Scheißea, hikeä ja kyyneleitä

S: EM-kisoissa on ensimmäiset välipäivät, mitenkäs olet käyttänyt ne?
K: Phuuh, kelaillut pelattuja puolivälieriä, miettinyt tulevaa, ja ennen kaikkea, ”kunnostanut” kotipihani viheriön. Baselin uusittu nurmi jää auttamatta kakkoseksi!
S: Mitäs jäi päällimmäisenä mieleen neljästä puolivälierästä – ovatko oikeat joukkueet ”final four”:issa?
K: Kyllä vain, kyllähän tämä(kin) laji pitkässä juoksussa seuloo neulat heinäsuovasta. Pari makoisaa yllätystä esimerkiksi ennakkokaavailuihimme verrattuna on koettu, mutta hei: España on edelleen mukana. Välierissä ovat oikeat joukkueet; huikeat asetelmat, paljon jännittäviä yksityiskohtia ja loppu viimein kisoissa parhaiten onnistuneet pelaajat tappelemassa mestaruudesta ja All Stars -paikoista. Mutta miksi tässä kävi niin kuin kävi?
S: Jos otetaan päivä kerrallaan, Portugali jäi Saksan jalkoihin. Saksahan oli matsissa välittömästi hereillä voittaen kaksinkamppailut. Kesti sellaiset 20 minuuttia, että lusitaanit pääsivät toden teolla Saksan hyökkäysalueelle. Bosingwa ja Simão olivat pirteitä, mutta se ei riittänyt, kun keskikenttä vuosi vastaiskuissa pahasti. ”Polskin” ja ”Bastin” yhteispeli avausmaalissa oli hienoa katseltavaa. Saksahan pelasi ilmoitetun 4-4-2:n sijaan enemmänkin 4-5-1:llä, jossa laitapelaajien tulee tukea keskushyökkääjää – ja Basti leikkasikin komeasti sisään ja etutolpalle, kun Polski keskitti omalta laidaltaan. Vaparikuvioissa saksalaiset – etunenässä jälleen vaisujen otteiden sekä turhautumisen ja tulistumisen jälkeen johtavaksi pelaajaksi palannut Bastian Schweinsteiger – kyykyttivät Paolo Ferreiraa ja maalivahti Ricardoa toistuvasti. Nuno Gomes vastasi kuitenkin hienosti Miroslav Klosen, toisen ”apina niskassa” taapertaneen, maaliin tuoden Portugalin peliin mukaan.
K: Salliva tuomarilinja, joka antoi sävynsä myös tuleville puolivälieräotteluille, oli viimeinen naula Portugalin arkkuun. Sveitsin, Tshekin ja Turkin pelitapa ja -kovuus ei valmistanut Portugalia riittävästi Saksaa vastaan. Täytyy myös herättää keskustelua siitä, onko valmentajalta kuitenkin riskaabelia rikkoa hyvä, kahden voiton tuoma pelivire vaihtamalla useita pelaajia lohkon viimeiseen, sijoituksen kannalta merkityksettömään otteluun. Tämä saattoi näkyä Portugalin kehnossa alussa. Ensimmäisellä puoliajallahan Saksa oli se, jonka laitapelistä jäi kerrottavaa kesän jalkapallokouluissa, vaikka Portugalilla oli Ronaldo. Saksa pelasi järkevästi taitojoukkuetta vastaan. He puolustivat tiiviisti, jolloin Portugali pystyi vain siirtelemään pallon 20 metrissä poikittain, ja iski nopeasti vastaan. Ballack jatkoi myös siitä, mihin Itävalta-ottelussa jäi ja voitti Decon keskikentän herruuskamppailussa, kruununa komea puskumaali Bastin vapariin. Fringsiä ei ollut ikävä puolustustehtävissä, kun Leverkusenin Simon Rolfeskin onnistui peruspelissään. Saksan varman esityksen viimeisteli Jens Lehmann, joka ei (tällä kertaa) pudotellut palloja, vaan liimasi ne kuin kokeneen vahdin tuleekin.
S: Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin näissä kisoissa, tappiolla ollut joukkue kehitti komean loppukirin. Löwillä taisi kulua kuvista päätellen pari askia tupakkaa kabinetissaan. Vaihtomies Helder Postiga kiitti puskumaalillaan Scolaria luottamuksesta, kun valmentaja tuskasteli vahvan Metresacker – Metzelder topparikaksikon pääpelivoimaa. 23-vuotiaiden suurpelaajien, Ronaldon ja Schweinsteigerin, kaksinkamppailun vei lopulta man of the match -tittelillään Bayern Münchenin avainpelaaja. Ronaldo selitteli omaa vaisuuttaan sillä, että olisi pelannut viimeiset 3 kuukautta loukkaantuneena…Olivatkohan Sir Alex Ferguson tai ”Big Phil” tietoisia tästä? No, ainakin Ricardo Quaresmaa harmittaa.
S: Kroatian ja Turkin ottelusta oli lupa odottaa taitofutiksen riemuvoittoa, nopeine syöttökuvioineen ja taidokkaine yksilösuorituksineen. Kroatia oli vankasti niskan päällä alusta lähtien, kun turkkilaiset ynnäilivät yhteispeliään kokoonpanomuutosten jäljiltä. Ratkaisua ei kuitenkaan saatu aikaan millään 15 vedosta huolimatta; valtaosin vedot nousivat Wienin taivaalle, mutta kertaalleen osuttiin ylärimaan ja usein konkarimaalivahti Rüstü Recber osoitti taitonsa venymällä mahdottomiltakin näyttäneiden kutien eteen. Jatkoajalla peli alkoi ikään kuin uudelleen, ja jälleen saimme nauttia turkkilaisten sinnikkyydestä. Heillä on kyllä momentum päällä!
K: Tee maali, niin turkkilaiset osuvat varmasti ainakin kerran. Heh. Sikäli käy sääliksikin kroaatteja, kun Modric oli onnistunutta rankkaria vaille ottelun paras pelaaja, Srna oli totutun hyvä keskityksissään, ja Olic jälleen sinnikäs. Ja totta kai, kun toinen ei osu, pääsee toinenkin peliin mukaan ennen pitkää. Kuin käsikirjoitettuna Turkin aiempia otteluita muistellen, Klasnic osui minuutti ennen 2. jatkoajan loppua vain todetakseen Semih Sentürkin tasoittavan noin viisi sekuntia ennen annetun yliajan päättymistä. Huikea veto vasurilla kahden pelaajan välistä ylänurkkaan – aika hyvä osuma ottaen huomioon, että se oli Turkin toinen veto maalia kohti koko pelissä. Otteluaikahan päättyi käytännössä tuohon maaliin. Kroatia oli siis luvalla sanoen lähellä välieräpaikkaa! Kuvaavaa oli se, kun toisen jatkoajan päätösvihellys kuului, kroaatit lankesivat pettyneinä nurmeen ja turkkilaiset juhlivat 1-1 -tilannetta kuin voittoa latautuen hyvässä hengessä rangaistuspotkukilpailuun.
S: Tämä näkyi heti! Modric laittoi ohi oikealta ja Rakitic vasemmalta, ja vaikka Srna osui varmasti heidän välissään, oli se kosmeettista Turkin vastatessa Ardan, Semihin ja ottelun parhaaksi valitun Hamit Altintopin rankuilla. Kuin luun epäilijöiden kurkkuun lyöden Rüstü nollasi mainiosti Mladen Petricin aikeet. Ja johdatti turkkilaiset ensimmäistä kertaa maan jalkapallohistoriassa EM-välieriin. Ja onhan muuten välierä!
K: Mutta, Stefi, Hollanti kapsahti Guuseen! Miten sie sen selität?
S: Hiddinkin POCCHA se vaan pitää! Mitäpä sitä muuta tässä voi…Komea ottelu, jossa oli paljon taktisiakin hienouksia, vaikka yksilö- ja sommittelutaito tulostaululla ensimmäisenä näkyikin. Onhan se Arshavin niiiin tähdistössä! Hieman mietitytti Ylen otteluennakossa Ana Muurisen arvaus pelin juonesta, että Venäjä vetäytyy ja iskee vastaan paikan tullen. Hän uskoi varmaankin Oranjeen – kuten tietty minäkin – mutta Venäjän en sentään uskonut perääntyvän. Hiddinpä näpäytti kaikkia lähtemällä Hollantia vastaan – miten nerokasta – heidän omilla aseillaan: korkealla prässillä, aktiivisella hyökkäyspelillä ja luovilla yhdistelmillä. Mies miestä vastaan tuli myös Oranjelle takkiin, kun Semak nollasi loppua kohti van der Vaartin pelinteon, Kolodin pimensi van Nistelrooyn ja ehti vielä esittämään mahtavaa laukaustaan, Zhirkov ei hävinnyt kaksinkamppailuita laidallaan, ja Arshavin vei niin Engelaaria, De Jongia, Heitingaa kuin Ooijeria. Hollannin onnistujia olivat hyvin aloittanut van der Vaart, lopussa tutun suuren roolin ottanut Sneijder ja Hollannin pelissä pitänyt van der Sar, jonka vuoksi vain Pavluychenko oli saanut pallon maaliin ennen tasoitusta.
K: Niin, veihän Hollanti pelin komeasti jatkoajalle asti, kun Ruud teki loppuhetkillä tuttuun tapaan räkämaalin boksissa. Vastaavanlaisia tilanteitahan Hollanti loi pelissä useita. Mutta siitäkään valkopaidat eivät hätkähtäneet, vaan järjestivät kahta kauheamman vyörytyksen jatkoajalla. Tuloksena 1-3-lopputulos, ja Andrey Arshavinille 1+1: veikeä keskitys maalintekijä Torbinskille ja viimeisenä niittinä hieno lirutus 1-3:een. Man of the match, toista kertaa putkeen, muuten. Eihän tätä jätkää voi kuin ylistää, näyttihän hän inhimillisen puolensakin purskahtamalla itkuun ottelun ratkettua. Olisikohan Arjen Robben keksinyt yllättävyydellään keinoja venäläisrintaman rikkomiseen, nythän melkeinpä ainoiksi vaihtoehdoiksi jäivät Akinfeeville helpoiksi jääneet kaukolaukaukset. Venäläistoppareiden vikkelyyttä jalalla, pallo nurmessa pitäen, ei nyt oikein testattu. Toivottavasti tämä ottelu kuitenkin karsii turhia ennakkoluuloja Venäjän liigan taitotasosta ja kovuudesta, pelaajien kuntopohjanhan on tiedetty olevan kunnossa. Ainakin Hollannin liigan avainpelaajia venäläisliigalaiset veivät remmissä.
S: On se kuitenkin hienoa, että ennakkosuosikkimme Espanja selvitti tiensä jatkoon.
K: Olin todella pettynyt Italian peliin. Miksi Donadoni ei antanut pelaajilleen vapauksia pelata omalla tasollaan? Hän ei taida (haluta) tuntea Etelä-Italian seurajoukkueiden avainpelaajia. Aivan turhaan olen liputtanut uuden Italian puolesta. Vaikka siitä on ollut merkkejä välillä nähtävissä, oli tämä pohjanoteeraus. Olisi ollut karmeaa, jos esimerkiksi Camoranesin kääntöveto olisi uponnut verkkoon varsinaisen peliajan loppuhetkillä. Italia ei todellakaan ansainnut ottelusta yhtään mitään. Rankkaritkin olivat liikaa – tai ehkäpä se oli juuri se viimeinen, sekä yksilö- että joukkuetason, silaus, jonka La Furia Roja tarvitsi oman ”projektinsa” viimeistelemiseen. Edellisestä Italia-voitosta arvokisoissa olikin vierähtänyt hulppeat 88 vuotta, mutta nyt tuli 20 tappioton ottelu putkeen, ja tästä on hyvä jatkaa. Espanjan putki ei näytä katkeamisen merkkejä näissä kekkereissä.
S: Kyllä, aktiivisempi ansaitsi voittonsa, mutta olihan pelissä intensiteettiä ja latinkia. Koviakaan otteita ei kaihdettu, ja erotuomari Fandelin pelin tasalla oleminen olisi voinut antaa ratkaisun avaimet aiemminkin. Senna pelasi keskikentän pohjalla itsensä Euroopan johtavaksi keskikentän puolustuspelaajaksi. Yksinkertaisia ja varmoja syöttöjä omille, kurinalaista puolustamista ja vielä pallo kylmästi maaliin pilkulta. Kerrassaan mahtava mies! Marcheña pärjäsi (yllättävän) hyvin italialaisten vauhdissa, ja yhdessä taistelusoturi-Puyolin kanssa kamppailu nälkäisen Tonin kanssa sujui mallikkaasti. Sergio Ramos paransi huomattavasti - etenkin puolustustehtävissä. Hyökkäyssuuntaan Realin pakki ei pääse pelaamaan Aragonésin alaisuudessa niin vapaasti kuin haluaisi, mutta katsotaanpa tilannetta uudestaan siinä vaiheessa, jos Espanja joutuu tappioasemaan. Espanjan vedot liitelivät pahasti yläilmoihin – poikkeuksena mainittakoon vaarallisen laukauksen omaavan David Silvan maanuoliaiset. Villa ei saanut riittävästi palloa, eikä ensikosketus palloon ollut samaa luokkaa kuin esimerkiksi venäläisillä. Toisaalta Italian topparit ja laitapakit pelasivat hyvän pelin.
K: Chiellini nousi kansainväliset mitat täyttävien keskuspuolustajien joukkoon, Cannavaro voi luottavaisena alkaa miettiä maajoukkueesta vetäytymistä. Panuccikaan ei tosin enää ole mikään nuori poika, joten Andrea Barzaglin on nostettava tasoaan MM-kisoihin. Pirlolle ei löytynyt Espanjaa vastaan pätevää korvaajaa, ratkaisevien syöttöjen antajaa, muttei myöskään puolustuspelin osaavaa monitoimimiestä. Azzuri ilman Pirloa ei ole Azzurri; ei ihme, että hän itki ottelun ratkettua – toki tappion vuoksi, mutta varmasti myös Italian pelitavan takia. De Rossi väläytteli mainioita ominaisuuksiaan, kovaa ja rehtiä pelitapaa sekä juoksu- ja laukausvoimaansa, mutta ratkaisijaksi ei Roman raatajasta vielä ollut. Perrottastakaan ei ollut kymppipaikan playmakeriksi kovissa peleissä, ja moni olisi toivonut kovasti näkevänsä Francesco Tottin tuolla tontilla. Kovasti uurastanut Toni jäi harmittavasti ilman maaleja. Noilla otteilla hän olisi kieltämättä pari osumaa ansainnut.
S: Rankkareille asti italialaiset kuitenkin ylsivät, joten pohjanoteeraukseksi italialaislehdistö ei voinut Donadonin pelitapaa ja pelaajistoa haukkua. La Gazzetta dello Sport, italialaisten ”urheiluraamattu”, oli suorastaan lepsu! Pilkuillahan ”Ikerman” näytti venymiskykynsä ja jätti Buffonin varjoonsa. De Rossin vedon torjunta oli yksi kisojen komeimmista. Di Natale ei saanut enää vislausten vinkuessa korvissa kunnon kutia aikaiseksi. Olisiko Del Piero kannattanut laittaa vetämään jo aiemmin? Komeita välieriä odotellessa voisimme vielä mainita kolme parasta pelaajaa puolivälierissä tippuneista joukkueista.

In Memoriam:
Portugali: 1. Pepe – yksi mies ei kesää tee, mutta Real Madridin keskuspuolustajan arvo nousi huomattavasti, 2. Deco – näytti olevansa vielä melkoinen pelimies, uutta sopimusta kehiin, Barca! ja 3. Simao, João Moutinho ja Bosingwa jakavat tämän sijan, tervetuloa kansainväliseen huippujalkapalloon, nähdään Etelä-Afrikassa kahden vuoden päästä.
Kroatia: 1. Modric – onko tässä sateentekijä Tottenhamille?, 2. Srna (Shaktar Donetsk) ja Corluka (Man City) – siirtomarkkinoiden kuumat nimet, 3. Olic – mistä ne kroaatit oikein saavat kaiken energiansa?
Hollanti: 1. Sneijderin suurteoista kuullaan vielä…, 2. van der Sar, viittä vaille huikea pokaalikausi, 3. Ooijer, Ooijer – johdatatko Blackburn Roversin ensi vuonna eurokentille?
Italia: 1. Pirlo = Azzurri, 2. Giorgio Chiellini: nousi Italian johtavaksi puolustajaksi, täyttää Cannavaron paikan maajoukkueessa, 3. De Rossi, jatkoi esiinmarssiaan kansainvälisellä, kovatasoisella arvokisa-areenalla, MM2010 johtavia pelaajia.

Tulokset:
POR – GER 2-3, CRO – TUR 1-1 ja., 1-3 rp., NED – RUS 1-3 ja., ESP – ITA 0-0 ja., 4-2 rp.