tiistai 28. huhtikuuta 2009

Etulyöntiasemat

Väki vähenee, pidot paranevat. Tällä ja ensi viikolla mitellään todellisesta maineesta ja mammonasta – paikasta Rooman auringossa. Se, saavutaanko sinne Katalonian auringosta, Lontoosta vai Manchesterista, on kiinni Barcasta ja Chelseasta, sekä ManU:sta ja Arsenalista. Joka tapauksessa finaalissa Valioliigajoukkue(et) nähdään. Valioliigan laatua kuvaa hyvin se, että vain Barca pystyy toden teolla haastamaan kovimmat brittijengit. Mutta onko La Ligan puolustava mestari ja vuoden 2007 UCL-voittaja tästä huippunelikosta se kaikkein paras?

Messi kiinni

On jännittävää, miten huippujoukkue riippumatta uusista vahvistuksista, vanhoista avainpelaajista ja pelin näyttävyydestä ja tuloksellisuudesta kulminoituu pidemmän päälle aina muutamiin pelaajiin – jopa yhteen. Toki myös samaistumisen arvoisia sankaritarinoita metsästävillä tiedotusvälineillä on tässä oma osuutensa. Silti, on kummallista, miten esimerkiksi FC Bayern elää Riberystä, Poolin kaataminen perustuu Torresin ja Gerrardin nollaamiseen, ja Arsenal pärjää pitkälti kapteeni-Cescin otteilla. Yhtä lailla Barcalle kaikki kaikessa on Lionel Messi. Siinä mielessä ManU ja Chelsea vaikuttavat tasapainoisimmalta, että ratkaisijoita ja menestyksen tekijöitä löytyy laajalta rintamalta.

Laitapakki Colen poissaolo avaa paikan aloitukseen Bosingwalle, jonka avut ovat ennen muuta hyökkäysten tukemisessa, niinpä Ivanovic ottanee Colen laidan. Keskikentältä löytyy kuitenkin varsinainen päällysmies, sillä Essien on jo napannut vyölleen muun muassa Gerrardin pelinumeron. Vai voisiko yllätyskortin tarjota kovapotkuinen Juliano Belletti, joka pelasi 2004–2007 FCB:n riveissä? Miten Xavi, Henry ja Iniesta nostavat profiiliaan, jos Messi sattuisi vaikka olemaan ”vähän pihalla”?

Hiddink, Pep ja vierasmaali

Molemmille joukkueille tiistain koitos on jo neljäs ottelu kymmeneen päivään, mikä voi heijastua ottelun tempoon. Vaikka Malin maajoukkuepelaaja Keita vakuuttelee joukkueensa konemaista kestävyyttä, punnitaan tässä erityisesti managerien ja valmentajien taito virittää joukkueensa äärimmilleen. Miten ensimmäistä kauttaan tosipaikassa oleva Guardiola tässä onnistuu?

La Blaugrana selvisi puhtain paperein viime viikostaan: 4–0-voitto Sevillasta ja 2–2-tasuri Valenciassa. Chelsea pelasi paikallisottelun West Hamia vastaan lauantaina ja voitti 0–1, viikolla Everton nipisti Bluesilta pinnan. FA Cup -välierässä sinipaidoilta tuli kova näyttö, kun se masensi Arsenalin 2–1.

Ottelun huikeaa hyökkäyspotentiaalia hillitsee aavistuksen se, että Chelsea tähtää vierasmaaliin, ja Barcelona haluaa kaikin tavoin estää sen. Kiinnostavaa on nähdä, miten viime otteluista tuttu Chelsean toisen puoliajan dominanssi horjuttaa kotijoukkueen pallonhallintaa. Voisiko Blues pelata tasollaan jo ottelun alusta lähtien ja panna kautta linjan kotijoukkueen ahtaalle, vai vaatiiko joukkue Hiddinkin läksytystä erätauolla?

Otteluparin voittajaksi selviytyy se, kumpi pelaa enemmän omannäköistään peliä vieraskentällä säilyttäen pelillisen identiteettinsä läpi osaotteluiden. Barca on vieraspeleissään ollut tyystin erilainen kuin Camp Noulla, mistä merkkinä viime aikojen vierastasurit.

Piipahdus Old Traffordilla

Sekä ManU:n että Arsenalin esitykset ovat ailahdelleet paljon tällä kaudella, mutta keskiviikkona otteet eivät saa lipsua. Sekä Sir Alex että herra Wenger pitävät huolen siitä, että pelaajat eivät ole unessa. Voi olla, että Old Traffordin pukukopeissa ei kyyneleiltäkään (tai mustelmilta) vältytä, jos peli tökkii.

Kieltämättä Wengerillä on kova haaste lietsoa nuoret pelaajat jättiläisen kaatoon. Miten esimerkiksi 19-vuotias Kieran Gibbs pystyy vartioimaan Cristiano Ronaldon? Entä kuinka 20-vuotias toppari Johann Djorou pysyy Berbatovin ja kumppaneiden kyydissä?

Viikonloppuna ManU kiri vakuuttavaan 5–2-voittoon Tottenhamista, mutta myös Arsenal otti mukavan 2–0-voiton Middlesbroughista. Tilastot ovat vahvasti kotijoukkueen puolella; ManU:lla on Old Traffordin UCL-peleistä peräti 20 ottelun tappioton putki!


Tulosveikkaukset FCB – CFC, ManU – Arsenal:
Stefi: 1-1, 1-0
Kyli: 2-1, 3-1


tiistai 14. huhtikuuta 2009

Sinettiä vailla

Puolivälierät päätetään komeasti YLE:n tiistaiseen tv-otteluun Chelsea FC – Liverpool FC. Lähtökohdat ovat selkeät; vieraiden on jatkoon mieliessään voitettava vähintään kahdella maalilla, mutta osuttava ainakin kolmesti. 1–3-tuloksella edetään jatkoajalle. Kotijoukkueen tehtävänä on säilyttää viime viikolla 1–3-vierasvoitolla hankkimansa etulyöntiasema ja sinetöidä välieräpaikkansa.

Selvä peli?

Siinä missä Poolilla on kaikki työ tehtävänään päästäkseen umpikujasta, Chelsean tilanne on myös kova. Ottelupari on todellakin vasta puolivälissä, ja pari uinahdusta – tai jo pelkästään vieraiden kaksi huikeaa yksilö- tai tiimisuoritusta – voi kääntää kaiken päälaelleen. Tasapeliä ei voi lähteä pelaamaan! Vieraiden on helpompi asennoitua otteluun kuin kotijoukkueen.

Tilastot ovat kuitenkin sinisten puolella. UCL-kotisaldo on kova: joukkue on hävinnyt Stamford Bridgellä viimeksi vuonna 2006. Vastaavasti Pool ei ole viime aikoina oikein osunut maalipuiden väliin läntisessä Lontoossa. On kuitenkin syytä muistaa, että juuri Reds onnistui päättämään Bluesin 86 tappiottoman Valioliiga-ottelun kotitaian lokakuussa 2008. Silti joukkue on pystynyt vain neljästi vaaditun suuruiseen vierasvoittoon Chelseasta, viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten.

Tulikuumat: Drogba ja Torres

Liverpoolin todo in todo on Espanjan superkärki Fernando Torres. Hän lämmitteli Roversin kustannuksella lauantaina kahdella osumalla, osoitti edellisessä kohtaamisessa vaarallisuutensa ja on kuudessa edellisessä ottelussa maalannut viidesti. Uutta kevättä valmentajanvaihdoksen jälkeen elävä Didier Drogba on itseluottamuksellaan, yritteliäisyydellään ja maalivainullaan ollut Blues-vireen ilmentymä. Norsunluurannikon maajoukkuekärki on pyssyttänyt neljä maalia neljässä edellisessä UCL-pelissä. Viikonloppuna hän osui kahdesti Boltonin verkkoon.

Mielenkiintoinen henkien taisto on luvassa myös Englannin maajoukkueen keskikentän sielujen, Gerrardin ja Lampardin, välillä. Gerrard on maalannut seitsemän kertaa Euroopan eliittiliigassa, ja Lampard puolestaan syöttänyt viisi. Polttava kysymys Rafan papereissa ja mielessä on se, millaiseen pelikuntoon nivusvaivainen Gerrard yltää tiistaina – vai tuleeko sinipaidoilta kahta kauheammin tulta munille?

Kuittaako Rafa Guusin erävoiton?

Oli Alpo Suhonen mitä mieltä tahansa, futis on myös valmentajien, tai tarkemmin ottaen managerien mittelö. Venäjän maajoukkueelta lainattu Guus ”Tsaari” Hiddink on tehnyt vakuuttavaa työtä sinipaitojen kanssa. Yhdestätoista ottelusta on tuloksena yhdeksän voittoa, yksi tasapeli ja yksi tappio. Viimeisimpänä kokardina vyöllä on viime viikon vierailu Anfieldilla. Siellä Hiddink saavutti taktisen voiton ylivertaisella kyvyllään laatia strategia, jolla Liverpoolin voimakaksikko El Niño – Stevie G saatettiin tylysti statistin rooliin.

Niinpä Rafa the Gaffer Benitezillä on todellinen näytönpaikka. Kuinka piiskata joukkue takaa-ajoon, estää edellisen osaottelun karmeat merkkausvirheet ja väistää virkaveljen oveluudet – päällimmäisenä Michael Essienin puolustuspelaaminen? Liverpoolin osakkeiden arvoa nostaa se, että Mascherano palaa Alonson rinnalle ja Chelsean puolustuksen keskustassa teutaroi pelikieltoisen Terryn sijaan Carvalho.


Tulosveikkaus, Chelsea - Liverpool:
Stefi: 1-1, Chelsea jatkaa yhteismaalein 4-2
Kyli: 1-2, Chelsea jatkaa yhteismaalein 4-3

Muut tulokset, (jatkoonmenijä):
Bayern – Barca 3-2 (Barca)
Arsenal – Villarreal 1-1 (Arsenal)
Porto – ManU 1-2 (ManU)


maanantai 6. huhtikuuta 2009

Tulta ja tappuraa

FC Porto palaa Old Traffordille viiden vuoden tauon jälkeen. Vierailla luonnollisesti kutkuttaisi shokkitempun uusiminen. Vuonna 2004 he tiputtivat kotijoukkueen matkallaan legendaariseen Mestarien liigan voittoon. Toki on syytä muistaa, että kyse oli silloin 1. pudotuspelikierroksesta, eikä nyky-Portossa ole yhtään samaa avauksen miestä ja silloinen managerikin oli eri kaliiberia. ManU:lla on korkeintaan viisi pelaajaa, jotka olivat todistamassa tuota. Yhtä kaikki, lusitaanien kansallisidentiteettiin tapahtuma on syvästi juurtunut.

Lohikäärmeet vastaan punaiset paholaiset

Lohikäärmeet ovat loistavassa vireessä. Joukkue on hävinnyt tänä vuonna vain kahdesti, molemmat ottelut liigacupissa, mutta UCL:ssä ja kotoisessa Liga Sagresissa joukkue ei ole taipunut sitten viime syksyn. ManU kiikaroi jo 21. tappiotonta Mestarien liigaottelua putkeen. Tummia pilviä taivaalla kuitenkin on, sillä Red Devils on ollut viime otteluissa kaukana lempinimestään.

Vaikka Aston Villa kaatuikin sunnuntaina Old Traffordilla komean loppukirin ansiosta luvuin 3-2, otteet kentällä eivät vakuuttaneet. Maaliskuussa pelit sujuivat Valioliigassa suorastaan surkeasti. Liverpool löylytti Unitedia oikein kunnolla, ja Fulhamin Craven Cottagella nähtiin kauden pohjanoteeraus. Tiistain ottelussa on luvassa tulenlieskoja, pirunsarvia, urheita ritareita ja miekkojen kalketta.

Ronaldo vastaan Lisandro?

Alex Ferguson on etsinyt syytä alavireeseen jopa joulukuun Club World Cup -turnauksesta Japanissa, joka vei Sir Alexin mielestä paljon voimia. Kirkuvat aasialaisneidot ovat kuulemma saaneet nuoret pelaajat myös aavistuksen leijumaan.

Portugalilaislehdistökin on hämmentänyt soppaa ja pyrkinyt huojuttamaan ManU:n keskittymistä tiistain otteluun. Kuin tilauksesta huhut Cristiano Ronaldon Real Madrid -kytköksestä ovat lähteneet jälleen liikkeelle.

Selityksiä heikkoihin esityksiin voidaan löytää myös katsomosta, josta esimerkiksi Villa-pelissä löytyi Rio Ferdinandin, Nemanja Vidicin, Wayne Rooneyn ja Dimitar Berbatovin tasoisia pelimiehiä. Berbaa lukuun ottamatta nämä herrat kuitenkin löytyvät tiistaina viheriön puolelta. Varsinkin Rooneyn paluu Carlos Tevezin rinnalle on ManU:lle tärkeää, sillä sunnuntaina argentiinalainen oli kovin yksinäinen kärjessä, eikä hänen pelinsä oikein muutenkaan kulkenut. Myös Ferdinandin ja Vidicin paluu keskuspuolustukseen helpottaa tilannetta – Evansista ja O’Sheasta kun ei ole heitä korvaamaan.

Sir Alexia viisi vuotta nuorempi Jesualdo Ferreira on uransa huipulla. Pelaajisto on puhkeamassa kukkaan ja nousemassa muidenkin kuin portugalilaisten futisfanien tietoisuuteen. Kenties kiinnostavimpana esimerkkinä tästä on Lisandro ”Licha” Lopéz. Albicelestesin maajoukkuekärjellä on vain viisi maalia liigassa, vaikka viime vuonna hän paukutti jopa 27, mutta silti kuusi osumaa Mestarien liigassa. 174-senttisellä varrellaan hän on varsin väkkärä näky kentällä. Sen minkä koollaan menettää, hän ottaa tahdollaan, periksi antamattomuudellaan ja työmoraalillaan korkojen kera takaisin.

Porton peli perustuu kuitenkin koko joukkueen työntekoon, ja on jopa sattumaa, että yksi pelaaja on osunut niin monesti. Lisandrokin nimittäin tarvitsee elintärkeiden keskikenttäpelaajien tukea. Erityisesti joukkuetta kipparoiva Lucho, El Comandante, omaa kovan vedon, ovelat syötöt ja on joukkueen asenteen ilmentymä. Samoin Cebolla (sipuli), tekninen ja nopea Cristián Rodríguez, saa vastustajansa itkemään. Raúl Meireles on puolustavana mutta pitkien syöttöjen ja kaukovetojen erikoismiehenä keskeinen tasapainottaja.

Pitäisi ja pitäisi…

ManU lähtee peliin selkeänä ennakkosuosikkina. Tasoero joukkueiden välillä on suuri ja todennäköisyydetkin vahvasti kotijengin puolella. Tilastoja pälyillen Porton ei pitäisi voittaa Englannissa. Porto ei ole voittanut Brittein saarilla ainuttakaan peliä historiansa aikana! Vastaavasti heidän ei pitäisi ottaa kuokkaan kotonaan englantilaisjoukkueelta. Ainakaan tämän vieraspelitilaston murtuminen ei vaikuttaisi olevan näköpiirissä. Vuonna 2004 vastaava ottelu päättyi 1-1, mutta tiistaina on syytä odottaa ManU:n leveää kotivoittoa.


Tulosveikkaus, ManU – FC Porto:
Stefi: 2-0
Kyli: 3-1


Muut ottelut, 7.–8.4.:

Villarreal – Arsenal 2-1
Liverpool – Chelsea 0-0
Barcelona – Bayern 4-2