Katseet taas Eurooppaan

Kotimainen jalkapallokausi on taputeltu, kun Inter Turku jatkoi europutkeaan nappaamalla Suomen Cup -mestaruuden lauantaina. Historian lehtien havinaa oli ilmassa jo aiemmin, kun HJK voitti 22. liigamestaruutensa – ja Ana Muurinen teki jatkosopimuksen. Muistanemme kaikki, mitä tapahtui vuonna 1998, kun Ana ja Klubi pääsivät rinta rottingilla testaamaan suomalaisfutiksen siipien kantavuutta Euroopassa. Ensi syksynä voimmekin toivoa, että suomalainen seurafutiskausi ei pääty Cup-finaaliin! Katseet saamme kuitenkin kääntää eurokentille jo tällä viikolla, kun UCL ja Europa League jatkuvat jännittävin kääntein.

Vanha rouva luvatussa maassa

Mestarien liigan lohko A:ssa tilanne on kahden jatkajan osalta vielä kiharainen kuin Laurent Blancin ja Ciro Ferraran hiuskuontalot yhteensä. Bordeaux vierailee Münchenin Allianz Arenalla ja Juve piipahtaa viikonlopun Serie A -shokkitappiostaan sisuuntuneena ”luvatussa maassa”. Vierasvoitoilla lounaisranskalaiset ja luoteisitalialaiset ottaisivat jo aika vankan jalansijan 2. kierroksesta.

B-lohkossa on tarjolla enää 2. sija, sillä ManU on ollut vakuuttava. Keskuspuolustus menee kuitenkin remonttiin, mikä tarjoaa moskovalaisvieraille yllätysmomentin. Wolfsburgin kontatessa Istanbulin illassa voisi CSKA ponnistaa jopa kakkoseksi ennen kahta viimeistä kierrosta. C-lohkossa toinen jättiläisistä voi varmistaa käytännössä jatkopaikkansa Milanon illassa. San Sirolta nähdään myös tämänkertainen YLE:n tv-ottelu: AC Milan vs. Real Madrid. Jos siellä pelataan tasan, on Marseillen ja FCZ:n mittelössä kiinnostava lisämomentti: kumpi ilmoittautuu toden teolla taisteluun?

D:ssä Atlético yrittää pyristellä Vicente Calderonillaan Bluesia vastaan, jotta surkeasta alkukaudesta voisi jäädä edes jotakin käteen. Porto ja Chelsea näyttäisivät kuitenkin jatkavan suoritusvarmuudellaan tästä lohkosta. Keskiviikkona ovat vuorossa neljä muuta lohkoa.

Punaista ja valkoista

Reds-leirissä soivat hälytyskellot, eikä Lyonin vierailulta kelpaa kuin voitto. Sitä tuskin tulee, joten Fiorentina nappaa shokeeraavasti toisen jatkopaikan E-lohkosta. F-lohkossa tilanne on apposen auki, sillä Barca, Kiovan Dynamo, Rubin ja Nerazzurri eivät ole saaneet selvää paremmuudestaan. Hampaat kalisevat myös tällä kierroksella, kun ennakkosuosikit vierailevat ”Uralilla”. Tuleeko lunta tupaan – ja kenelle?

G- ja H-lohkojen voittajat näyttäisivät olevan selvillä, niin hyvin Sevilla ja Arsu ovat pelanneet. Olympiakosin kotitaika kantaa jopa lontoolaisia vastaan viimeisellä kierroksella, ja se napanneekin toisen sijan G-miesten vanavedessä. Kahdesta vieraspelistä pitäisi kuitenkin yltää vähintään pisteeseen. Saman tempun tekee yllättäjä Romaniasta, joka ottanee askeleen kohti toista sijaa voittamalla skotit toistamiseen lohkossa G.

Uusia tuttavuuksia Europa Leaguessa

On harmi, että Europa League ei ole monien tv-tuottajien huulilla. Netti-tv pelastaa tässä paljon tuoden kotieettereihimme toinen toistaan jännittävämpiä seurajoukkueita, jotka eivät ole kovin monen katsojankaan huulilla. Kaksitoista alkulohkoa voi toki vaikuttaa ensisilmäyksellä puuduttavalta, mutta kannattaa seurata suurseura-ennakkosuosikkien – kuten Hamburger SV:n, Sporting Lissabonin, Shakhtarin, Galatasarayn, PSV:n ja Werder Bremenin – rinnalla myös vähemmän menestyksestä nauttineita jengejä. Salzburg on kyykyttänyt muita lohkossa G, Lille tekee vahvaa paluuta Eurooppaan lohkossa B, Hapoel Tel-Aviv on onnistunut kotipeleissään ja Baskiylpeys-Athletic on myös vahvoilla L-lohkossa. Mako Heikkisen Rapid kärkkyy myös jatkopaikkaa C:ssä.

Jatkopeleihin etenevät 16 seuraa ovat selvillä UCL:ssä 9.12. mennessä ja entisessä UEFA Cupissa joulukuun puolivälin jälkeen. Tuttuun tapaan Mestarien liigan alkulohkojen kolmanneksi sijoittuneet täydentävät Europa Leaguen 24 jatkajaa, ja näin ensimmäisellä pudotuspelikierroksella on 32 seuraa.


Millä mielin sinä olet seurannut tämän kauden europelejä?

Mestarien liiga käynnistyy

A
Bordeaux’lla on huipputilaisuus voittaa Juventus Torinon Olympiastadionilla. Vastakkain viheriön reunalla ovat kaksi suurta puolustajaa: Ciro Ferrara ja Laurent Blanc. Bianconerilla on kovia poissaoloja, mutta ottaako Ferrara joukkoineen kuitenkin tikkarin pois…? Seuraa Giovincoa, joka paikkaa Diegon.
Bayern saa pehmeämmän laskun, eikä parin maalin vierasvoitto kuntonsa pikkuhiljaa löytävälle müncheniläisryhmälle olisi yllätys. Ratkaisijoista ei ole pulaa.
B
Wolfsburg osoitti viikonloppuna Leverkusenia vastaan, että matsi ei ole ohi ennen täyttä aikaa, mutta taipui kotikentällään. Nyt Volkkarimiehet lähtevät alusta asti täysillä, mutta vastassa on kivikova alakerta Venäjän maajoukkueesta. Moskovalaisen sarjakolmosen otteet ovat kuitenkin ailahdelleet sijoituksesta huolimatta. Tasaista.
Besiktas palaa Mestarien liigaan, mutta ManU vierailu tarjoaa vain vahvat katsojaluvut ja -tulot, eipä paljon muuta. Keskikentän luova nuorukainen Valencia huilasi viikonlopun kierroksella ja astuu ratkaisijan saappaisiin. Niukka vierasvoitto.
C
YLE:n tv-ottelussa Tihille ja Lammelle tulee kiire, kun Los Blancos vierailee Zürichissä. Kausi on saanut lentävän lähdön, ja ei ole yllätys, että kolmen maalin putki jatkuu. Vaan ovatpa sveitsiläisetkin rusikoineet vastustajiensa maaliverkkoja kotimaisessa liigassa. Mutta materiaali ei kotijoukkueella yksinkertaisesti riitä.
AC Milan vierailee Marseillessa, ja paineet niskassa. Serie A:ssa tökkii maalinteko, eivätkä manageri Leonardon kuvioaivoitukset ole aivan vielä fläppitaululta siirtyneet kentän puolelle. Marseillen kärkipari Niang – Brandao on puolestaan teutaroinut Ranskan maalla. Kunpa vain kotijoukkue olisi iskulauseensa veroinen: Droit au but – oikeus maaliin (rohkean pelin myötä).
D
Chelsea ottaa D-lohkon toisessa otteluparissa mittaa tutusta FC Portosta. Lisandron myynti Ranskan liigaan ei ole juuri näkynyt lohikäärmeiden tuloksissa, vaan voittoja on tullut tuttuun tapaan kotimaassa. Chelsea ei ole kuitenkaan yllätettävissä. Ancelottin brittikenttien euroavauksessa voi tulla rumaa jälkeä!
Ennakkosuosikin paineet Barcan ja Realin ykköshaastajana on ollut Atléticolle liikaa La Ligan avauskierroksilla. Nyt samaa asetelmaa saa harjoitella nikosialaista ensikertalaista, Apoelia, vastaan. Loukkaantumisista huolimatta Los Colchoneros on iskukykyinen kansainvälistä vierastaan vastaan.
E
Unkarilainen Debreceni otti ja keikautti itsensä Euroopan eliittiin. Ratkaisijoita on löytynyt pitkän kaavan karsintamatseissa leveältä rintamalta, mutta Anfield Roadilla tulee kyllä karu arki eteen. Liverpool alkaa pienen alkuköhimisen jälkeen löytää virettään Valioliigassa, ja leveä kotivoitto ei nytkään ole kaukana. The Kop älähtää ja unkarilaisilla tulee gulassit housuun.
E-lohkon toisessa Lyon ja Fiorentina uusivat viime kauden kohtaamisensa. Stade de Gerlandilla aloitettiin 2-2 -tasurilla, ja Firenzestä Lyon nappasi 1-2 -vierasvoiton. Gilardino vs. Lisandro on kohtaaminen, joka ratkaisee tämän matsin.
F
Hyökkääjien väliseen mittelöön kääntyvät katseet myös Milanon illassa. Ibra palaa viime vuosien kotistadionille Barcan riveissä, joissa puolestaan Nerazzurrin supertähti Eto’o maalaili aiemmin. Vaihtokauppa sikseen, nyt kilpaillaan tosissaan! Ruotsalais-kamerunilaisen taiston mennessä todennäköisesti 1-1 ratkaisijaksi saattaakin nousta kansainvälisen läpimurtonsa tekevä Diego Milito. Vai onko La Blaugranan suu sittenkin Messingillä…?
Mielenkiintoisimpia joukkueita tämän kauden UCL:ssä vierailee Kiovassa. Venäjän viime kauden mestari Rubin Kazan on jatkanut tällä kaudella siitä, mihin viime kaudella jäi. Painaako kuitenkin eurokokemus Dynamon vaakakuppia?
G
Stuttgart kohtaa Rangersin G-lohkossa. Kotijoukkueen saadessa pelinsä kulkemaan, ei yksi tämän kauden kovimmista saksalaisjengeistä kohtaa ongelmia alkulohkossaan. Skottilaisten puolustus murtuu viimeistään Pogrebniyakin ja Hlebin nopeuden ja oikea-aikaisuuden edessä.
Sevillan maalinteko-osaaminen on liikaa Romanian viime kauden mestarille, Unirea Urzicenille. Dan Petrescun miehille UCL-kausi taitaa mennä turismin puolelle. Luis Fabiano maalaa pari kertaa.
H
AZ Alkmaarilla kävi kohtuusäkä lohkoarvonnoissa, mutta hereillä on oltava jo alusta lähtien. Kreikasta ei moni, varsinkaan eurooppalainen pikkuseura, hae voittoja noin vain. Arsenalin vanavedessä olisi kuitenkin pysyttävä. Moisander tekee kansainvälisen läpimurtonsa laitapuolustajana.
Kierroksen 16. ottelussa Arsenal pelaa omalla pelillään belgialaisdebytantit solmuun. Tai näin voisi tietysti luulla, mutta G-miesten neljä päästettyä maalia viikonloppuna ja Standard Liègen kahden peräkkäisen Belgian mestaruuden tuoma rutiini tekevät matsista mielenkiintoisen. Kotijoukkueen Milan Jovanovic on kiinnostavimpia ”tuntemattomammista suuruuksista” tällä kaudella.


~ FCC ~

Silmäys Euroopan kärkisarjoihin

Eletään syyskuuta ja eurooppalaiset huippusarjat ovat pyörähtäneet käyntiin. On tilannekatsauksen aika. Seuraavassa heitämme muutamia ajatuksia Valioliigan, Bundesliigan, Ligue 1:n [li:g'ä:n], La Ligan ja Serie A:n alkukiemuroista.

Valioliigassa tuttua ja vierasta

Neljä kierrosta on takana, ja sarjakärjessä ovat odotetusti pariin täsmähankintaan (mm. valmentaja ja laituri) tyytynyt Chelsea, sekä tasapelikammonsa ensiaskelillaan väistänyt Tottenham. Kolmas puhtaan pelin joukkue on kohusatsaaja Manchester City, joka on neljäntenä, juuri ennen naapuriseura Unitedia. Alkukauden positiivisesta yllätyksestä Englannin liigassa ovat vastanneet vahvana kotijenginä tunnettu vessanpönttökaupungin Stoke, keskikastissa Everton - ja ManU -kotivoittojensa turvin keikkuva sarjanousija Burnley, sekä Darren Bentin kaapannut Sunderland, jonka kapteenina on onnistunut Marseille-taustainen Lorik Cana.

Neu-Star Sami

Leverkusen is back. Kiitos Kiesling - Derdiyok -kärkiparin, sekä suomalaistorni Hyypiän. Sami on tuonut lääketehtaan poikien takalinjoille Ramelow-Nowotny:maista varmuutta ja luottamusta, mikä voi tuoda muutoksen Neverkusen -haukkumanimeen... Hampurilaiset ja mestareiden tekijä Magathin luotsaama Schalke ovat alkukauden perusteella kovimmat haastajat, kunnes Bayern München päättää herätä Robbenin johdolla. Saldo on lupaava myös tappiottomilla Herthalla ja Volkkarimiehillä.

Girondins jatkaa siitä, mihin jäi

Laurent Blancin Bordeaux vaikuttaisi olevan valmis rakentamaan 2000-luvun ranskalaisen futisimperiumin nro II. Lyon tosin kärkkyy kompensaatiota viime kauden hairahdukselleen, eikä Marseillekaan ole poissa laskuista. ALkukauden kiinnostavimmat pelaajat ovat Lyonin ex-portolainen Lisandro, joka on saanut kaikki unohtamaan Karim Benzeman...kuka ihmeen Benzema?!, sekä Bordeaux'n kaikki kaikessa, Yoann Gourcuff. Ligue 1:ssä on vielä kuusi joukkuetta ilman tappiota, ja varmasti myös tänä vuonna on luvassa jännitystä loppukevääseen asti.

Los Blancos vs. La Blaugrana

Uusi kausi, sama asetelma. Espanjan La Ligassa tuntuu kiinnostavan ja menestyvän kaksi seuraa, Real Madrid ja FC Barcelona, jotka ovat jälleen haalineet kourallisen-toista staroja "to do the job". Potentiaalisimmat haastajat tälle poliittishistoriallisestikin latautuneelle parille saattavat tulla Madridin työläiskaupunginosista, Atletin, muodossa, tai luoteisrannikon Galiciasta, Deportivo La Corunan ominaisuudessa. Kierroksia on takana vasta yksi, joten tämän sarjan käänteisiin palattaneen. Se on kuitenkin jo varmaa, että moni futisromantikko odottaa valkopaitojen mahalaskua, jotta varmasti jokainen tuhlattu euro vääntyisi haavoissa...

Kuka pysäyttäisi Interin?

Tylsänpuoleiseksi tuntuu kääntyvän myös Serie A, jonka sijoitusveikkaukset ovat pitkälti olleet luettavissa edellisen kauden lopputilanteesta. Internazionale on käärinyt neljä kannua putkeen, mutta ehkäpä juuri tällä kaudella voittajaksi marssii joku toinen. Italian Serie A:ta on taputeltu vasta kaksi kierrosta, mutta nyt on jo selvää, että tämä kausi on kiharainen kuin Angelon rintakarva. Lazio, Fiorentina, Sampdoria ja Napoli ovat vahvistuneet, ja italialaisporukat ovat joka tapauksessa kovia kotijengejä. AC Milan, Juve ja AS Roma eivät ole saletisti Interin päähaastajia enää, ainoita ainakaan.


~ FCC ~

PS Pian on jälleen luvassa futispaloja Etelä-Amerikasta, tällä kertaa länsirannikolta...

Kuuma kesä

Eurooppalainen (huippu)seurafutis on siirtynyt kesätauolle. Barca otti omansa palaten Mestarien mestariksi kolmen vuoden tauon jälkeen. Liigamestarit selvisivät pitkälti jo ennen päätöskierroksia muissa Euroopan kärkisarjoissa paitsi Bundesliigassa ja Ranskan Ligue 1:ssa. Siinä missä Internazionale saavutti Serie A:ssa jo 4. scudettonsa, ManU 3. trophynsa ja Barca parin vuoden tauon jälkeen La Ligan voiton, Saksassa ja Ranskasta kuultiin kummia.

Hovikelpoisia susia ja girondisteja

Wolfsburg näpäytti valmentaja Felix Magathin johdolla suurempiaan voittamalla 64-vuotisen seurahistoriansa ensimmäisen liigamestaruuden. Die Wölfen vahvuus oli iloinen hyökkäyspeli, mistä on merkkinä myös torjäger-tilaston tuplavoitto joukkueen kärkimiehille. Ranskassa päättyi puolestaan OL:n kunnioitettava seitsemän vuoden dominanssi, kun Laurent Blanc'n valmentama Bordeaux palasi kannukantaan sitten vuoden 1999. Marseille näytti pitkään olevan se, joka tämän historiallisen tempun tekee, mutta hyytyikin lopulta tasureihin kauden viimeisissä ratkaisuotteluissa.

Huuhkajia ja tipuja

Laakereilla ei suinkaan levätä kesälläkään, ei (harjoitus)kentällä eikä kotisohvilla tai tietokoneidenkaan ääressä. Syitä on neljä: 1) kesän muutamat MM2010-karsintamaaottelut, 2) Naisten EM-kisat Suomessa elokuussa, 3) U21EM-kisat Ruotsissa, sekä 4) kiehumispistettä lähestyvät siirtomarkkinat.

15. kesäkuutahan pikku-huuhkajat näyttävät älykkyytensä ja liitotaitonsa samassa kivenkovassa lohkossa Englannin, Saksan ja Espanjan kanssa. Naisten huipputasoisissa EM-kisoissa Saksan valtaistuinta koittavat horjuttaa alkulohkostaan heittämällä jatkoon etenevät kotk...kaunokaistipusemme! Välieräpaikka ainakin lienee Suomen naisten kiikarissa. Jäämme seuraamaan...

Me halutaan Kakà, Ribery, Ibra, Ronaldo ja ... ...

Kun pelikaudella pääosassa ovat kentällä viilettävät pallotaiturit, taiston tauottua vääntö siirtyy kabinetteihin: haukankatseisille seurapomoille Laportan, Gallianin ja Perezin tapaan sekä häikäilemättömille rahanyörejään raottaville omistajille. Nyt pelaajasiirtojen huhumylly alkaa olla kuumimillaan, ja varmasti jo ensi viikolla tämän ja viime kausien sekä huomisen starat löytävät paikkansa eurooppalaisessa futispalapelissä. Tämän hetken isoin varmistunut siirto on Englannin keskikenttäpelaajaeliittiin kuuluva Barry vaihtoi Birminghamin pölyt Manchesterin pölyihin ja siirtyi Cityn alati vahvistuvaan miehistöön. Tärkeä identiteettitasoinen kaappaus!

Paras on silti vasta edessä päin. Vieraillessani Italiassa huhti-toukokuussa Real Madridiin tuntuivat olevan matkalla Ronaldo, Kakà ja Ibra, kun Barca oli vahvistumassa mm. Riberylla. U n b e l i e v a b l e .

Nyttemmin Riberyn kanssa Barcaan olisivatkin menossa sekä Benzema että Ibrahimovic. Ja Inter paikkaisi ruotsalaisen ammottavan luovuus- ja maalintekoaukon Diego Militolla ja huippulupaus Marko Arnautovicilla. Tai Samuel Eto'o:lla! Hmm...ja hmm.

David Villa menisi Chelseaan, vai olisiko huippuhankinta sittenkin Sergio Aguëro? ManU näyttäisi olevan maltillisempi tyytymällä superlaituriin Wiganista: Antonio Valenciaan - ellei Real ehdi ensin. Adebayor on siirtymässä Milaniin, ja Arsenal menettänee myös Cescin: joko Realiin tai Barcaan - vai olisiko suuntana sittenkin rossoneri. Mutta ei Lyonkaan tyydy sarjakolmosen statukseen jatkossa vaan haluaa riveihinsä mm. Hlebin ja Vieiran. Samanhenkistä menoa on myös Münchenissä, kun kolmikko Gomez - Pranjic - Tymoschuk on jo FC Hollywoodin miehiä ensi kaudella!

Ajan tasalla (ja vähän turhankin edellä) voi tässä hullunmyllyssä pysyä mm. näillä sivustoilla:
- Eurosport
- Soccernet
- Skysports
- La Gazzetta Dello Sport
- Marca
- L'Equipe

Mutta palataanpas asiaan...


~ FCC / K ~

Hörökorvat vastaan hottikset

Valloittava Rooma, näyttävä Stadio Olimpico ja kaksi tämän hetken parasta seurajoukkuetta. Paljon muuta ei osaa pyytää, ei ehkä edes Chelsean tai Arsenalin kannattajana. Tämän kauden Mestarien liigakausi taputellaan arvolleen sopivasti FC Barcelonan ja Manchester Unitedin il grande finalella keskiviikkona 27.5. Pitkällä, kahdentoista ottelun taipaleella on taipumus erotella jyvät akanoista, ja nämä seurat ovat jo saavuttaneet triplaa ja tuplaa. ManU:lle "isokorvainen" pysti olisi jo tosiaan kauden neljäs – jatkoa maailman seurajoukkueiden, Englannin liigacupin ja Valioliigan mestaruuksille. Barça on puolestaan valloittanut jo kaiken kotimaassaan: Copa Del Reyn ja Primera divisiónin hamuten luonnollisesti vielä la orejonaa.

Kaksi koulukuntaa

Paitsi kaksi todellista eurooppalaisen futiksen mammuttia vastakkain asettuvat kahden erilaisen taktisen ja pelifilosofisen näkemyksen toteuttajaa. Valioliigajoukkueet, joita eteni jälleen kolme semeihin, ovat olleet vastustajiaan etevämpiä koko kentän joukkuepuolustamisessa, tehokkaissa pallonriistojen jälkeisissä vastaiskuissa ja erikoistilannepelaamisessa. Välimeren ja Etelä-Euroopan joukkueet ovat vaikuttaneet siltä, että siellä mennään vähän enemmän fiilispohjalta, mutta tietenkään näin pitkälle ei millään tsuppailulla ja sotaan soittelemalla edetä.

Erona tämän kauden Serie A -jengeihin, joissa italialaista ystävääni lainatakseni "tyydytään liikaa siihen, että pelaaja itse näyttää riittävän sliipatulta ja ihqulta", La Ligan porukoissa on nähty sopivasti näyttävyyttä, mediaseksikkyyttä – mutta mikä tärkeintä – tuloksellista pelinhallintaa. ManU vilisee tunnetusti brittiläisiä perushörökorvia, jotka paistattelevat (keltaisten) lehtien palstoilla joko baaritappeluidensa tai hehkeiden tyttöystäviensä vuoksi.

Pulinat pois: Barça on niitannut tämän kauden UCL:ssa 30 maalia, mikä on huikea määrä. Kärkikolmikko, Henry – Eto’o – Messi, johon ensimmäistä kauttaan Euroopan huipulla valmentava Pep Guardiola luottaa kuin les Ramblesin iltatunnelmaan, on nakuttanut niistä yli puolet, 16. ManU on tyytynyt 18 osumaan parhaina maalintekijöinään Berba – Rooney – Ronaldo, kullakin 4 osumaa. He ovat kevään ratkaisuväännöissä olleet kuitenkin vain harvoin samaan aikaan kentällä – yksi signaali Sir Alexin varovaisemmasta taktiikasta. Varovaista tai ei, one hundred percent manumaista ja siralexmaista. Karrikoiden vastakkain ovat hyvä meininki ja työ.

Mitä tapahtuu finaalissa?

Keskiviikkona selviää, kumpi näistä filosofioista tuottaa tulosta. Jos miettii La blaugranan kannalta, hyökkäys on Rooman illassa todellakin paras puolustus. Vai mitä tuumitte siitä, että luottopuolustajista Abidal, Alves ja Marquez ovat poissa? Myös Iniestalla ja Henrylla on ollut viime aikoina loukkaantumishuolia. ManU sen sijaan pystyy paikkaamaan Fletcherin puutumisen keskikentältä, vaikka kovaan paikkaan energinen Anderson joutuukin. Jääpuikkoja Red Devilsin leiriin tuo vain uhkapeli Rio Ferdinandin suhteen. Vaikka mies lääkittäisiinkin pelaamaan, onko kolmen viikon ottelutauko etu vai haitta – ja kenelle? Totta on varmasti sekin, että vajaakuntoinen Rio on varmempi valinta kuin into piukassa oleva Evans.

Molemmat joukkueet ovat hallinneet otteluitaan, mutta tässä ottelussa Barça pitää nahkakuulaa enemmän. ManU iskee vastaan, kun Henry sekoaa näppäryyteensä ja Puyol ja Keita nousevat yli-innokkaasti laitapakkien tonteiltaan. Kuriositeettina mainittakoon myös sellainen, että molemmat joukkueet ovat tehneet valtaosan maaleistaan puoliaikojen alussa. Nouseeko Ronaldo todellisten suurpelaajien – kovissa otteluissa vastustajansa nöyryyttävien ja omalle joukkueelleen voiton ratkaisevien hahmojen – joukkoon? Vai näyttääkö viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt Messi, että suurin syy lusitaanistaran viime kauden loistoon oli vertailukohdan puuttuminen?

Tulosveikkaus, Barça – ManU:
Stefi: 1-0
Kyli: 2-1

Mestarien liiga All Stars 4-4-2:

Van der Sar
Alves – Pique – Vidic – Evra
Ronaldo – Xavi – Lampard – Essien
Messi – Drogba

+ Almunia, Ferdinand, Park, Iniesta, Walcott, Henry

Valmentaja: Arsene Wenger

Vieraskynä II: Seurajoukkueterveisiä Venezuelasta

Vielä ennen paluutani Suomeen lähetän teille futiskulttuuriterveisiä Venezuelasta. Tällä kertaa zoomataan tarkemmin maan johtavaan seurajoukkueeseen.

Copa Libertadores kiikarissa

Viime viikko toi iloa sekä Caracas FC:n faneille että kaikille venezuelalaisille. Caracas FC, joka tunnetaan La Maquinaria Roja (Punainen koneisto) tai Los Rojos del Ávila* (Ávilan punaiset) lempinimillä, voitti ecuadorilaisen Deportivo Cuencan 4:0 kotiottelussa Copa Libertadoresin kaksiosaisissa pudotuspeleissä. Näin venezuelalaisen seuran onnistui edetä 8. pudotuspelivaiheeseen.

Tämä on vasta neljäs kerta 1990-luvun jälkeen kun venezuelalaisjoukkue pääsee niin pitkälle. Vuosi 1999 oli Minerven, 1999 Estudiantes de Meridan ja 2004 Deportivo Tachiran. Copa Libertadores vastaa Euroopan Mestareiden liigaa, johon osallistuu 32 seuraa Etelä-Amerikasta. Venezuelalaisten toivo on, että Caracas FC pääsee semifinaaliin ja vielä voittaa Copa Libertadoresin 2009.

Punainen meri

Ensimmäisessä osaottelussa Cuenca oli onnistunut saavuttamaan 2-1 -edun, mutta Caracas FC oli ylivoimainen kotikentällään. Ensimmäisellä puoliajalla ensin argentiinalainen Darío Figueroa ja sitten meksikolainen Rodrigo Prieto maalasivat. 52. minuutilla Emilio Rentería, joka oli tullut Rafael Castellín tilalle, teki kolmannen maalin. Tässä olikin ratkaisun makua, sillä Cuenca tarvitsi neljä maalia reiluun puoleen tuntiin jatkaakseen matkaansa näissä kekkereissä. Vieraiden viimeisetkin toivon rippeet kaikkosivat, kun venezuelalaispuolustaja José Manuel Rey teki neljännen maalin vapaapotkusta. Näin varmistui Caracas FC:n jatkopaikka Copa Libertadoresissa.

Näyttää siltä, että Caracas FC on voittamaton kotikentällä. Tähän mennessä Noel Sanvicenten luotsaama joukkue ei ole hävinnyt yhtään peliä kotiottelussa. Yksi syy tähän on tunnelma: 20.000 katsojaa juhli kunnolla pelaajien kanssa Estadio Olimpicolla. Se oli yksi punainen meri, joka oli elossa ja täynnä energiaa. Silloin fanit elivät joukkueen mottoa sientete grande (tunne itsesi suureksi). Seuraava haaste on vuorossa keskiviikkona 27.5.2009, jolloin La Maquinaria Roja pelaa brasilialaista suurseuraa, Gremiota, vastaan. Ja kaikki katseet ovat Los Rojos del Ávilassa! Jos perinne jatkuu, Caracas FC voittaa tai venyy tasuriin, sillä se pelaa kotikentällä.

* Àvila on vuoristo, joka sijaitse Caracasin ja rannikkon välillä.


JC

Il calcio italiano nel TV [il kaltso italia:no nel ti:vu]

Juven alennustila, Ibran maagisuus, uusi prinssi Diego Milito, Lega Calcio:n talousväännöt, Barin paluu pääsarjaan ja kesän siirtohuhut hallitsivat Italian jalkapallokeskustelua niin lehdistössä kuin televisiossa huhti-toukokuun vaihteessa. Emilia-Romagnan maakunnassa, jossa vietin puolisentoista viikkoa, merkittävimmät asiat olivat kuitenkin alueellisen lippulaivan, Bologna FC:n, vaisujen otteiden kulminoituminen shokkimaiseen kotitappioon sarjajumbolle, Serie B:n putoamiskamppailuun vajonneen Rimini Calcion tappioputki sekä Serie C:n kärkikahinat Cesenan ja Ravennan välillä. Näitä kelailtiin tietysti maakunnallisilla ja paikallisilla tv-kanavilla tunnista ja päivästä toiseen.

Kuuleeko maailma?

Italiassa jalkapallokulttuuri on kansallista, mutta ennen muuta alueellista ja paikallista. Valioliigaa tai muita Euroopan pääsarjoja ei puida edes tulosten tasolla, Mestarien liigan tv-pelipäivänä on keskiviikko, mutta esimerkiksi naapurimaassa miteltävistä jääkiekon MM-kisoista ei tihku pihahdustakaan. Ensi vuonna voi olla toisin, sillä Azzurrihan palaa A-sarjaan Saksassa ’10.

Eräs esimerkki sisäänpäin lämpeävästä la cultura del calcio:sta on se, kun tv-ruudun yläkulmassa näkyy pienellä tulostilanne tiistaisesta Arsenal – ManU –ottelusta, mutta pari-kolme tuntia keskustellaan arvovaltaisella asiantuntijajoukolla siitä, miksi Del Piero ei puhu (median kanssa Juventuksen heikoista otteista, Ranierin asemasta, fanien ärtymyksestä jne.)!

Televisio on mitä keskeisin tiedotuskanava jalkapalloelämysten välittämiseen, ja viikkotasolla yleisin tyylilaji on keskusteluohjelma – käytännössä jaarittelu. Intohimoa saapasmaan futiskulttuurista ei puutu, ja nurmikon pätkästäkin saadaan asiaa. Myös otteluiden tv-oikeuksista on löydetty jännittäviä porsaanreikiä. Vai mitä tuumitte siitä, että Inter – Lazio –ottelun (2.5.) tapahtumien sijaan Giuseppe Meazzalta näytetäänkin selostajaa, joka intohimoisesti kertoo, mitä kentällä tapahtuu. Sitten muutaman tilanteen jälkeen kuva leikkaa studioon, jossa kolmesta kuuteen asiantuntijaa pui nähtyä – nimenomaan nähtyä – koska studion lähettimissä ottelu näkyy, ja siitä minäkin sain aina muutaman sekunnin nauttia kommentaattorin pärstän taustakuvana.

Temperamenttia ja malleja

Tv-ohjelmakonseptia on viety melko maskuliinis-machokulttuurimaiseen suuntaan sillä, että studiossa otteluita ennen, niiden aikana ja jälkeen istuu analysoimassa harmaatukkaisia miehiä joko vierekkäin kaaressa tai vastakkain ikään kuin puolensa valiten, välillä mukana on joku sliipattu stara tai entinen huippupelaaja. Tämän härdellin nyörejä pitää kauniissa pikku kätösissään vaihtelevalla menestyksellä joku hehkeä ragazza, mallikelpoinen bööna.

Parhaimmillaan ja pahimmillaan tämä on sekä kansallisilla (Rai Due/Sport) että paikallisilla (Adriatica, Teleromagna, La7, La8) tv-kanavilla äärimmäistä viihdettä. En tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, kun legendaarinen nerazzurri, Sandro Mazzola (s. 1942), poltti (jälleen kerran?) totaalisesti hihansa keskusteltaessa Internazionalen kansainvälisestä pelaajakaartista ja toisaalta Ibran ylivoimaisuudesta. Vaihdetaanpas kanavaa...jaaha, täällä on käynnissä Dopo la partita dei Rossoblu – jossa pestään sinipunaisten otteluiden jälkipyykkiä...Klik!...hmm: Rimini Vai! punavalkoisine studioineen. Ja täällä pyörii San Marinon pääsarja. Klik! Mutta mitäs täällä on: Chuck Norris puhuu sujuvaa italiaa...Klik!...ja Nicolas Cage! Nooh, mutta se on jo sitten toinen tarina, paikka ja aika.

Arrivederci!


~ FCC / K ~

Vieraskynä I: Viininpunaista

Urheilu on tärkeätä venezuelalaisille. Maassa on monta sanomalehteä, joissa uutisoidaan pelkästään urheilutapahtumista ja lajien kehityksestä. Joskus sanotaan, että maassa on kaksi tärkeää urheilulajia: beisbol ja perinteinen missikilpailu (jos tätä viimeistä voidaan kutsua urheilulajiksi). Ainakin tähän mennessä Venezuelasta on tullut 5 Miss Universumia ja 5 Miss Maailmaa. Toisaalta nimet David Concepción, Luis Aparicio ja Andres Galarraga eivät juuri viittaa misseihin vaan Venezuelan kärki-beisbolpelaajiin, jotka ovat pelanneet sekä Venezuelan että USA:n seuroissa.

Kolmas laji

Kadulla keskustellaan siitä, miten Leones del Caracasilla menee ja jos Magallanes tällä kertaa voitaa mestaruuden. Ja kun on juego de pelota -pallopelin aika, kaikki ovat ”kuumeessa”. Viime aikoina kuitenkin myös kolmas suuri laji on syntynyt, ja se on jalkapallo. Ehkä on väärin sanoa, että on syntynyt, koska jalkapallo on ollut aina joidenkin sydämessä, mutta se ei ole ollut kansallislaji. Yhä useampi venezuelalainen tunnustautuu La Vinotinto:n (viininpunainen) faniksi seuraten maajoukkueen otteita. Syy siihen on se, että La Vinotinto on kehittynyt huomattavasti joukkueena.

Nykyään venezuelalaisten toivo (jotkut toivovat enemmän kuin toiset) on, että La Vinotinto pääsee pelaamaan seuraaviin MM-kisoihin Etelä-Afrikkaan 2010. Silti ihmisillä on samaan aikaan jalat maassa, kuten yksi taksikuski kertoikin minulle viime viikolla: ”No, varmasti La Vinotinto ei tee paljon seuraavissa MM-kisoissa (jos ovat mukana), mutta on tärkeätä olla mukana”. Kuten Suomi, Venezuela ei ole ikinä osallistunut vastaaviin korketasoisiin tapahtumiin. Vaikka La Vinotinto voitti 31. maaliskuuta ’09 Kolumbian 2:0, joukkue on Etelä-Amerikan karsintalohkon kahdeksantena, ja vain 4 joukkuetta voi päästä Etelä-Afrikkaan.

Vieraskoreutta?

Koska Venezuela on monikansallinen maa, ihmisillä on usein omat suosikkimaajoukkueensa. Esimerkiksi kun Espanja valloitti Euroopan mestaruuden 2008, Venezuelan Espanjan kannattajat juhlivat niin tunteikkaasti, että olisi voinut ajatella Venezuelan olleen se voittaja. Jalkapallofanit täällä Venezuelassa seuraavat Euroopan pääsarjojen otteluita, ja jokaisella on oma suosikkiseuransa ”vanhalla mantereella”. Joskus suosikkiseurat ovat niistä maista, joista fanien vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin tai joissa heidän juurensa ovat. Siksi on mielenkiintoista seurata MM-kisoja Caracasissa, kun jokaisessa big screenissä on Italian, Espanjan, Saksan, Portugalin ja muiden maiden lippuja. Toivon, että 2010 meillä kaikkilla on yhteinen lippu, joka heiluu kun La Vinotinto pelaa Etelä-Afrikassa. Palaan seuraavalla kerralla Venezuelan seurojen ja jalkapallopelaajien kanssa. Terveisiä aurinkoisesta Caracasista!


JC

JC on Venezuelassa syntynyt, Itävallassa opiskellut ja Rovaniemelle kotiutunut kosmopoliitti, joka on huhti-toukokuussa työ- ja lomamatkalla kotikonnuillaan Etelä-Amerikassa. Hän ilahdutti blogilaisia vieraskynäilyillään jo EM-kisojen aikaan, ja nyt tarkastelun kohteena on venezuelalainen jalkapallokulttuuri.

Tykkimiesten pommi jää suutariksi

On kieltämättä hankalaa olla Arsenalin kannattaja, kun menestystoiveet kohdistuvat aina seuraavan kauden potentiaaliin. Johtoportaan mielestä on vain ajan kysymys, milloin Arsenal alkaa dominoida viheriöitä, mutta sekä fanien että tähtipelaajien (esim. Fabregas) kärsivällisyys alkaa jo olla koetuksella.

Ensi vuonna sitten..

Arsene Wenger on tehnyt loistavaa työtä tykistön kenraalina, jakanut rohkeasti vastuuta nuorille lupauksille ja saanut vuosi toisensa jälkeen jalkeille iskukykyisen joukkueen. Ja onhan Arsenal toki semifinaalipaikallaan osoittanut kuuluvansa Euroopan jalkapalloeliittiin. Mutta vielä tällä kaudella nuoren Arsenal-miehistön voitto – tai edes pääsy finaaliin – olisi todellinen yllätyspommi.

Viime viikon ottelu Old Traffordilla paljasti joukkueen kokemattomuuden. Joukkue ei saanut syöttöjä hyökkäyspäähän asti, vaan Fabregas ja Nasri jäivät pyörittelemään palloa keskikentälle. Joukkue sai ainoastaan yhden vedon maalia kohti. Songista ja Diabysta ei ollut apua hyökkäyssuuntaan – eikä itse asiassa tarpeeksi puolustuspäähänkään. Elämänsä ottelun pelannut Manuel Almunia piti Arsenalin pystyssä häikäisevillä venytyksillään.

Gaël Clichyn ja William Gallasin loukkaantumiset jättävät Arsenalin puolustukseen pahan aukon, johon ei löydy päteviä paikkaajia. Mikaël Silvestrenkin loukkaannuttua Wenger joutuu kaivamaan kentälle sveitsiläisen topparilupauksen, Johan Djouroun, jonka paikka ei ole vielä UCL:n ratkaisupeleissä. Myös Kieran Gibbs on turhan kokematon kaveri näihin karkeloihin, eikä hänestä ole vasemmalla laidalla Clichyn kaltaisiin nousuihin.

Ongelmia on myös hyökkäyspäässä. Piikissä pelaavat Adebayor ja Bendtner ovat jäätyneet isoja seuroja vastaan. Esimerkiksi Valioliiga-kaudella juutti ja togolainen eivät ole saaneet palloa kertaakaan TOP6-joukkueiden maaliin. Arshavinille ja van Persielle olisi kieltämättä käyttöä kärkimiehen takana tässä yhden kärjen taktiikassa. Van Persie saattaa toipua tiistain otteluun, mutta ei ole vielä terässä. Noh, ensi vuonna sitten Pietarin taitoniekka nähdään tykkipaidoissa myös UCL:ssä, RvP on täydessä tikissä – ja toivon mukaan piikkiin on hankittu maailmanluokan viimeistelijä.

Arsenalin oljenkorret

Arsenal on pelannut hyvää laitapeliä. Etenkin oikean laidan tykinkuula, Theo Walcott, saa aikaan vaarallisia tilanteita. Toki Walcott-nakin saava Patrice Evra on aivan maailman huippua vasemman pakin tontillaan. Fabregas ja Nasri kykenevät molemmat tappaviin pystysyöttöihin, ja parhaana päivänään Adelta ei saa palloa pois millään. Voi kun se pallo vaan osuisi sinne maalipuiden väliin.

ManU:lle olisi paha menetys, jos kylkensä telonut Rio Ferdinand ei kykene pelaamaan. Puolustuspää on vuotanut usein, kun Ferdinand–Vidic-parivaljakko ei ole ollut kasassa. Luultavasti Rio kuitenkin pystyy pelaamaan. Muutoin ManU:n paketti on kyllä mainio. Löytyy nopeutta, taitoa, voimaa, kokemusta ja maalivahti, jonka hermot ei petä ikinä ratkaisuhetkillä.

Nuhjaamista Stamford Bridgella

Stamford Bridgella nähdään tiukkaa puolustuspeliä. Etenkin Chelsea panostaa oman maalinsa varjeluun, koska ei halua lähteä maalintekokilpailuun Barcelonan kanssa. Jos Chelsean paketti repeää, Cech joutuu muuttumaan kumiksi ja tervaksi.

Tulosveikkaukset Arsenal – ManU, CFC – FCB:
Stefi: 0-1, 1-1 (Jatkoon ManU ja Barca)
Kyli: 2-1, 1-0 (Jatkoon ManU ja Chelsea)

Etulyöntiasemat

Väki vähenee, pidot paranevat. Tällä ja ensi viikolla mitellään todellisesta maineesta ja mammonasta – paikasta Rooman auringossa. Se, saavutaanko sinne Katalonian auringosta, Lontoosta vai Manchesterista, on kiinni Barcasta ja Chelseasta, sekä ManU:sta ja Arsenalista. Joka tapauksessa finaalissa Valioliigajoukkue(et) nähdään. Valioliigan laatua kuvaa hyvin se, että vain Barca pystyy toden teolla haastamaan kovimmat brittijengit. Mutta onko La Ligan puolustava mestari ja vuoden 2007 UCL-voittaja tästä huippunelikosta se kaikkein paras?

Messi kiinni

On jännittävää, miten huippujoukkue riippumatta uusista vahvistuksista, vanhoista avainpelaajista ja pelin näyttävyydestä ja tuloksellisuudesta kulminoituu pidemmän päälle aina muutamiin pelaajiin – jopa yhteen. Toki myös samaistumisen arvoisia sankaritarinoita metsästävillä tiedotusvälineillä on tässä oma osuutensa. Silti, on kummallista, miten esimerkiksi FC Bayern elää Riberystä, Poolin kaataminen perustuu Torresin ja Gerrardin nollaamiseen, ja Arsenal pärjää pitkälti kapteeni-Cescin otteilla. Yhtä lailla Barcalle kaikki kaikessa on Lionel Messi. Siinä mielessä ManU ja Chelsea vaikuttavat tasapainoisimmalta, että ratkaisijoita ja menestyksen tekijöitä löytyy laajalta rintamalta.

Laitapakki Colen poissaolo avaa paikan aloitukseen Bosingwalle, jonka avut ovat ennen muuta hyökkäysten tukemisessa, niinpä Ivanovic ottanee Colen laidan. Keskikentältä löytyy kuitenkin varsinainen päällysmies, sillä Essien on jo napannut vyölleen muun muassa Gerrardin pelinumeron. Vai voisiko yllätyskortin tarjota kovapotkuinen Juliano Belletti, joka pelasi 2004–2007 FCB:n riveissä? Miten Xavi, Henry ja Iniesta nostavat profiiliaan, jos Messi sattuisi vaikka olemaan ”vähän pihalla”?

Hiddink, Pep ja vierasmaali

Molemmille joukkueille tiistain koitos on jo neljäs ottelu kymmeneen päivään, mikä voi heijastua ottelun tempoon. Vaikka Malin maajoukkuepelaaja Keita vakuuttelee joukkueensa konemaista kestävyyttä, punnitaan tässä erityisesti managerien ja valmentajien taito virittää joukkueensa äärimmilleen. Miten ensimmäistä kauttaan tosipaikassa oleva Guardiola tässä onnistuu?

La Blaugrana selvisi puhtain paperein viime viikostaan: 4–0-voitto Sevillasta ja 2–2-tasuri Valenciassa. Chelsea pelasi paikallisottelun West Hamia vastaan lauantaina ja voitti 0–1, viikolla Everton nipisti Bluesilta pinnan. FA Cup -välierässä sinipaidoilta tuli kova näyttö, kun se masensi Arsenalin 2–1.

Ottelun huikeaa hyökkäyspotentiaalia hillitsee aavistuksen se, että Chelsea tähtää vierasmaaliin, ja Barcelona haluaa kaikin tavoin estää sen. Kiinnostavaa on nähdä, miten viime otteluista tuttu Chelsean toisen puoliajan dominanssi horjuttaa kotijoukkueen pallonhallintaa. Voisiko Blues pelata tasollaan jo ottelun alusta lähtien ja panna kautta linjan kotijoukkueen ahtaalle, vai vaatiiko joukkue Hiddinkin läksytystä erätauolla?

Otteluparin voittajaksi selviytyy se, kumpi pelaa enemmän omannäköistään peliä vieraskentällä säilyttäen pelillisen identiteettinsä läpi osaotteluiden. Barca on vieraspeleissään ollut tyystin erilainen kuin Camp Noulla, mistä merkkinä viime aikojen vierastasurit.

Piipahdus Old Traffordilla

Sekä ManU:n että Arsenalin esitykset ovat ailahdelleet paljon tällä kaudella, mutta keskiviikkona otteet eivät saa lipsua. Sekä Sir Alex että herra Wenger pitävät huolen siitä, että pelaajat eivät ole unessa. Voi olla, että Old Traffordin pukukopeissa ei kyyneleiltäkään (tai mustelmilta) vältytä, jos peli tökkii.

Kieltämättä Wengerillä on kova haaste lietsoa nuoret pelaajat jättiläisen kaatoon. Miten esimerkiksi 19-vuotias Kieran Gibbs pystyy vartioimaan Cristiano Ronaldon? Entä kuinka 20-vuotias toppari Johann Djorou pysyy Berbatovin ja kumppaneiden kyydissä?

Viikonloppuna ManU kiri vakuuttavaan 5–2-voittoon Tottenhamista, mutta myös Arsenal otti mukavan 2–0-voiton Middlesbroughista. Tilastot ovat vahvasti kotijoukkueen puolella; ManU:lla on Old Traffordin UCL-peleistä peräti 20 ottelun tappioton putki!


Tulosveikkaukset FCB – CFC, ManU – Arsenal:
Stefi: 1-1, 1-0
Kyli: 2-1, 3-1

Sinettiä vailla

Puolivälierät päätetään komeasti YLE:n tiistaiseen tv-otteluun Chelsea FC – Liverpool FC. Lähtökohdat ovat selkeät; vieraiden on jatkoon mieliessään voitettava vähintään kahdella maalilla, mutta osuttava ainakin kolmesti. 1–3-tuloksella edetään jatkoajalle. Kotijoukkueen tehtävänä on säilyttää viime viikolla 1–3-vierasvoitolla hankkimansa etulyöntiasema ja sinetöidä välieräpaikkansa.

Selvä peli?

Siinä missä Poolilla on kaikki työ tehtävänään päästäkseen umpikujasta, Chelsean tilanne on myös kova. Ottelupari on todellakin vasta puolivälissä, ja pari uinahdusta – tai jo pelkästään vieraiden kaksi huikeaa yksilö- tai tiimisuoritusta – voi kääntää kaiken päälaelleen. Tasapeliä ei voi lähteä pelaamaan! Vieraiden on helpompi asennoitua otteluun kuin kotijoukkueen.

Tilastot ovat kuitenkin sinisten puolella. UCL-kotisaldo on kova: joukkue on hävinnyt Stamford Bridgellä viimeksi vuonna 2006. Vastaavasti Pool ei ole viime aikoina oikein osunut maalipuiden väliin läntisessä Lontoossa. On kuitenkin syytä muistaa, että juuri Reds onnistui päättämään Bluesin 86 tappiottoman Valioliiga-ottelun kotitaian lokakuussa 2008. Silti joukkue on pystynyt vain neljästi vaaditun suuruiseen vierasvoittoon Chelseasta, viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten.

Tulikuumat: Drogba ja Torres

Liverpoolin todo in todo on Espanjan superkärki Fernando Torres. Hän lämmitteli Roversin kustannuksella lauantaina kahdella osumalla, osoitti edellisessä kohtaamisessa vaarallisuutensa ja on kuudessa edellisessä ottelussa maalannut viidesti. Uutta kevättä valmentajanvaihdoksen jälkeen elävä Didier Drogba on itseluottamuksellaan, yritteliäisyydellään ja maalivainullaan ollut Blues-vireen ilmentymä. Norsunluurannikon maajoukkuekärki on pyssyttänyt neljä maalia neljässä edellisessä UCL-pelissä. Viikonloppuna hän osui kahdesti Boltonin verkkoon.

Mielenkiintoinen henkien taisto on luvassa myös Englannin maajoukkueen keskikentän sielujen, Gerrardin ja Lampardin, välillä. Gerrard on maalannut seitsemän kertaa Euroopan eliittiliigassa, ja Lampard puolestaan syöttänyt viisi. Polttava kysymys Rafan papereissa ja mielessä on se, millaiseen pelikuntoon nivusvaivainen Gerrard yltää tiistaina – vai tuleeko sinipaidoilta kahta kauheammin tulta munille?

Kuittaako Rafa Guusin erävoiton?

Oli Alpo Suhonen mitä mieltä tahansa, futis on myös valmentajien, tai tarkemmin ottaen managerien mittelö. Venäjän maajoukkueelta lainattu Guus ”Tsaari” Hiddink on tehnyt vakuuttavaa työtä sinipaitojen kanssa. Yhdestätoista ottelusta on tuloksena yhdeksän voittoa, yksi tasapeli ja yksi tappio. Viimeisimpänä kokardina vyöllä on viime viikon vierailu Anfieldilla. Siellä Hiddink saavutti taktisen voiton ylivertaisella kyvyllään laatia strategia, jolla Liverpoolin voimakaksikko El Niño – Stevie G saatettiin tylysti statistin rooliin.

Niinpä Rafa the Gaffer Benitezillä on todellinen näytönpaikka. Kuinka piiskata joukkue takaa-ajoon, estää edellisen osaottelun karmeat merkkausvirheet ja väistää virkaveljen oveluudet – päällimmäisenä Michael Essienin puolustuspelaaminen? Liverpoolin osakkeiden arvoa nostaa se, että Mascherano palaa Alonson rinnalle ja Chelsean puolustuksen keskustassa teutaroi pelikieltoisen Terryn sijaan Carvalho.


Tulosveikkaus, Chelsea - Liverpool:
Stefi: 1-1, Chelsea jatkaa yhteismaalein 4-2
Kyli: 1-2, Chelsea jatkaa yhteismaalein 4-3

Muut tulokset, (jatkoonmenijä):
Bayern – Barca 3-2 (Barca)
Arsenal – Villarreal 1-1 (Arsenal)
Porto – ManU 1-2 (ManU)

Tulta ja tappuraa

FC Porto palaa Old Traffordille viiden vuoden tauon jälkeen. Vierailla luonnollisesti kutkuttaisi shokkitempun uusiminen. Vuonna 2004 he tiputtivat kotijoukkueen matkallaan legendaariseen Mestarien liigan voittoon. Toki on syytä muistaa, että kyse oli silloin 1. pudotuspelikierroksesta, eikä nyky-Portossa ole yhtään samaa avauksen miestä ja silloinen managerikin oli eri kaliiberia. ManU:lla on korkeintaan viisi pelaajaa, jotka olivat todistamassa tuota. Yhtä kaikki, lusitaanien kansallisidentiteettiin tapahtuma on syvästi juurtunut.

Lohikäärmeet vastaan punaiset paholaiset

Lohikäärmeet ovat loistavassa vireessä. Joukkue on hävinnyt tänä vuonna vain kahdesti, molemmat ottelut liigacupissa, mutta UCL:ssä ja kotoisessa Liga Sagresissa joukkue ei ole taipunut sitten viime syksyn. ManU kiikaroi jo 21. tappiotonta Mestarien liigaottelua putkeen. Tummia pilviä taivaalla kuitenkin on, sillä Red Devils on ollut viime otteluissa kaukana lempinimestään.

Vaikka Aston Villa kaatuikin sunnuntaina Old Traffordilla komean loppukirin ansiosta luvuin 3-2, otteet kentällä eivät vakuuttaneet. Maaliskuussa pelit sujuivat Valioliigassa suorastaan surkeasti. Liverpool löylytti Unitedia oikein kunnolla, ja Fulhamin Craven Cottagella nähtiin kauden pohjanoteeraus. Tiistain ottelussa on luvassa tulenlieskoja, pirunsarvia, urheita ritareita ja miekkojen kalketta.

Ronaldo vastaan Lisandro?

Alex Ferguson on etsinyt syytä alavireeseen jopa joulukuun Club World Cup -turnauksesta Japanissa, joka vei Sir Alexin mielestä paljon voimia. Kirkuvat aasialaisneidot ovat kuulemma saaneet nuoret pelaajat myös aavistuksen leijumaan.

Portugalilaislehdistökin on hämmentänyt soppaa ja pyrkinyt huojuttamaan ManU:n keskittymistä tiistain otteluun. Kuin tilauksesta huhut Cristiano Ronaldon Real Madrid -kytköksestä ovat lähteneet jälleen liikkeelle.

Selityksiä heikkoihin esityksiin voidaan löytää myös katsomosta, josta esimerkiksi Villa-pelissä löytyi Rio Ferdinandin, Nemanja Vidicin, Wayne Rooneyn ja Dimitar Berbatovin tasoisia pelimiehiä. Berbaa lukuun ottamatta nämä herrat kuitenkin löytyvät tiistaina viheriön puolelta. Varsinkin Rooneyn paluu Carlos Tevezin rinnalle on ManU:lle tärkeää, sillä sunnuntaina argentiinalainen oli kovin yksinäinen kärjessä, eikä hänen pelinsä oikein muutenkaan kulkenut. Myös Ferdinandin ja Vidicin paluu keskuspuolustukseen helpottaa tilannetta – Evansista ja O’Sheasta kun ei ole heitä korvaamaan.

Sir Alexia viisi vuotta nuorempi Jesualdo Ferreira on uransa huipulla. Pelaajisto on puhkeamassa kukkaan ja nousemassa muidenkin kuin portugalilaisten futisfanien tietoisuuteen. Kenties kiinnostavimpana esimerkkinä tästä on Lisandro ”Licha” Lopéz. Albicelestesin maajoukkuekärjellä on vain viisi maalia liigassa, vaikka viime vuonna hän paukutti jopa 27, mutta silti kuusi osumaa Mestarien liigassa. 174-senttisellä varrellaan hän on varsin väkkärä näky kentällä. Sen minkä koollaan menettää, hän ottaa tahdollaan, periksi antamattomuudellaan ja työmoraalillaan korkojen kera takaisin.

Porton peli perustuu kuitenkin koko joukkueen työntekoon, ja on jopa sattumaa, että yksi pelaaja on osunut niin monesti. Lisandrokin nimittäin tarvitsee elintärkeiden keskikenttäpelaajien tukea. Erityisesti joukkuetta kipparoiva Lucho, El Comandante, omaa kovan vedon, ovelat syötöt ja on joukkueen asenteen ilmentymä. Samoin Cebolla (sipuli), tekninen ja nopea Cristián Rodríguez, saa vastustajansa itkemään. Raúl Meireles on puolustavana mutta pitkien syöttöjen ja kaukovetojen erikoismiehenä keskeinen tasapainottaja.

Pitäisi ja pitäisi…

ManU lähtee peliin selkeänä ennakkosuosikkina. Tasoero joukkueiden välillä on suuri ja todennäköisyydetkin vahvasti kotijengin puolella. Tilastoja pälyillen Porton ei pitäisi voittaa Englannissa. Porto ei ole voittanut Brittein saarilla ainuttakaan peliä historiansa aikana! Vastaavasti heidän ei pitäisi ottaa kuokkaan kotonaan englantilaisjoukkueelta. Ainakaan tämän vieraspelitilaston murtuminen ei vaikuttaisi olevan näköpiirissä. Vuonna 2004 vastaava ottelu päättyi 1-1, mutta tiistaina on syytä odottaa ManU:n leveää kotivoittoa.


Tulosveikkaus, ManU – FC Porto:
Stefi: 2-0
Kyli: 3-1


Muut ottelut, 7.–8.4.:

Villarreal – Arsenal 2-1
Liverpool – Chelsea 0-0
Barcelona – Bayern 4-2

Englantilais- vai espanjalaisfinaali?

Puolivälieräparit ja välierien jatkokaavio on arvottu. Välierissä nähdään hienoja makupaloja ja sopivasti revanssihenkeä. Nämä ovat jatkoparit ja -kaavio:

Manchester United / Porto - Villarreal / Arsenal

Barcelona / Bayern München - Liverpool / Chelsea

Näin ollen neljää englantilaisjengiä ei nähdä välierissä, koska Reds ja Blues ottavat (jälleen!) mittaa toisistaan. ManU - FC Porto -taistossa on Sir Alex Fergusonin miehistöllä kalavelkojen maksun aika, vaikka uusia avainpelaajia on molemmilla rutkasti taannoiseen pudotuspeliin verrattuna.

On myös jännittävä nähdä, kumman maalihanat tyrehtyvät vastustajan koventuessa: Barcan vai Bayernin? Arsenalin ja Villarrealin kohtaamisessa muhii todellinen yllättäjä, kun molemmat pääsevät välieriin edetessään haastamaan muut yllättäjänä median ristitulen sivusta.

Jatkoon heilahtavat ManU, Villarreal...ja Barca - ja tottakai - Chelsea ;) Eli finaalissa kohtaavat...niin ketkä? Ja kuka käärii pystin ja rahat?


~ FCC / K ~

Punaista ja makeaa

Mestarien liigan neljännesvälierät päätetään tiistaina 10. maaliskuuta tyylillä ja taidolla, kun YLE:llä seurataan Valioliiga-kolmosen, Liverpoolin, ja La Liga-kakkosen, Real Madridin, ratkaisevaa toista osaottelua. Jos joku saattaa jo tuumia, että ottelupari ratkesi Redsin legendaariseen 0-1 -vierasvoittoon, heille ei voi todeta muuta kuin: ”Hold Your Horses, Babe!” Nimittäin, Anfield Roadille saapuu sisuuntunut ja sopivasti ärsytetty Los Blancos, jolla on vielä sanansa sanottavanaan näissä kekkereissä.

Espanja vastaan … Espanja?

Kyseessä on molemmille elintärkeä peli erityisellä etsikkoviikolla, joka näyttää lopullisesti suunnan kummankin kausille niin kotimaassa kuin Euroopassa. Vierailija Real käytännössä romutti haaveensa Barcan tavoittamisesta jäätyään lauantaina 1-1-kotitasuriin paikallisvastustajaansa, Atléticoa, vastaan. Pool pääsee matsiin hyvin keskittyneenä, kun edellinen liigapeli on viime viikon alusta, ja viikonlopun FA Cup -kierrokselle sillä ei ollut enää asiaa. Sen sijaan, viimeinen oljenkorsi kotimaan kentillä on luvassa tulevana lauantaina Old Traffordilla. Seurapomoille tiistai-illan mittelö on kuitenkin ratkaiseva, koska UCL-menestys on ainoa pelastus pystittömältä näyttävälle kaudelle. Toki kumpikaan seura ei ole flopannut, mutta epätasaiset otteet ja loukkaantumiset ovat olleet riesana. Liverpool palasi voittokantaan iisillä voitolla Sunderlandista, kun taas Real oli luvalla sanoen huono Madridin derbyssä. Realin ainoa ilonaihe oli Ikermanin vahvojen esitysten jatkuminen maalin suulla, eli alkukauden kummat mokat ovat takanapäin.

Jos ovat vastakkain espanjalaiset valmentajat, jotka ovat kyllä menestyneet saatuaan tehdä pitkäjänteistä työtä, nähdään kentällä myös espanjalaisia pelaajastaroja. Toisaalta, kumpi on espanjalaisempi: kuninkaallinen Real vai Rafan rumbaa soittava kotijoukkue? Molemmilla avainpelaajina on noin viisi EM-maan edustajaa, mutta tässä ottelussa viilettää kentällä kummaltakin sellaiset kolme espanjalaista.

Taistelupareja ja poissaoloja

Real lähtee mitä todennäköisimmin samalla, hyvin tasapainoisella kokoonpanolla 2. osaotteluun kuin Santiago Bernabeulla. Tällöin heikkona lenkkinä on vasen pakki Gabriel Heinze, jonka aiheuttamasta vaparista tuli Poolin vierasmaali. Vaihtopenkiltä Juande Ramos lähettää 2. puoliajalla kentälle sekä Gutin että Sneijderin ja vauhti vain tarvittaessa kiihtyy.

Maltti on Poolin tärkein ase tiistaina, kun Real tulee ottelun edetessä varmasti nostamaan hyökkäystään, ja merkkejä yli-innokkaasta hyökkäämisestä oli nähtävissä jo Madridin derbyssä. Kotivoitto Sunderlandista ja viikon ottelutauko antavat luvan odottaa varsin vapautunutta Poolia. Kaksi peikkoa kulman takana vaanii: kokoonpanohuolet ja katastrofaalinen kotisaldo espanjalaisjengejä vastaan. Vaan hyvä ei ole Realinkaan historia 0-1 -tappioaseman kääntämisissä.

Ottelun käsittämätön spektaakkeliarvo himmenee aavistuksen, kun loukkaantuneena on ensimmäisen osaottelun ratkaissut Benayoun, ja vaivoista kärsivät myös paras kärkimies Torres, tärkeä oikea laitapakki Arbeloa ja keskuspuolustaja Agger. Korttitilinsä täyttänyt Riera puolestaan missaa ottelun varmuudella. Mielenkiintoisia taistelupareja kentällä kuitenkin nähdään. Valmentajien lisäksi heistä voisi tässä mainita Espanjan parhaat maalivahdit Pepe Reina – Casillas, joiden supervahvuudet tulevat esiin viimeistään rangaistuspotkujen torjumisessa. Robben ja Marcelo odottavat innolla kotijoukkueen laitapakkivalintoja, kun Arbeloan potentiaalisista korvaajista niin Mascheranolla kuin Carragherilla tulee kyllä kiire. Skrtel näytti kyntensä jo Boro-tappiossa. Oli laitapakkeina ketkä vain, ei Hyypiälle taida lohjeta paikkaa keskeltä kuin jämäminuuteille.

Mahtava henkien taisto Torresin ja Raùlin välillä kariutuu aavistuksen Torresin nilkkavammaan, joka pitänee miehen penkillä ainakin 60 minuuttia. Raúl on osunut seitsemän kertaa kahdeksassa viime pelissä kaikki kilpailut mukaan lukien, ja kärkipari Higuaínilla on sama maalimäärä, 14, La Ligassa. Sen sijaan El Niño ei ole tehnyt uransa aikana ainuttakaan maalia Bernabeulla, joten nyt Anfieldilla olisi mainio paikka karistella Real-kammoa. Kiinnostavampaa on ehkä kuitenkin nähdä, keitä Reds saa jalkeille alakertaansa.

FC Culture:n 5 teesiä:

1. Onko Torres pelikunnossa? Torresin poissaolo heikentäisi Liverpoolin mahdollisuuksia, muut kärkimiehet eivät ole samaa tasoa. Räkämaaleja sylkevä Kuyt on hyvä pelaaja, mutta ei oikeastaan puhdas kärki.

2. Alonson ankkuripeli. Alonson puolustuspelaamisen kannalta on hyvä asia, että Ramos suosii Sneijderin laittamista kehiin vasta toisella puoliajalla, Gagoa vastaan Alonson kokemus antaa etulyöntiaseman.

3. Diarran ankkuripeli. Ranskalaisen rooli on elintärkeä Stevie G:n pysäyttämisessä. Vaan pystyykö siihen kukaan?

4. David Ngog. Toisen epäonni on toisen onni. Nuorukainen oli ottelun hahmo Black Cats -kaadossa maalilla ja syötöllä. Ovi on raollaan avaukseen.

5. Poolin pelaajat luottavat Rafaan espanjalaista joukkuetta vastaan, vallitseeko Realin pukukopissa sama tilanne?


Tulosveikkaus, Liverpool v Real Madrid:
Stefi: 1-0
Kyli: 0-1, Pool jatkoon rankkareilla


Muut otteluparit 10.–11.3. (jatkoon menijät lihavoitu):
AS Roma v Arsenal 1-0 (voitto jatkoajalla)
Barcelona v Lyon 3-2
FC Porto v Atlético Madrid 0-1
Panathinaikos v Villarreal 1-1 (voitto jatkoajalla)
Bayern Munich v Sporting Lisbon 1-2
Juventus v Chelsea 1-1
ManU v Inter 2-1

Internazionale – ManU

Tiistaina 24. helmikuuta kajahtaa Milanon Giuseppe Meazza -stadionilta YLE:n (TV2) välittämänä! Edessä on Mestarien liiga -kauden kovin mittelö, kun viime kauden Euroopan ja maailman mestari Manchester United testaa pian neljä kertaa peräkkäin scudetton valloittaneen Internazionalen vireen. Paitsi kahden äärimmäisen huippujoukkueen kohtaamisesta kyse on osaltaan myös Valioliigan ja Serie A:n paremmuudesta. Lopullinen arvosana sarjojen voimasuhteista voi toki jäädä värikkäisiin kahvipöytä- ja pubikeskusteluihin sekä kahteen muuhun saman asetelman omaavaan ottelupariin, AS Roma – Arsenal ja Chelsea - Juventus. Italia – Englanti -maaottelusta tuskin kannattaa tässäkään tv-pelissä puhua, kun kyseisten maajoukkueiden edustajia ei avausmiehityksistä kovin montaa löydy.

Kovassa kunnossa

Vastassa on kaksi kovakuntoista joukkuetta. Vierailija Man Utd. on voittanut 11 ottelua peräjälkeen kaikki kilpailut mukaan lukien. Blackburn oli lauantaina ensimmäinen vastustaja, joka maalasi punaisten paholaisten verkkoon liigassa sitten marraskuun alun. Derby tosin teki sen jo FA Cupissa. Hmm...olisiko taika murentumassa? Cristiano Ronaldo ei ole vielä osunut Mestarien liigassa, mutta tiputti viekkaalla, kauden 12. liigamaalillaan vapariapinan selästään viikonloppuna. Berbatov sen sijaan on maalannut UCL:ssä jo neljästi.

Inter Milano ei ole kuudella tappiottomalla ottelullaan aivan yhtä kovassa tikissä kuin vieraansa, mutta johtaa kuitenkin 9 pisteellä Serie A:ta. Silti sinimustat ovat kompuroineet muutamassa etukäteen helpommassa ottelussa. Lauantain Bologna-ottelussa pelastuksen tarjosivat huippulupaus Balotelli samantyyppisellä takanurkkavaparilla kuin C. Ronaldo Red Devilsille, sekä tukun avaintorjuntoja esittänyt Júlio César.

Systeemejä ja staroja

Molempia joukkueita yhdistävät taitavat, todelliset johtajatyypit managereina, äärimmäinen voittamisen rutiini, joka on tällä kaudella näkynyt mm. lukuisina viime hetken ratkaisumaaleina, sekä vahva usko managerin luomaan pelisysteemiin. Luonnollisesti sekä Inter että ManU vilisevät todellisia huippupelaajia, -taitureita, -staroja ja -egoja. Vaikka sir Alex ja signor José ovat henkeen ja vereen kilpakumppaneita jo useamman vuoden ajalta, on molemmilla äärimmäinen kunnioitus toistensa työtä ja joukkueita kohtaan.

Vaikka ManU:n paras puolustaja Vidic on pelikiellossa, ja Interin johtotoppari Walter Samuel mahdollisesti pohjevammaisena sivussa, vilisee kentällä mahtavia yksilöitä, aisapareja – ja ennen muuta taistelupareja. ManU:n alakerran ylle tummia pilviä tuo myös Evran pelituntuma ja Vidiciä liigassa oivasti paikanneen Evansin selviytyminen kovia milanolaisia vastaan. Zlatan ”Ibra è impressionante” Ibrahimovic, oli parina sitten Adriano tai Balotelli, on alati vaarallinen. Interin pelisysteemi (lähtökohtaisesti) 4-3-1-2 kielii monipuolisuudesta ja tasapainoisuudesta, jossa kaikki hyökkäävät ja kaikki puolustavat. Alaspäin pelattaessa avainroolissa on keskikentän kolmikko Zanetti – Cambiasso – Muntari, hyökättäessä taasen työmyyrä Stankovic. Manchesterilaisilta Berban läpijuoksut ja täydellisyyttä hipova viimeistely, Ronaldon keskitykset ja yksilösuoritukset ja Carrickin ankkuripeli ovat keskiössä. Erityisen roolin Maiconin laitanousujen tilkitsijänä voi saada myös keskiviikon syntymäpäiväsankari Park, joka noussee avaukseen puolustuksellisten ansioidensa vuoksi.

Matematiikkaa

Otetaan loppuun vielä muutama tilastobongaus aiemmista kohtaamisista ja tämän kauden esityksistä:
• Mourinholla on viisi voittoa keskinäisistä otteluista Fergusonin yhtä vastaan.
• ManU:n Scholes pelaa tiistaina 105 UCL-ottelunsa, ja jos Giggs pääsee kehiin, on hänellä edessään 109 esiintyminen Euroopan kovimmassa seurajoukkuekisassa.
• Alkulohkoissaan molemmat voittivat kaksi ottelua, mutta ManU ei hävinnyt kertaakaan. Interin maaliero oli 8-7 kun taas ManU:lla vakuuttavampi 9-3.
• Tilastojen valossa ManU hallitsi otteluitaan Internazionalea enemmän, laukoi aavistuksen hanakammin ja sai enemmän kulmapotkuja. Inter-pelaaja oli puolestaan useammin paitsiossa.
• Kahdeksasta maalistaan viisi Inter on viimeistellyt 1. puoliajalla, mutta toisaalta tehnyt peräti kolme maalia viimeisen vartin aikana. ManU on maalannut kuusi kertaa yhdeksästä nimenomaan 2. puoliajalla: kolme pian tauon jälkeen ja kolme viimeisen vartin aikana. Niinpä ottelu voi hyvinkin edetä niin, että Inter siirtyy alussa johtoon, ManU tasoittaa 2. puoliajan alussa, ja jompikumpi tai vaikka molemmat osuvat vielä ottelun loppuhetkillä!
• Kaikissa kuudessa alkulohko-ottelussa ovat illan pääosan esittäjistä esiintyneet Interin Zanetti, Maicon, Cambiasso ja Zlatan, sekä ManU:lta Nani, Rooney ja Tevez.
• Interin maalintekijöinä on kunnostautunut peräti seitsemän eri pelaajaa, mutta ManU:n osumat ovat olleet neljän pelaajan, ja käytännössä Berban ja Rooneyn, heiniä.

Inter tarvitsee ottelusta ehdottomasti kotivoiton, muuten puolivälieriin ei taida olla asiaa. Pystyykö Mourinho tekemään sen, mihin uskomattomasti kolmen liigamestaruuden jälkeen erotettu Mancini ei – eli tuomaan nerazzureille eurogloriaa? No, jos häneltä itseltään kysyy, niin...

Tulosveikkaus, Inter – ManU:
Stefi: 2-1
Kyli: 2-2

Muut otteluparit 24.–25.2.:
Arsenal v AS Roma 2-1
Lyon v Barcelona 1-2
Atlético Madrid v FC Porto 3-1
Villarreal v Panathinaikos 3-0
Real Madrid v Liverpool 1-0
Chelsea v Juventus 2-0
Sporting Lisbon v Bayern Munich 2-1

Who is Who?

24. ja 25. helmikuuta pelattavia 1. pudotuspelikierroksen ensimmäisiä osaotteluita odoteltaessa on paikallaan pohdiskella jatkoon selvinneiden joukkueiden voimasuhteita.

Tilanne on melko klassinen, eikä tarvitse olla fakiiri veikatessaan kannun nostajaksi englantilais- (4), espanjalais- (4) tai italialaisjoukkuetta (3). Vaan olisiko Portugalin ylpeyksillä ja kreikkalaisella, ranskalaisella tai saksalaisella suurseuralla sittenkin mahdollisuuksia kääntää viimeisten neljän vuoden voittokurssi? Viime vuosinahan mestaruuteen ovat yltäneet tutut ManU, Milan, Barca ja Pool. Boooooring?

Jos leikkimielistä kyselyämme on uskominen, ääniä siinä saivat Chelsea, joskin kysymysmerkillä, Real ja Barca sekä yllättäjän viittaa ylleen pukeva El submarino amarillo. Nerazzurriin, Red Devilsiin tai Redsiin ei sen sijaan uskottu. Näiden joukkueiden fanit - herätys! Toisaalta kommenttiosiossa kaivattiin myös mahdollisuutta antaa ääni Sporting Lissabonille.

Mitä Chelseaan tulee, brittikentillä joukkue ei ole sarjasijoituksestaan huolimatta vakuuttanut. Blues-faninakin olen tullut skeptiseksi erityisesti hra Scolarin motivointitaitoihin. Olisiko EM- ja MM-turnausvalmentamisessa kannuksensa ansainneella Big Philillä orastavaa kisaväsymystä, kun otteluita alkaakin olla takana jo monta kymmentä. FA Cupissa, Carlings cupissa ja viimeaikaisissa valioliigaotteluissa homma ei ole toiminut. Tähtipelaajia vilisevistä sinipaidoista ehkä vain Lampard, Anelka ja Bosingwa ovat saaneet puhtaat paperit. Jopa Terryn on syytä petrata, mikäli hän mielii myös vuoden 2009 UEFA:n vuoden joukkueeseen. Eli todellakin Chelsean mestaruusmahdollisuuksia varjostaa kysymysmerkki!

ManU:sta voi olla vaikeata sanoa suuntaan tai toiseen, koska vuoden vaihteen jälkeen saavutetusta valioliigan kärkipaikasta huolimatta otteet ovat ailahdelleet. Täytyy kuitenkin sanoa, että se kertoo samalla kilpakumppaneiden kausista, koska ManU:n kausihan ei ole ollut mitenkään erikoinen. On onni, että Berba on onnistunut paikkaamaan Cristiano Ronaldon melko suvantomaista kautta ja että Rooneykin on ollut vähän enemmän oma itsensä. Vidic topparina pelastaa myös suunnattoman paljon. Ehkä ManU on kuitenkin tällä haavaa vahvin englantilaiskandidaatti UCL:ssä...mutta Internazionale on paha kanto kaskessa. Keksiikö UEFA:n vuoden 2008 joukkueen valmentajaksi valittu sir Alex keinot Mourinho-revanssiin?

Liverpoolin ja Arsenalin kausi on sujunut melko mukavasti. Liverpoolilla on nyt pienehkö alavire, kun komea alkukausi on vaihtunut kolmanteen paikkaan valioliigassa, yskähtelyyn ja loukkantumissumiin. Onko Rafalla todellakin varaa jättää hra Hyypiä rannalle myös Mestarien liigan ratkaisupeleistä?! Arsenalin superlahjakkuuksien lento ei ole kantanut sittenkään riittävästi, ja voi olla, että liian paljon Gunnersin menestyksessä nojaa sittenkin viekkaan managerin taitoihin. Kuka toteuttaa hienot oivallukset viheriön puolella?

Vaan eipä ole helppoa saapasmaassakaan. Sarjajohtaja Internazionalen valta-asema ei yhtäkkiä olekaan enää viime kausien tasolla, ja yllättäviä uinahduksia on tullut Serie A:n keskikastin tai pikkuseuroja vastaan. AS Roma on kieltämättä jatkanut liigassa siitä, mihin UCL:n alkulohkonsa lopetti, mutta sarjasijoitus ei vielä mairittele. Juve huohotti jo Interin niskaan, mutta on taasen notkahtamassa liian kauas. Mikä lienee vire pitkän tauon jälkeen UCL:ssä?

Espanjan maalta tulee kaksi kivikovaa ja kaksi yllätysvalmista jengiä. Barca on itseoikeutetusti ylivoimaisessa sarjajohdossa, ja UCL:ssä on mennyt putkeen. Messikin johtaa maalitilastoa. Ei ole myöskään sattumaa, että UEFA:n vuoden 2008 joukkueesta löytyy kolme La Blaugranaa. Realin kausi on ollut tuttuun tapaan vuoristorataa, mutta valkopaidat ovat kuitenkin kivunneet sarjakakkoseksi La Ligassa. Real hävisi jatkopariarvonnassa, kun taas Villareal, Atlético ja Barca eivät. Kahdeksan parhaan joukkoon etenee ainakin kolme espanjalaisjoukkuetta.

Alussa nimeämistäni haastajista Bayern München vaikuttaa kovimmalta, todella vahvalta. Ribery on puolijumalan asemassa ja tulivoimaa löytyy. Saksalaiset hyötynevät myös muita pidemmästä joulu-/talvitauostaan. Kovaa reeniä Klinsin johdolla on vedetty, minkä sai tuta ensimmäisenä VfB Stutgart Saksan Cupissa (0-5).

Mitä mieltä sinä olet?


~ FCC / K ~