Mika povasi elämäniloisia MM-kisoja, joita leimaisi myönteisyys, iloisuus ja näyttävyys. Ok, Etelä-Afrikka selvitti kisajärjestelyt kunnialla ja turvallisuusongelmilta vältyttiin. Mutta jäävätkö kisat mieleen Afrikan kisoina, "aivan toisenlaisena turnauksena kuin koskaan ennen", kuten Sepp Blatter julisti? Väitämme, että kisat muistetaan ensisijaisesti pelillisistä asioista. Kun vuvuzela ja Jabulani pyyhkiytyvät muistista, jäävät jäljelle Ranskan ja Italian surkeus, Uruguayn venymiskyky sekä Forlánin napakymppiturnaus, Saksan uusi ilme, Hollannin kova ja taitava keskikenttä, sekä Espanjan pallonhallintataito.
Päivänpolitiikka ei ollut kovinkaan merkittävästi esillä kisojen yhteydessä, mutta naiivit ”football saves the world” -puheenvuorot olivat toistuvasti läsnä näissä MM-kisoissa. Viikosta toiseen sai lukea ja kuulla, kuinka FIFA oli mukana kaikessa hyvässä ja ihanassa, ja miten afrikkalaisten arkea oltiin jälleen parannettu futiksen avulla. Paluu arkeen voi kuitenkin olla karu. Miljoonien velkarahalla rakennetut stadionit, tieverkostot ja hotellit jäävät ammottamaan tyhjyyttään ja lapset palaavat crackpiippujensa kanssa slummeihin. No joo, ehkä hieman kyynisesti ajateltu. Toivottavasti kisojen tuottoja ohjautuisi myös junioritoiminnan kehittämiseen.
Arvioimme kisojen alussa, että tasoerot maiden välillä ovat kaventuneet. Joukkuepelaaminen, asenne, työmoraali, taito, luovuus, nöyryys ja kannustava meininki korostuvat menestyvien ja ei-menestyvien vedenjakajana. Egoilu, ylitaktiset ja -puolustusvoittoiset pelitavat, rakoilevat joukkuehenget, väkivaltaisuudet tai eilisen tähdet eivät enää toimisi. Jo alkulohkoissa nähtiin, että pelit ovat todella tiukkoja ja että yleiset veikkaukset menevät aivan reisille. Kisojen edetessä Etelä-Amerikka vei jo valtikan jalkapallokulttuurin kehtoon, mutta organisoidummat eurooppalaisjengit kävivät hakemassa pojan takaisin. Afrikan "epäonnistumista" pohdimme jo varsin perusteellisesti aiemmin (ks. osa 1 ja osa 2). Se jokin Afrikalta vielä puuttuu, vaikka se jokin sillä tietysti on.
Inhimillisyyden kisat
Yhdellä termillä näitä kisoja voidaan kutsua – jos ei nyt elämäniloisuuden kisoiksi niin – inhimillisyyden MM-kisoiksi. MM2010 palautti monet maan pinnalle siitä, että jalkapalloilijat – äärimmäiset tähdet ja ylivoimaiset taituritkin – ovat vain ihmisiä. Eivät robotteja tai Duracell-pupuja. Messin, Rooneyn, Ronaldon, Gerrardin, Lampardin, Kakán, Torresin, van Persien ja kumppaneiden käsittämätön n. 50-70 ottelun kausi sekä kovasta rääkistä seuranneet vammat eivät voineet olla jättämättä verojaan peliesityksiin. He olivat siis ensisijaisesti väsyneitä, seurauksena heikentynyt usko omiin kykyihin kannatella joukkueitaan, ja kolmanneksi siis maalinteko- ja muut ongelmat. Tietysti media oli kärppänä paikalla heikkona hetkenä...
Inhimillisesti – mutta toki kuin märkä rätti vasten kasvoja – tuomarit tulivat myös parrasvaloihin poikkeuksellisten pahojen mokien muodossa. Hylättyjä maaleja, paitsiomaaleja, hyväksymättä jääneitä maaleja...missattuja varoituksen paikkoja, turhia kortteja. Toki pelaajienkin suuntaan voi tässä katsoa! He tekevät filmauksillaan tuomarien (sivu)työstä helvettiä. Samalla se kuitenkin näyttää sen, miten inhimillistä voittamisen halu todellisuudessa on. Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa – ja jalkapallossa.
On joka tapauksessa todella hieno asia, että finaaliin pääsi kaksi ensikertalaista. Ja vielä hienompi asia jalkapallolle, että Espanja voitti. Mourinholainen vastahyökkäyspeliin perustuva taktiikka ei ole ainoa tie voittoon. Podeeemoooss!!
Mikan 7 lauseenalkua
Odotan erityisen innokkaasti… Pohjois-Korean otteita.
Joukkue oli kieltämättä kiinnostava ilmestys MM-areenalla robottimaisella puolustuspelaamisella, joka liikkui sinnikkäästi vastustajan pallonsiirtelyn mukaisesti. Brasseja vastaan noudatettu pelitapa olisi saattanut johtaa komeampaan saldoon, mutta kumma romahdus nähtiin Portugalia vastaan.
Kisoista tullaan muistamaan erityisesti… taitofutiksen paluu myös MM-areenalle.
Taitopeliä pelanneet Uruguay, Hollanti, Saksa ja Espanja valloittivat välieräpaikat – eli sikäli asia meni näin. Espanjan EM-kisoissa käyttämä vauhdikas tikitaka ei aivan täysipainoisesti kantanut Etelä-Afrikkaan asti johtuen taktisista eroista ja pelaajavalinnoista.
Maradonalle tulee… muutama harmaa hius lisää jo alkulohkossa.
Maradonan puutteet valmentajana näkyivät selvästi Saksaa vastaan, kun kuumakalle jäätyi esikuntansa kanssa.
Saksan turnauskestävyys… on hyvää perustasoa, mutta se ei nyt riitä.
Se riitti komeasti pronssiin. Myös pelitapa ja uusien, nuorten starojen esiinmarssi antaa hyvät lähtökohdat tuleviin kisoihin. Willkommen!
Slovenialaiselle Valter Birsalle… tai hänen agentilleen tulee kisojen jälkeen muutama puhelu.
Birsa ja muutama muu nuori pelaaja ovat kuumia nimiä kesän siirtomarkkinoilla.
Ranskan valmentaja Domenech ei… enää kisojen jälkeen nautikaan FFF:n luottamusta.
Domenech, Ranska ja F.F.F. floppasivat.
Hollanti voi… yltää puolivälieriin asti.
Ylsi pidemmälle! Tiputti Brassit ja näytti, miksi juuri sen kuului pelata Espanjaa vastaan finaalissa.
FC Culture kiittää lukijoitaan, vieraskyniään ja muita myötä eläneitä - sekä tietysti kaikkia armoitettuja futisleskiä!!
~ FCC -toimitus ~
FC Culture on jalkapallokulttuurin keskusteluareena ja kahden futisfanaatikon kutsumusprojekti. Ranskassa pelattavat EM-kisat ovat seuraavana koitoksenamme. Olemme valmiita jalkapallokulttuurin megatapahtumaan. Bienvenue! Allez!
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Ensin Eurooppa, sitten maailma – entä Brasilia2014?
Espanja voitti Hollannin MM-finaalissa sunnuntaina 11. heinäkuuta 2010. Se voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa! Saksan turnauskestävyyttä hehkuttaneessa Veikkaajan kisaoppaan jutussa puhuttiin siitä, miten paras joukkue ei aina voita – vaan se, joka voittaa ne oikeat pelit. Espanja hävisi yhden ottelun, ensimmäisensä, mutta saavutti sen jälkeen kuusi voittoa. Niistä neljä viimeistä tuli 1-0 -tuloksella. Hollanti hävisi myös vain yhden ottelun, viimeisensä, ja samalla siis oranssin historiansa kolmannen finaalin. Se, voittiko turnauksen paras joukkue MM-kullan, jakaa porukan karkeasti kahtia. Siitä ei kuitenkaan ole epäselvyyttä, etteikö Euroopan mestari ja maailmanmestari Espanja olisi kuningaslajin tämänhetkinen kuningas. Siispä todennäköisemmin kuin pitkällisen kujanjuoksun (onnellinen) päätös, Espanjan mestaruus onkin dynastian alku.
Primera Europa, ahora el mundo – Podemos! kaikuu tulenpunaisen härän kannatuslaulussa. Ensin Eurooppa, sitten maailma. Siitä tulee mieliimme, jotenkin kieroutuneita kun olemme, Leonard Cohenin klassikko First we take Manhattan, then we take Berlin (suosittelemme kuitenkin menevämpää Joe Cockerin versiota). Laulu piikittelee länsisaksalaista äärivasemmistoryhmittymää, RAF:ia, joka taisteli väkivaltaisesti 1960-luvulta lähtien valtaa pitäviä vastaan. Se tarjosi radikaalin vaihtoehdon.
Samankaltaisen vaihtoehdon jalkapalloilussa tarjosi aikoinaan Hollanti totaalvoetball’illaan ja sittemmin Espanja, jonka sanotaan omaksuneen Barcelonan Fútbol Total’in maajoukkueen pelityyliksi. Aseet ja keinot olivat tietysti toiset! Nyt Oranje ja La Furia Roja kohtasivat Etelä-Afrikan MM-päätöksessä. Originaali totaalifutis ei näyttäytynyt sunnuntai-iltana kaikessa kirjossaan, sillä Hollanti rikkoi taitavasti Espanjan pelinrakentelua, Espanja ei ollut riittävän vapautunut, luova ja yritteliäs, ja Hollanti hyökkäsi lähinnä täsmäpistoin. Espanjalaisille tutumpi termi tikitaka oli myös aika ajoin (tiki)taka-alalla. Tunnelmat ovatkin siinä mielessä vähän ristiriitaiset. Hollanti (pois lukien kuutamoa ihaillut Sneijder) pelasi ottelussa useimmin taitojensa äärirajoilla, kun taas espanjalaisista ei monikaan päässyt tasolleen. Ottelu näytti kuitenkin sen, mitä tarkoittavat usko, hetkeen ja tilanteeseen tarttuminen ja huippu-urheilun pienet marginaalit... Ramosin pusku, Mathijsenin huti, Robbenin läpiajo, Villan volley(t), Iniestan tasapaino, tuomarin ”ässät”, maalivahtien reaktiotorjunnat, taito ja tuuri, ja lopulta: Iniestan läpiajo. Ristiriitaisuutta toki toi myös se, että toinen meistä kannattaa myös Oranjea!
Palataksemme tuohon Cohenin klassikkoon, joka on siis ennen muuta kuittaus RAF:ille sen naiiviudesta (esim. halu muuttaa maailmaa) ja narsisimista (esim. tarkoitus pyhittää keinot), MM-finaalin yhteydessä voidaan puhua kahdesta seikasta. Mutta ensin tarjoamme tämän otteen laulun sanoista:
Jalkapallossa, myös tässä MM-finaalissa, on ennakkosuosikki ja altavastaaja. On ihmisiä, joilla on vankkumaton halu tukea juuri altavastaajia. He ovat radikaaleja, mutta samalla vähän naiiveja ja tottakai narsisteja. He ajavat pienempien etua, mutta ehkä kuitenkin pohjimmiltaan siksi, että se on jotenkin tyylikästä. Mutta auta armias sen kerran, kun heidän kannattamansa pieni, vaatimaton ja raukka – ikuinen epäonnistuja – joskus sattuu voittamaan!
Espanja on – johtuen sen loputtomalta tuntuneesta kujanjuoksusta kohti mestaruuksia, lupausten lunastamisia ja onnistumisia – kulkenut pitkän tien altavastaajasta (ja sen yhdestä valeasusta, ikuisesta hävijästä) ennakkosuosiksi. Varmasti se on tuona aikana (viimeistään EURO2008-pelitavallaan) saanut uusia faneja, mutta samalla kahden mestaruutensa myötä menettänyt näitä radikaaleja. Näissä MM-kisoissa se oli ennakkosuosikki (yhdessä muutaman muun, jo aiemmin pullahtaneen kanssa). Välillä se takerteli kuin chorizolla täytetyn leivän pala kurkussa, mutta sitten taas eteni vauhdilla kuin lasillinen riojalaista alas kurkusta.
Vaikka olemme henkeen ja vereen Espanjan kannattajia, tunnustamme, että uskomme välillä horjui sunnuntaina. Enimmäkseen se johtui Hollannin hyvyydestä, mutta myös siitä, että punaiset pääsivät tasolleen vain välillä. Alku oli hyvä, ja tietenkin loppu. Se, jatkuuko Espanjan kahden mestaruuden putki 2012 Puolassa ja Ukrainassa, sekä 2014 Brasiliassa, on toinen tarina. Silti siinäkin, kuten kaikissa seitsemässä kisaottelussa, pallo on heillä itsellään! He ovat lähtökohtaisesti ylivoimaisia niin pelitavaltaan, itseluottamukseltaan, taitotasoltaan kuin yhteispeliltään. Tämä kaikki siitä huolimatta, että Marcos Sennan (EURO2008-kisojen parhaan puolustavan keskikenttäpelaajan) paikkaamiseen tarvittiin kaksi ankkuria, mikä näkyi paikka paikoin hyökkäyspelin yksipuolisuutena, ja että esimerkiksi Torres, Iniesta tai Ramoskaan eivät olleet aivan 100-prosenttisesti tasollaan.
~ FCC -toimitus ~
PS Jos Hollanti olisi voittanut tuon kolmannen MM-finaalinsa, olisi vastaavanlainen ennakkosuosikki - altavastaaja ollut aikanaan edessä, ja samankaltaisia Edam- tai muu ruoka-ainevertauksia olisi käytetty. Dynastian alkutaipaleestakin voitaisiin puhua, kun tämä kolmas oranssi huippusukupolvi on pian, ellei jo nyt, uransa huipulla. Cruyffin & co ja Rijkaardin & co jälkeen voidaan puhua jo Sneijderista ja Robbenista. Älä itke, äiti ostaa uudet nappikset - viimeistään Brasiliassa... :' (
Primera Europa, ahora el mundo – Podemos! kaikuu tulenpunaisen härän kannatuslaulussa. Ensin Eurooppa, sitten maailma. Siitä tulee mieliimme, jotenkin kieroutuneita kun olemme, Leonard Cohenin klassikko First we take Manhattan, then we take Berlin (suosittelemme kuitenkin menevämpää Joe Cockerin versiota). Laulu piikittelee länsisaksalaista äärivasemmistoryhmittymää, RAF:ia, joka taisteli väkivaltaisesti 1960-luvulta lähtien valtaa pitäviä vastaan. Se tarjosi radikaalin vaihtoehdon.
Samankaltaisen vaihtoehdon jalkapalloilussa tarjosi aikoinaan Hollanti totaalvoetball’illaan ja sittemmin Espanja, jonka sanotaan omaksuneen Barcelonan Fútbol Total’in maajoukkueen pelityyliksi. Aseet ja keinot olivat tietysti toiset! Nyt Oranje ja La Furia Roja kohtasivat Etelä-Afrikan MM-päätöksessä. Originaali totaalifutis ei näyttäytynyt sunnuntai-iltana kaikessa kirjossaan, sillä Hollanti rikkoi taitavasti Espanjan pelinrakentelua, Espanja ei ollut riittävän vapautunut, luova ja yritteliäs, ja Hollanti hyökkäsi lähinnä täsmäpistoin. Espanjalaisille tutumpi termi tikitaka oli myös aika ajoin (tiki)taka-alalla. Tunnelmat ovatkin siinä mielessä vähän ristiriitaiset. Hollanti (pois lukien kuutamoa ihaillut Sneijder) pelasi ottelussa useimmin taitojensa äärirajoilla, kun taas espanjalaisista ei monikaan päässyt tasolleen. Ottelu näytti kuitenkin sen, mitä tarkoittavat usko, hetkeen ja tilanteeseen tarttuminen ja huippu-urheilun pienet marginaalit... Ramosin pusku, Mathijsenin huti, Robbenin läpiajo, Villan volley(t), Iniestan tasapaino, tuomarin ”ässät”, maalivahtien reaktiotorjunnat, taito ja tuuri, ja lopulta: Iniestan läpiajo. Ristiriitaisuutta toki toi myös se, että toinen meistä kannattaa myös Oranjea!
Palataksemme tuohon Cohenin klassikkoon, joka on siis ennen muuta kuittaus RAF:ille sen naiiviudesta (esim. halu muuttaa maailmaa) ja narsisimista (esim. tarkoitus pyhittää keinot), MM-finaalin yhteydessä voidaan puhua kahdesta seikasta. Mutta ensin tarjoamme tämän otteen laulun sanoista:
“Ah you loved me as a loser, but now you're worried that I just might win.
You know the way to stop me, but you don't have the discipline.
How many nights I prayed for this, to let my work begin.
First we take Manhattan, then we take Berlin.”
Jalkapallossa, myös tässä MM-finaalissa, on ennakkosuosikki ja altavastaaja. On ihmisiä, joilla on vankkumaton halu tukea juuri altavastaajia. He ovat radikaaleja, mutta samalla vähän naiiveja ja tottakai narsisteja. He ajavat pienempien etua, mutta ehkä kuitenkin pohjimmiltaan siksi, että se on jotenkin tyylikästä. Mutta auta armias sen kerran, kun heidän kannattamansa pieni, vaatimaton ja raukka – ikuinen epäonnistuja – joskus sattuu voittamaan!
Espanja on – johtuen sen loputtomalta tuntuneesta kujanjuoksusta kohti mestaruuksia, lupausten lunastamisia ja onnistumisia – kulkenut pitkän tien altavastaajasta (ja sen yhdestä valeasusta, ikuisesta hävijästä) ennakkosuosiksi. Varmasti se on tuona aikana (viimeistään EURO2008-pelitavallaan) saanut uusia faneja, mutta samalla kahden mestaruutensa myötä menettänyt näitä radikaaleja. Näissä MM-kisoissa se oli ennakkosuosikki (yhdessä muutaman muun, jo aiemmin pullahtaneen kanssa). Välillä se takerteli kuin chorizolla täytetyn leivän pala kurkussa, mutta sitten taas eteni vauhdilla kuin lasillinen riojalaista alas kurkusta.
Vaikka olemme henkeen ja vereen Espanjan kannattajia, tunnustamme, että uskomme välillä horjui sunnuntaina. Enimmäkseen se johtui Hollannin hyvyydestä, mutta myös siitä, että punaiset pääsivät tasolleen vain välillä. Alku oli hyvä, ja tietenkin loppu. Se, jatkuuko Espanjan kahden mestaruuden putki 2012 Puolassa ja Ukrainassa, sekä 2014 Brasiliassa, on toinen tarina. Silti siinäkin, kuten kaikissa seitsemässä kisaottelussa, pallo on heillä itsellään! He ovat lähtökohtaisesti ylivoimaisia niin pelitavaltaan, itseluottamukseltaan, taitotasoltaan kuin yhteispeliltään. Tämä kaikki siitä huolimatta, että Marcos Sennan (EURO2008-kisojen parhaan puolustavan keskikenttäpelaajan) paikkaamiseen tarvittiin kaksi ankkuria, mikä näkyi paikka paikoin hyökkäyspelin yksipuolisuutena, ja että esimerkiksi Torres, Iniesta tai Ramoskaan eivät olleet aivan 100-prosenttisesti tasollaan.
~ FCC -toimitus ~
PS Jos Hollanti olisi voittanut tuon kolmannen MM-finaalinsa, olisi vastaavanlainen ennakkosuosikki - altavastaaja ollut aikanaan edessä, ja samankaltaisia Edam- tai muu ruoka-ainevertauksia olisi käytetty. Dynastian alkutaipaleestakin voitaisiin puhua, kun tämä kolmas oranssi huippusukupolvi on pian, ellei jo nyt, uransa huipulla. Cruyffin & co ja Rijkaardin & co jälkeen voidaan puhua jo Sneijderista ja Robbenista. Älä itke, äiti ostaa uudet nappikset - viimeistään Brasiliassa... :' (
lauantai 10. heinäkuuta 2010
2
Jos pronssiottelussa haavojaan nuolee kaksi MM-historian menestysmaata, finaalipelissä on kahden noviisin vuoro. Hollanti on käynyt kahdesti 1970-luvulla häviämässä MM-finaalin, ja EM:äänsä puolustava Espanja on puolestaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Silti joukkueet hinaavat perässään käsittämätöntä futisperinteen rekeä. Maine ja historia on itse asiassa kulkenut piiitkästi kunnian edellä, kun menestys on nämä maat kiertänyt järjestään kaukaa.
Hollanti pelaa korkealla itseluottamuksella, ja usko koutsin pelikirjaan on kova. Pienet kivet ovat myös kaikonneet kengistä. Isoin ongelma on RVP:n kuiva ruuti. Toki oli tiedossa, että Oranje nousee tai kaatuu nimenomaan Robbenin ja Sneijderin peliesityksillä. Nyt se on vain noussut, ja välierävoitto oli 25. perättäinen tappioton ottelu. MM-kisoissa on tilillä vain voittoja, kuusi. Sunnuntaina itseluottamus on vielä kovemmalla tasolla, kun De Jong korvaa De Zeeuwin ja van der Wiel Boulahrouzin, joka tosin pelasi hyvin puolustussuuntaan tiistaina. Hollanti lähtee toistamiseen altavastaajana peliin. Brasiliaa vastaan se oli avausjakson aivan nesteessä, kun se oli tottunut pitämään palloa. Tappio oli silloin lähellä, mutta Dunga tarjosi miehilleen kuoharia kopissa antaen oranssipaidoille mahdollisuuden, jonka he käyttivät nätisti. Uruguay-ottelussa Hollanti olikin sitten jo suvereeni. Peli on loksahtamassa kohdilleen yhdennellätoista hetkellä.
Finaalissa, seitsemännessä ja ylipitkän futiskauden viimeisessä ottelussa, voittaa se, jolta löytyy vielä yksi vaihde lisää. Molemmat valmentajat, Del Bosque ja van Marwijk ovat rauhallisia taktikkoja, jotka pelaavat vain voitosta, eivätkä keräile ylimääräisiä tyylipisteitä. Toivottavasti ottelu ei kuitenkaan mene kyttäilyksi. Espanja varmasti vie peliä ja pyörittää tiki-takaansa, mutta Hollannin ei kestä luottaa vain vastaiskuihinsa. Saksahan teki juuri sen mokan, että se passivoitui.
Espanjan kisamenestystä voidaan perustella nimenomaan turnauskestävyydellä, erityisesti turnauspelaamisen jujun oivaltamisella. Peli on sujunut koko ajan yhä paremmin, ja Saksaa vastaan kentällä oli vain yksi joukkue, La Furia Roja. Espanjalaisten vaakakuppia painavat varmempi maalivahtipeli, monipuolisuus ja taito pitää peli hyppysissään. Capdevila tarvitsee toki Busquetsin apua Kuytin ja Robbenin pysäyttämisessä, ja Alonson on oltava vahvemmin ankkurinpaikalla Sneijderin kiusana. Pallon saadessaan Espanja on voittamaton. Xavi ja Iniesta ovat huikeita väistelemään taklauksia ja luopumaan pallosta oikeaan aikaan. Rottien rotta van Bommelin ja oppipoika De Jongin pitää ottaa luulot pois heti alussa. Sukille vaan reippaasti ja armotonta psyykkausta kehiin! Kortteja pitää toki väistellä. Kuriositeettina on sellainenkin, että van Bommelhan on Iniestan ex-seurakaveri, joten eiköhän siellä vedetä ne kuuluisat äiti- ja siskoherjauksetkin shortsintaskusta.
Seuraa finaalissa sunnuntaina 11.7. klo 21.30 alkaen näitä:
Hollanti pelaa korkealla itseluottamuksella, ja usko koutsin pelikirjaan on kova. Pienet kivet ovat myös kaikonneet kengistä. Isoin ongelma on RVP:n kuiva ruuti. Toki oli tiedossa, että Oranje nousee tai kaatuu nimenomaan Robbenin ja Sneijderin peliesityksillä. Nyt se on vain noussut, ja välierävoitto oli 25. perättäinen tappioton ottelu. MM-kisoissa on tilillä vain voittoja, kuusi. Sunnuntaina itseluottamus on vielä kovemmalla tasolla, kun De Jong korvaa De Zeeuwin ja van der Wiel Boulahrouzin, joka tosin pelasi hyvin puolustussuuntaan tiistaina. Hollanti lähtee toistamiseen altavastaajana peliin. Brasiliaa vastaan se oli avausjakson aivan nesteessä, kun se oli tottunut pitämään palloa. Tappio oli silloin lähellä, mutta Dunga tarjosi miehilleen kuoharia kopissa antaen oranssipaidoille mahdollisuuden, jonka he käyttivät nätisti. Uruguay-ottelussa Hollanti olikin sitten jo suvereeni. Peli on loksahtamassa kohdilleen yhdennellätoista hetkellä.
Finaalissa, seitsemännessä ja ylipitkän futiskauden viimeisessä ottelussa, voittaa se, jolta löytyy vielä yksi vaihde lisää. Molemmat valmentajat, Del Bosque ja van Marwijk ovat rauhallisia taktikkoja, jotka pelaavat vain voitosta, eivätkä keräile ylimääräisiä tyylipisteitä. Toivottavasti ottelu ei kuitenkaan mene kyttäilyksi. Espanja varmasti vie peliä ja pyörittää tiki-takaansa, mutta Hollannin ei kestä luottaa vain vastaiskuihinsa. Saksahan teki juuri sen mokan, että se passivoitui.
Espanjan kisamenestystä voidaan perustella nimenomaan turnauskestävyydellä, erityisesti turnauspelaamisen jujun oivaltamisella. Peli on sujunut koko ajan yhä paremmin, ja Saksaa vastaan kentällä oli vain yksi joukkue, La Furia Roja. Espanjalaisten vaakakuppia painavat varmempi maalivahtipeli, monipuolisuus ja taito pitää peli hyppysissään. Capdevila tarvitsee toki Busquetsin apua Kuytin ja Robbenin pysäyttämisessä, ja Alonson on oltava vahvemmin ankkurinpaikalla Sneijderin kiusana. Pallon saadessaan Espanja on voittamaton. Xavi ja Iniesta ovat huikeita väistelemään taklauksia ja luopumaan pallosta oikeaan aikaan. Rottien rotta van Bommelin ja oppipoika De Jongin pitää ottaa luulot pois heti alussa. Sukille vaan reippaasti ja armotonta psyykkausta kehiin! Kortteja pitää toki väistellä. Kuriositeettina on sellainenkin, että van Bommelhan on Iniestan ex-seurakaveri, joten eiköhän siellä vedetä ne kuuluisat äiti- ja siskoherjauksetkin shortsintaskusta.
Seuraa finaalissa sunnuntaina 11.7. klo 21.30 alkaen näitä:
- roolissaan korvaamaton van Bommel tuskin pysyy 90' kentällä, vaan hänet ajetaan ulos
- löytävätkö van Persie ja Sneijder yhteisen aaltopituuden pelissä?
- miten Pedro onnistuu sekoittamaan hollantilaisten puolustuspakkaa?
- palaako Villa parrasvaloihin?
Tulosveikkaus NED - ESP 1-2
~ FCC -toimitus ~
PS Tsekkaa koko turnauksen All Stars -joukkue oikealta!
Kilvenkiillottajat
Lauantai-illan huumaa on luvassa pronssiottelussa, kun Uruguay ja Saksa yrittävät kiillottaa naarmuuntuneita kilpiään. Molempia voidaan ennakko-odotuksiin nähden pitää yllättäjinä mitalipeleissä, vaikka Saksaa ei tietenkään koskaan sovi laskea ulos näistä kekkereistä. Die Mannschaftin turnauskestävyydestä ei turhaan kirjoitettu Veikkaajan kisaoppaassa. Uruguay puolestaan siinäkin oli tylysti jätetty A-lohkon jumboksi! Tosin tässä täytyy sanoa, että FCC / M oli hyvin ”kartalla” uruguaylaisten mahkuista.
Joukkueet lähtevät otteluun eri panoksin, vaikka molemmat pelaavat varmasti tosissaan itse pronssista. Molemmille maalinsylkijöiden paluu ruotuun on tärkeä asia, niin Suarez Uruguaylle kuin Müller Saksalle. La Celestelle pronssimahdollisuus on todellinen nyt tai ei koskaan. On ollut jännittävää seurata, miten Uruguayn joukkue on hehkuttanut tiedostusvälineissä omaa valmistautumistaan, yhteisiä leirityksiään, karsintaurakkaansa ja vuosien työtään. Siis aivan samaan tapaan kuin täällä Euroopassa eurooppalaisten huippujoukkueiden osalta! Kaikkialla tunnutaan vain tuijottelevan omaa napaansa, eikä muun maailman meininkejä juurikaan seurata. Hyvä esimerkki oli Abreun panenkamainen rankkari, jollaisen hän oli tehnyt myös Brasilian liigafinaalissa huhtikuussa.
Saksan Löwille ei aivan tullut värisuoraa eli luontevaa jatkoa MM-pronssille (2006) ja EM-hopealle (2008). Kisat on kuitenkin keskimääräistä mukavampaa päättää voittoon kuin tappioon, eli eiköhän se pronssikin maistu aivan bratwurstilta, kun huomioidaan joukkueen keski-ikä, yleiset odotukset ja se, miten kovia päänahkoja vyölle tuli. Eräs piirre turnauskestävyydessä on nopea tilanteen nollaaminen, kuten kävi 0-1 Serbia-tappion jälkeen. Saksa saa asenteensa kohdilleen, kuten MM2006-pronssipelissä, jossa se oli huikea. Ottelu saattaa ryöpsähtää aikamoiseksi maali-iloitteluksi, ja Saksa napannee tästä lopulta murskavoiton. Pääpelissä Uruguayn tapeilla ei ole mitään jakoa. Forlanin vaparit ja Suarezin yksilösuoritukset ovat Uruguayn ainoa toivo. Musleran heikko pelikin odottaa nurkan takana, kun nyt Lazio-vahti on pelannut poikkeuksellisen varmasti.
Tulosveikkaus Uruguay – Saksa 2-4
~ FCC -toimitus ~
Joukkueet lähtevät otteluun eri panoksin, vaikka molemmat pelaavat varmasti tosissaan itse pronssista. Molemmille maalinsylkijöiden paluu ruotuun on tärkeä asia, niin Suarez Uruguaylle kuin Müller Saksalle. La Celestelle pronssimahdollisuus on todellinen nyt tai ei koskaan. On ollut jännittävää seurata, miten Uruguayn joukkue on hehkuttanut tiedostusvälineissä omaa valmistautumistaan, yhteisiä leirityksiään, karsintaurakkaansa ja vuosien työtään. Siis aivan samaan tapaan kuin täällä Euroopassa eurooppalaisten huippujoukkueiden osalta! Kaikkialla tunnutaan vain tuijottelevan omaa napaansa, eikä muun maailman meininkejä juurikaan seurata. Hyvä esimerkki oli Abreun panenkamainen rankkari, jollaisen hän oli tehnyt myös Brasilian liigafinaalissa huhtikuussa.
Saksan Löwille ei aivan tullut värisuoraa eli luontevaa jatkoa MM-pronssille (2006) ja EM-hopealle (2008). Kisat on kuitenkin keskimääräistä mukavampaa päättää voittoon kuin tappioon, eli eiköhän se pronssikin maistu aivan bratwurstilta, kun huomioidaan joukkueen keski-ikä, yleiset odotukset ja se, miten kovia päänahkoja vyölle tuli. Eräs piirre turnauskestävyydessä on nopea tilanteen nollaaminen, kuten kävi 0-1 Serbia-tappion jälkeen. Saksa saa asenteensa kohdilleen, kuten MM2006-pronssipelissä, jossa se oli huikea. Ottelu saattaa ryöpsähtää aikamoiseksi maali-iloitteluksi, ja Saksa napannee tästä lopulta murskavoiton. Pääpelissä Uruguayn tapeilla ei ole mitään jakoa. Forlanin vaparit ja Suarezin yksilösuoritukset ovat Uruguayn ainoa toivo. Musleran heikko pelikin odottaa nurkan takana, kun nyt Lazio-vahti on pelannut poikkeuksellisen varmasti.
Tulosveikkaus Uruguay – Saksa 2-4
~ FCC -toimitus ~
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Selvä peli
Uruguay, Hollanti, Saksa ja Espanja ovat kaikki pelanneet loistavan MM-turnauksen. Silti välierissä jäi harvinaisen vähän jossiteltavaa. Finaaliin ovat selvinneet kaikilla mittareilla arvioituna kaksi parasta jengiä. Pelillisesti, taktisesti ja asenteellisesti on myös odotettavissa poikkeuksellisen huikea MM-finaali.
Uruguayn ja Hollannin välieräottelussa vuoltiin selvää pässinlihaa, kiveksiä ja munuaisia, valeltiin niitä marinadilla ja pyöriteltiin grillissä. Herkkua sai maistaa Sneijderin, Robbenin ja Gion johdolla Oranje, kun La Charrúas’lle jäivät vain tähteet – luu käteen. Hollanti pelasi kokonaisuutena vakuuttavammin kuin edellisessä ottelussaan. Varsinkin toinen jakso osoitti sen, että sen kunto on ajoitettu oikein, nälkä kasvaa syödessä ja itseluottamus on huipussaan. Kaikki tuntui onnistuvan: 1) van Bronckhorstin ensimmäinen veto ja millainen piiska!! 2) Robben tekee oppikirjamaisen puskumaalin, ja 3) Sneijderin ei näköjään tarvitse kuin ajatella maalintekoa ja siellä lepää.
Uruguayn kisataipaleelle, jos jollekin, soisi palkinnon! Se on ollut paitsi piikillinen piristysruisketta kisoille myös oiva näpäytys ”asiantuntijoiden” kisaennakoille. Tabárez on pian kuumaa kamaa managerimarkkinoilla (vaikka seurajoukkuemanagerointi on oma lajinsa!), ja Suarezin, Godinin, Musleran, Cavanin ja Pereiran otteista saadaan nauttia vielä monta monituista vuotta. Sen sijaan Abreun, Forlánin ja Perezin arvoturnausnappikset jäävät Etelä-Afrikkaan – seuratasolla toki homma jatkuu! Suoritus – final four – on äärettömän kova juttu, ja varmuudella maksimi. Henkinen valmistautuminen on ollut viimeisteltyä. Toki heidän paineensietokykyään ja ennakko-odotusten käsittelytaitoaan ei ole testattu Rooneyn, Messin, Riberyn ja Cannavaron tasolla. Kukaan ei odottanut heiltä tietenkään mitään. No parempi voitti välierän – no excuses.
Espanja dominoi puolestaan Saksaa vastaan. Valkopaitoja oli vaikeata tunnistaa samaksi nipuksi, joka on nakuttanut kolme kertaa neljä maalia vastustajansa verkkoon. Aiemmin taktiset korttinsa pöytään viimeisenä lyönyt Löw oli nyt maksumiehenä. Hän oli joko rakentanut taktiikan, joka petti, tai hänen urheat arjalaissoturinsa eivät toteuttaneet sovittua Taisteluni -kirjaa. Systeemi ja tavoitteet olivat kuitenkin erilaiset kuin Englantia ja Argentiinaa vastaan. Selviä syitä oli kaksi. Ensiksi, Espanjaa ei voi verrata mihinkään muuhun joukkueeseen. Toiseksi, Müllerin – 20-vuotiaan arvokisadebytantin – puuttuminen välierästä näkyi pelottavalla tavalla. Hän oli(si ollut) vastaiskupelin suola. Nyt purkupalloa tai katkaistua syöttöä ei voitukaan jatkaa seuraavalle, esimerkiksi ristipallona laitaan.
Ei tarvitse olla futisfakiiri tietääkseen, että Espanjalle ei kannata antaa palloa. Heidän pelitapansa perustuu 100-prosenttisesti siihen. Toki tarkemmalla silmällä katseltuna voidaan sanoa, että Xavi ei kuse yhtään lyhytsyöttöä, mikä tarjoaa loistavat lähtökohdat pelinrakenteluun. Del Bosquen ässä hihassa oli tietysti Pedro, joka toi toi lisämausteen peliin haastamalla vastustajia, liikkumalla ahkerasti myös pallottomana ja laukomalla hanakasti. Torres voi valitettavasti sanoa Hasta luego avauskokoonpanopaikalleen. Saksa sanoi finaalipaikalleen Auf Wiedersehen jo ottelun aikana, niin haluton se oli.
~ FCC -toimitus ~
Uruguayn ja Hollannin välieräottelussa vuoltiin selvää pässinlihaa, kiveksiä ja munuaisia, valeltiin niitä marinadilla ja pyöriteltiin grillissä. Herkkua sai maistaa Sneijderin, Robbenin ja Gion johdolla Oranje, kun La Charrúas’lle jäivät vain tähteet – luu käteen. Hollanti pelasi kokonaisuutena vakuuttavammin kuin edellisessä ottelussaan. Varsinkin toinen jakso osoitti sen, että sen kunto on ajoitettu oikein, nälkä kasvaa syödessä ja itseluottamus on huipussaan. Kaikki tuntui onnistuvan: 1) van Bronckhorstin ensimmäinen veto ja millainen piiska!! 2) Robben tekee oppikirjamaisen puskumaalin, ja 3) Sneijderin ei näköjään tarvitse kuin ajatella maalintekoa ja siellä lepää.
Uruguayn kisataipaleelle, jos jollekin, soisi palkinnon! Se on ollut paitsi piikillinen piristysruisketta kisoille myös oiva näpäytys ”asiantuntijoiden” kisaennakoille. Tabárez on pian kuumaa kamaa managerimarkkinoilla (vaikka seurajoukkuemanagerointi on oma lajinsa!), ja Suarezin, Godinin, Musleran, Cavanin ja Pereiran otteista saadaan nauttia vielä monta monituista vuotta. Sen sijaan Abreun, Forlánin ja Perezin arvoturnausnappikset jäävät Etelä-Afrikkaan – seuratasolla toki homma jatkuu! Suoritus – final four – on äärettömän kova juttu, ja varmuudella maksimi. Henkinen valmistautuminen on ollut viimeisteltyä. Toki heidän paineensietokykyään ja ennakko-odotusten käsittelytaitoaan ei ole testattu Rooneyn, Messin, Riberyn ja Cannavaron tasolla. Kukaan ei odottanut heiltä tietenkään mitään. No parempi voitti välierän – no excuses.
Espanja dominoi puolestaan Saksaa vastaan. Valkopaitoja oli vaikeata tunnistaa samaksi nipuksi, joka on nakuttanut kolme kertaa neljä maalia vastustajansa verkkoon. Aiemmin taktiset korttinsa pöytään viimeisenä lyönyt Löw oli nyt maksumiehenä. Hän oli joko rakentanut taktiikan, joka petti, tai hänen urheat arjalaissoturinsa eivät toteuttaneet sovittua Taisteluni -kirjaa. Systeemi ja tavoitteet olivat kuitenkin erilaiset kuin Englantia ja Argentiinaa vastaan. Selviä syitä oli kaksi. Ensiksi, Espanjaa ei voi verrata mihinkään muuhun joukkueeseen. Toiseksi, Müllerin – 20-vuotiaan arvokisadebytantin – puuttuminen välierästä näkyi pelottavalla tavalla. Hän oli(si ollut) vastaiskupelin suola. Nyt purkupalloa tai katkaistua syöttöä ei voitukaan jatkaa seuraavalle, esimerkiksi ristipallona laitaan.
Ei tarvitse olla futisfakiiri tietääkseen, että Espanjalle ei kannata antaa palloa. Heidän pelitapansa perustuu 100-prosenttisesti siihen. Toki tarkemmalla silmällä katseltuna voidaan sanoa, että Xavi ei kuse yhtään lyhytsyöttöä, mikä tarjoaa loistavat lähtökohdat pelinrakenteluun. Del Bosquen ässä hihassa oli tietysti Pedro, joka toi toi lisämausteen peliin haastamalla vastustajia, liikkumalla ahkerasti myös pallottomana ja laukomalla hanakasti. Torres voi valitettavasti sanoa Hasta luego avauskokoonpanopaikalleen. Saksa sanoi finaalipaikalleen Auf Wiedersehen jo ottelun aikana, niin haluton se oli.
~ FCC -toimitus ~
maanantai 5. heinäkuuta 2010
4
No niin, nyt on jyvät karsittu akanoista. Toivottavasti välierissä jatketaan samaan malliin kuin puolivälierissä. Draamaa, sotaa, ilon ja surun kyyneleitä. Sankareita (Suarez, Villa..), tunareita (Gyan, Cardozo..), rottia (van Bommel, Ooijer..) ja narreja (Melo, Maradona..). Roolit ovat jaossa neljäksi vuodeksi taas tiistaina ja keskiviikkona.
Uruguay-Hollanti (ti 6.7. klo 21.30)
Uruguay on ollut minulle todella suuri yllättäjä. Maanosansa karsinnoista se pääsi niukin naukin kisoihin, eikä joukkueessa ole - tai ollut ainakaan ennen kisoja - Forlánin ja Suarezin lisäksi muita "tähtipelaajia". IS Veikkaaja arvioi, että ailahtelevat otteet ja liian kovaotteinen puolustus jättävät sen alkulohkoon. Urheilulehden Kupila puolestaan heitti, että tuollaisella puolustuksella saa aikaan vain "tapahtumarikkaita matseja ja loputonta jossittelua siitä, että kylläpä taas oltiin lähellä".
No, Tabarez vieraili Sanomatalossa, Risto Rytin tiellä sekä Tampereen Hervannassa ja veti housut kinttuihin. Tiistaina Uruguay on viettänyt kisoissa 26 kunnian päivää ja näyttänyt, mitä on "la garra charrúa", uruguaylainen sisu. Suarez ja Forlán ovat jo kirjoittaneet nimensä Uruguayn jalkapallohistorian kirjoihin. Paikkoja museovitriinissä on kuitenkin vielä tarjolla.
Oranssipaidat ovat saaneet kärsiä ilkkuvista "jalkapalloasiantuntijoista" ja tylsän jalkapallon haukkujista koko kisojen ajan. Ja onhan haukkuihin tietysti ollut aihettakin, kun joukkuepuolustus ei ole toiminut ja Stekelenburg on joutunut todella koville viime peleissä. Itsetietoisten hollantilaisten on usein vaikea katsoa peiliin pelin kangerrellessa. Tähän mennessä rauha on kuitenkin säilynyt ja Brasilia-voitto nostatti isompienkin egojen fiilispisteet taas kattoon.
Brasilia-voiton jälkeen van Marwijkille tuli hetkeksi rauha. Ja pöytäänhän voidaan lyödä sekin fakta, että Hollannilla on takanaan 18 tappiotonta ottelua putkeen. Arjen "one trick pony" Robbenin kikat toimivat tälläkin tasolla, Stekelenburg on elämänsä kunnossa, De Jong ja van Bommel heiluttavat viikatetta sääntöjen puitteissa ja herra täydellisyys, Mr. Sneijder, ratkaisee pelit. Kärkimiestä ei ole vielä edes tarvittu. Ehkä sekin voimavara saadaan käyttöön Luganon ja kumppaneiden kiusaksi - ja voiton vakuudeksi.
Tulosveikkaus: 0-2
Saksa-Espanja (ke 7.7. klo 21.30)
Saksa on ollut tämän turnauksen ehdoton valopilkku. "Tukkireisiliigan" miehet pelaavat kovalla itseluottamuksella ja tiiviillä joukkuepuolustuksella. Taitojen äärirajoja koetellaan, kun Saksan miehet laittavat täydestä juoksusta keskityksiä ja pallot tykitetään ykkösestä sisään.
Saksan pelistä on vaikea löytää heikkouksia. Enakkoon hitaaksi ja kankeaksi haukuttu puolustus ja epäilystä herättänyt maalivahti ovat pelanneet lähes virheetöntä peliä. Özil on ylittänyt kaikki odotukset ja Basti nostaa tasoaan koko ajan.
Espanja on pyörittänyt Xavin kautta omaa tiki-takaansa ja Villa on rutistanut tarvittavat maalit. Nyt on viimeistään pakko saada myös muuta sisältöä peliin. EM2008-finaalissa Torres vei Mertesackeria kioskille mennen tullen. Tehoaisivatko Xavin pystysyötöt ja Torresin nopeus myös keskiviikkona? Vai annetaanko pallo taas suosiolla Iniestalle ja Villalle vasempaan laitaan? Siellä kyllä Lahm puree välittömästi jalkaan - ja Khedira sekä Basti sekuntia myöhemmin.
Espanjan joukkueessa on todellakin niin paljon tasoa, että Del Bosquen pitää tehdä valinta Silvan ja Torresin välillä. Satsataanko oikeaan laitaan vai kärkeen? Tähän mennessä Torres ei ole onnistunut ajamaan oikealta sisään Del Bosquen ajatusten mukaisesti.
Mahtava peli tiedossa! Nyt sitten vaan kauppaan chorizoa, bratwurstia ja olutta ostamaan. ;)
Tulosveikkaus: 0-1
FCC / S
Uruguay-Hollanti (ti 6.7. klo 21.30)
Uruguay on ollut minulle todella suuri yllättäjä. Maanosansa karsinnoista se pääsi niukin naukin kisoihin, eikä joukkueessa ole - tai ollut ainakaan ennen kisoja - Forlánin ja Suarezin lisäksi muita "tähtipelaajia". IS Veikkaaja arvioi, että ailahtelevat otteet ja liian kovaotteinen puolustus jättävät sen alkulohkoon. Urheilulehden Kupila puolestaan heitti, että tuollaisella puolustuksella saa aikaan vain "tapahtumarikkaita matseja ja loputonta jossittelua siitä, että kylläpä taas oltiin lähellä".
No, Tabarez vieraili Sanomatalossa, Risto Rytin tiellä sekä Tampereen Hervannassa ja veti housut kinttuihin. Tiistaina Uruguay on viettänyt kisoissa 26 kunnian päivää ja näyttänyt, mitä on "la garra charrúa", uruguaylainen sisu. Suarez ja Forlán ovat jo kirjoittaneet nimensä Uruguayn jalkapallohistorian kirjoihin. Paikkoja museovitriinissä on kuitenkin vielä tarjolla.
Oranssipaidat ovat saaneet kärsiä ilkkuvista "jalkapalloasiantuntijoista" ja tylsän jalkapallon haukkujista koko kisojen ajan. Ja onhan haukkuihin tietysti ollut aihettakin, kun joukkuepuolustus ei ole toiminut ja Stekelenburg on joutunut todella koville viime peleissä. Itsetietoisten hollantilaisten on usein vaikea katsoa peiliin pelin kangerrellessa. Tähän mennessä rauha on kuitenkin säilynyt ja Brasilia-voitto nostatti isompienkin egojen fiilispisteet taas kattoon.
Brasilia-voiton jälkeen van Marwijkille tuli hetkeksi rauha. Ja pöytäänhän voidaan lyödä sekin fakta, että Hollannilla on takanaan 18 tappiotonta ottelua putkeen. Arjen "one trick pony" Robbenin kikat toimivat tälläkin tasolla, Stekelenburg on elämänsä kunnossa, De Jong ja van Bommel heiluttavat viikatetta sääntöjen puitteissa ja herra täydellisyys, Mr. Sneijder, ratkaisee pelit. Kärkimiestä ei ole vielä edes tarvittu. Ehkä sekin voimavara saadaan käyttöön Luganon ja kumppaneiden kiusaksi - ja voiton vakuudeksi.
Tulosveikkaus: 0-2
Saksa-Espanja (ke 7.7. klo 21.30)
Saksa on ollut tämän turnauksen ehdoton valopilkku. "Tukkireisiliigan" miehet pelaavat kovalla itseluottamuksella ja tiiviillä joukkuepuolustuksella. Taitojen äärirajoja koetellaan, kun Saksan miehet laittavat täydestä juoksusta keskityksiä ja pallot tykitetään ykkösestä sisään.
Saksan pelistä on vaikea löytää heikkouksia. Enakkoon hitaaksi ja kankeaksi haukuttu puolustus ja epäilystä herättänyt maalivahti ovat pelanneet lähes virheetöntä peliä. Özil on ylittänyt kaikki odotukset ja Basti nostaa tasoaan koko ajan.
Espanja on pyörittänyt Xavin kautta omaa tiki-takaansa ja Villa on rutistanut tarvittavat maalit. Nyt on viimeistään pakko saada myös muuta sisältöä peliin. EM2008-finaalissa Torres vei Mertesackeria kioskille mennen tullen. Tehoaisivatko Xavin pystysyötöt ja Torresin nopeus myös keskiviikkona? Vai annetaanko pallo taas suosiolla Iniestalle ja Villalle vasempaan laitaan? Siellä kyllä Lahm puree välittömästi jalkaan - ja Khedira sekä Basti sekuntia myöhemmin.
Espanjan joukkueessa on todellakin niin paljon tasoa, että Del Bosquen pitää tehdä valinta Silvan ja Torresin välillä. Satsataanko oikeaan laitaan vai kärkeen? Tähän mennessä Torres ei ole onnistunut ajamaan oikealta sisään Del Bosquen ajatusten mukaisesti.
Mahtava peli tiedossa! Nyt sitten vaan kauppaan chorizoa, bratwurstia ja olutta ostamaan. ;)
Tulosveikkaus: 0-1
FCC / S
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Imperiumin vastaisku
Tähtien sota Etelä-Afrikan viheriöillä on huipentumassa. Puolivälierissä saimme nauttia huikeista erikoistehosteista, ääni- ja värimaailmasta – ja muutama Oscar-pystikin olisi voitu jakaa komeista filmauksista. Futis on näyttänyt tosiluonteensa, ja draamaa ja jännitystä – iloa ja surua – on ollut mukana joka ottelussa.
Kenties kiinnostavin käänne näissä kisoissa on ollut se, että kapinalliset eteläamerikkalaiset ovat jääneet nuolemaan näppejään. Kapinallisten veret seisauttaneina ”Hothin taisteluina” olivat erityisesti Argentiinan totaalinen pelillis-taktinen romahtaminen ja Brasilian henkisen kantin ja ylivoimaisuuden mureneminen. Vain urhea ja omia vahvuuksiaan mukaillut Paraguay – ja semeihin sensaatiomaisesti edennyt Uruguay ansaitsevat puhtaat paperit. Eurooppalaisten Darth Vaderin valosapelia ovat heiluttaneet eturintamassa Saksa, Hollanti ja Espanja, jotka tiputtivat Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn. Uruguay puolestaan sammutti Afrikan tähden.
Toden totta jatkopelien alkaessa oli sellainen kutina, että Latinalaisen Amerikan edustajat, jalkapalloilun isät, kuten siellä uskotaan, pääsevät näpäyttämään jalkapallon emämaita, ”vanhaa mannerta”. Eurooppalaisten kärki oli kuitenkin yhtä aikaa terävä ja leveä, ja kaikki kolme kandidaattia eteni pareistaan välieriin.
Brasilian sössimisestä tulikin jo kirjoiteltua kommenttiosiossa, mutta tietysti Oranje ansaitsi voittonsa. Brasilia sai liian paljon liian hyvää ja liian nopeasti, ja hollantilaiset olivat sitten valmiita henkisesti, taktisesti ja maalitilanteissaan. Silti voidaan todeta, että heitä ei ole ehkä vielä täysipainoisesti testattu…oliko brassien tekemä pelitilannemaali vain tilastollinen vai ”lopun alkua”? Uruguaylla oli kaikki mahdolliset ja mahdottomat jalkapallojumalat puolellaan Ghanaa vastaan. Yksi kisojen parhaista hyökkääjistä, Suarez, pani itsensä likoon ja leikki veskaria jatkoajan dramaattisilla kalkkiviivoilla, ja Muslera otti puolestaan roolia pilkkukisassa. Saksa oli odotetun vakuuttava, ja Argentiina odotetun yksipuolinen ja aseeton – kuten oli ennakoitavissa... La Furia Rojalla oli kaskessaan todellinen kanto, mutta – yllätys yllätys – #7 antoi syyn painaa vaikeat hetket villaisella. Espanjan miehistö on kokenut yhdessä ups&downs, mutta pystynyt kokoamaan itsensä kerta toisensa jälkeen, mikä voi kantaa lannistumattomana yhteishenkenä eteenpäin.
Välieräpareista kirjoitamme alkuviikosta tarkemmin, mutta jo nyt on varmaa, että sekä Kapkaunpungissa pelattavaa Uruguay – Hollanti että Durbanin illassa oteltavaa Saksa – Espanja otteluita tullaan muistelemaan klassikoina!
Ke Nako!
~ FCC / M ~
Kenties kiinnostavin käänne näissä kisoissa on ollut se, että kapinalliset eteläamerikkalaiset ovat jääneet nuolemaan näppejään. Kapinallisten veret seisauttaneina ”Hothin taisteluina” olivat erityisesti Argentiinan totaalinen pelillis-taktinen romahtaminen ja Brasilian henkisen kantin ja ylivoimaisuuden mureneminen. Vain urhea ja omia vahvuuksiaan mukaillut Paraguay – ja semeihin sensaatiomaisesti edennyt Uruguay ansaitsevat puhtaat paperit. Eurooppalaisten Darth Vaderin valosapelia ovat heiluttaneet eturintamassa Saksa, Hollanti ja Espanja, jotka tiputtivat Argentiinan, Brasilian ja Paraguayn. Uruguay puolestaan sammutti Afrikan tähden.
Toden totta jatkopelien alkaessa oli sellainen kutina, että Latinalaisen Amerikan edustajat, jalkapalloilun isät, kuten siellä uskotaan, pääsevät näpäyttämään jalkapallon emämaita, ”vanhaa mannerta”. Eurooppalaisten kärki oli kuitenkin yhtä aikaa terävä ja leveä, ja kaikki kolme kandidaattia eteni pareistaan välieriin.
Brasilian sössimisestä tulikin jo kirjoiteltua kommenttiosiossa, mutta tietysti Oranje ansaitsi voittonsa. Brasilia sai liian paljon liian hyvää ja liian nopeasti, ja hollantilaiset olivat sitten valmiita henkisesti, taktisesti ja maalitilanteissaan. Silti voidaan todeta, että heitä ei ole ehkä vielä täysipainoisesti testattu…oliko brassien tekemä pelitilannemaali vain tilastollinen vai ”lopun alkua”? Uruguaylla oli kaikki mahdolliset ja mahdottomat jalkapallojumalat puolellaan Ghanaa vastaan. Yksi kisojen parhaista hyökkääjistä, Suarez, pani itsensä likoon ja leikki veskaria jatkoajan dramaattisilla kalkkiviivoilla, ja Muslera otti puolestaan roolia pilkkukisassa. Saksa oli odotetun vakuuttava, ja Argentiina odotetun yksipuolinen ja aseeton – kuten oli ennakoitavissa... La Furia Rojalla oli kaskessaan todellinen kanto, mutta – yllätys yllätys – #7 antoi syyn painaa vaikeat hetket villaisella. Espanjan miehistö on kokenut yhdessä ups&downs, mutta pystynyt kokoamaan itsensä kerta toisensa jälkeen, mikä voi kantaa lannistumattomana yhteishenkenä eteenpäin.
Välieräpareista kirjoitamme alkuviikosta tarkemmin, mutta jo nyt on varmaa, että sekä Kapkaunpungissa pelattavaa Uruguay – Hollanti että Durbanin illassa oteltavaa Saksa – Espanja otteluita tullaan muistelemaan klassikoina!
Ke Nako!
~ FCC / M ~
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Komiata poikaa…
MM-kisat ovat vahvasti loppusuoralla ja ratkaisuhetket käsillä. Futisleskien paine kasvaa kasvamistaan, ja onkin jälleen aika perinteisen "liennytyksen". Tähän luontevin keino on tietysti nimetä "TOP IhQ-hottikset" näiden kisojen pelaajista ja valmentajista! Painopisteen ollessa vahvasti pelillisissä asioissa, valinta on kohdistunut vain vielä mukana olleisiin joukkueisiin.
Valmentajat:
van Marwijk (NED), voiko enää elegantimmin harmaantua?
Tabárez (URU), valmentajahommien loputtua, eläkepäivien suunnitelmat ovat jo selvillä, kun yhdennäköisyys Hugh Hefneriin on ilmeinen!
Casillas (ESP)
v. d. Wiel (NED) 
Bastos (BRA)
Valmentajat:
Martino (PAR), punaiset silmälasit vain lisäävät miehen tahdikkuutta.
van Marwijk (NED), voiko enää elegantimmin harmaantua? 
Maradona (ARG), kammarileikkeihin kuuluu mm. sikari
Tabárez (URU), valmentajahommien loputtua, eläkepäivien suunnitelmat ovat jo selvillä, kun yhdennäköisyys Hugh Hefneriin on ilmeinen!Maalivahdit:
Casillas (ESP) Neuer (GER)
Puolustajat:
v. d. Wiel (NED) Pique (ESP)
Bastos (BRA)Keskikenttäpelaajat:
Cesc (ESP)
Kaká (BRA)
Maxi (ARG)
Sneijder (NED)
Afellay (NED)
Schweinsteiger (GER)
Veron (ARG)
Boateng (GHA)
Alonso (ESP)
Hyökkääjät:
Huntelaar (NED)
& Torres (ESP)
& Torres (ESP)Villa (ESP) & Higuain (ARG)
Llorente (ESP) & Agüero (ARG)
Lookalikes:
Muslera ~ T-Bag (Pako, Robert Knepper)
Forlán ~ Henry Saari
Kennedy ~ Samaras ~ "Jesse"
~ FCC -toimitus ~
torstai 1. heinäkuuta 2010
8
Perjantaina ja lauantaina, 2.-3.7. pelataan MM-kisojen puolivälierät. Panoksena on luonnollisesti paikka final fourissa. Kuten todettua, valtikka on Euroopasta matkannut valtamerilaivalla Etelä-Amerikkaan, josta tulee mukana olevista joukkueista puolet. Joidenkin mielestä valtikka ei ole Eurooppaan sieltä koskaan tullutkaan. Euroopan ja Afrikan edustajat koettavat nyt kaikin keinoin estää täysin eteläamerikkalaiset välierät!
Alkulohkoista on jatkoon päässyt seitsemän lohkovoittajaa ja Saksan voittamasta D-lohkosta myös toiseksi sijoittunut Ghana. C-lohkolaiset ovat sen sijaan jo kotona. Kenties vakuuttavimmin mukana olevista maista ovat esiintyneet Brasilia, Saksa, Argentiina ja Espanja.
Brasilia – Hollanti 3-2
Brasilialaiset odottavat kuin kuuta nousevaa unelmafinaalia Argentiinaa vastaan. Vielä olisi kuitenkin kaksi sokeritoppavuorta edessä. Ensimmäinen on korkeampi ja väriltään oranssi. Brasilia oli Chileä vastaan vakuuttava, mutta loukkaantumis- ja pelikieltohuolet ovat sen riesana. Elano, Felipe Melo ja Ramires, keskikentän vahvat ja monipuoliset pelaajat, ovat poissa. Kleberson tai Josué tarjoavat keskikentälle puolustavamman vaihtoehdon, ja Dunga päätynee kokeneempaan Klebersoniin. Hollantia vastaan täytyy olla kärsivällinen, ja Bastos tarvitsee ankkureiden apua Robbenia vastaan. Brasilia hakee aktiivisemmin ratkaisua, koska vaihtopenkiltä ei oikein löydy yllätyskorttia.
Hollannin leirissä on hyvä tilanne ja kova usko menestykseen. Robben alkaa jo lähestyä huippukuntoaan, ja RVP:n tuittuilu lienee median ”kärpäsestä härkänen” -onkimisyrityksistä huolimatta kuopattu. Puolustus- ja maalivahtipeli on tarjonnut pari kiloa Sunnuntaita kärkkäimpien epäilijöiden suihin, kun Eto’o:n ja Vittekin rankkarit ovat ainoat Stekelenburgin taakseen laskemat maalit tähän mennessä. Varmasti maltillinen pelaaminen ”oman pään kautta” on myös valmentaja van Marwijkin lähtökohtana, mutta ottelu ryöpsähtää katsojaystävälliseksi hurlumheiksi – ja siinä brassit vievät kuitenkin voiton tällä kertaa. Loppuvaiheen tasatilanteessa Oranjen laadukas vaihtopenkki voi olla arvokas lisä.
Seuraa näitä pelaajia:
BRA ~ Kaká alkaa pikkuhiljaa lämmetä näihin kekkereihin ja keskittyä olennaiseen, Julio Cesar paraatitorjuntoineen on valmiina, kun häntä todella testataan.
NED ~ van der Wiel on yksi Euroopan lupaavimpia laitapuolustajia, siirto HSV:stä isompiin ympyröihin on edessä pian, Elia tarjoaa joukkueelleen uutta energiaa vaihtopenkiltä.
Uruguay – Ghana 2-1
Molemmat näistä joukkueista ovat jo käytännössä tehneet historiaa. Vaikka Uruguay on kuudetta kertaa puolivälierissä, havisevat historian lehdet ovat jo pudonneet. Ghanalle paikka puolivälierissä on jo oikea saavutus. Vielä voitto, ja se on mannaa koko Afrikalle. Kaikki kivetkin on käännetty Afrikan mantereella Black Starsin onnen eteen, ja vertauskuvia on haettu Raamatusta ja taikauskosta.
Ghanalla lataus menee tällä kertaa yli, ja ilman edellisen ottelun MVP:tä, Ayewia, pelinrakentelu jää yksinomaan Gyanin vastuulle – ja hänen pitäisi olla päättämässä hyökkäyksiä. Viimeinen silaus tulee valmentajaosastolta. Passiivinen Rajevac jää päättäväisen Tabárezin varjoon. Tällä kertaa edellisessä ottelussa nähty uruguaylaisnotkahdus ei myöskään toistu, vaan peli pysyy kasassa 90 minuuttia. Kärkimiesten pysähtyminen ei ole näköpiirissä, kun nyt myös Cavani ja A. Fernandez peesaavat hyvin Suarezia ja Forlánia.
Seuraa näitä pelaajia:
URU ~ Musleralta tarvitaan varma, virheetön peli niin kaukovedoissa kuin keskityksissä, Perez ja Arevalo tilkitsevät keskikentän ja tekevät nopeiden ghanalaisten pelinrakenteluaikeet tyhjiksi.
GHA ~ Kingson on hitaasti kypsynyt maalivahti, joka on kuitenkin Afrikan parhaimmistoa ja pystyy näyttäviin torjuntoihin, keskikentän ankkuri Annan ponnistaa norjalaisseura Rosenborgista Eurooppaan, ja ovi on avoinna jo tähänastisilla näytöillä, entä joko nähdään itsensä Rummeniggen reisille vertoja vetävän Asamoahin tykki keskikentältä?
Finaalissa nähtäneen kaavion tältä puolelta siis (joko) Brasilia (tai Uruguay).
Saksa – Argentiina 2-1 ja.
Ylimielisen kansakunnan, argentiinalaisten, mielestä näitä jatkopelejä ei olisi tarvinnut edes pelata, vaan saman tien olisi voitu edetä Brasilian ja Argentiinan unelmafinaaliin. Toinen itsevarmuudestaan tunnettu, Saksa, on toista mieltä. Kuten aiemmassa kommentissani kirjoitan, argentiinalaisjoukkueen rakenne ja pelitapa ovat valmentajansa näköisiä. Joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspäässä. Pelikuvio muistuttaa Albicelesteä vuosien 1986 ja 1990 MM-kisoista, joissa Diego Armando oli se, jolle pallo pelattiin no matter what. Nyt tämän paikalla on Messi. Kiintoisa yhtymäkohta noihin päiviin on myös se, että Italiassa vuonna 1990 Maradona ja kumppanit törmäsivät juuri Saksaan. Toki lähempääkin löytyy kiinnekohtia lauantaisen ottelun tuleviin käänteisiin, kun viime MM-kisoissa Saksa tiputti Argentiinan pilkuilla puolivälierissä.
Saksa on monipuolisempi, nopeampi ja energisempi. Argentiina nojaa täysin Messin pelinrakenteluun(, koska hänen maalihanansa ovat vielä pysyneet kiinni), Tevezin yllättävyyteen ja Higuainin varmaan viimeistelyyn avopaikoissa. Veronin paluu avaukseen on elinehto! Argentiina saa varmasti pyörittää palloa ja lyödä päätään Mertesackerin, Friedrichin ja Neuerin uudelleen rakentamaan ”Berliinin muuriin”. Saksa nakuttaa pari kertaa vastaiskuilla – kun Heinze, Demichelis ja Burdisso jäävät jalkoihin. Vaikka lopputulos onkin selvillä, ottelu on varmasti seuraamisen arvoinen! Vauhtia piisaa 120 minuuttia, huipputorjuntoja nähdään ja punaisia korttejakin vilahtaa.
Seuraa näitä:
GER ~ Jatkuvatko Neuerin haamumaiset lähitorjunnat myös puolivälierissä, Özil on ollut tähän asti pitelemätön ja juonikas, tuleeko pelillistä notkahdusta ollenkaan?
ARG ~ Olisiko Maxi Rodriguez juuri se puuttuva tekijä Argentiinan monipuolisemman ja tasapainoisemman pelin takana, Maradona may have got the looks but Alejandro Mancuso & Héctor Enrique got the brains – esikunta antaa jatkuvasti vinkkejä salamavaloissa patsastelevalle Diegolle.
MUUTA ~ Mourinho ja kumppanit Real Madridista sekoittelevat sopivasti pelaajien valmistautumismietteitä, Di Maria on jo Los Blancosin miehiä, mutta mitä tekee Schweinsteiger?
Espanja – Paraguay 3-0
Jos on Saksa parantanut peliään, näin on tehnyt myös La Furia Roja. La Albirojaa vastaan ottelun kulminaatiopisteenä on se, herääkö Villan rinnalle muita maalintekijöitä – ja ylipäätään – monipuolistaako ja nopeuttaako Espanja hyökkäyspeliään nyt nähdystä. Paraguay puolustaa paremmin kuin Portugali ja on vaarallisempi myös vastaiskuissa.
Espanja pelaa kovalla itseluottamuksella, vaikka voitot ovat tupsahdelleet vähän nihkeästi. Del Bosque uskalsi vaihtaa avainpelaajansa pois kesken portugalilaisten pahimman kirin – nada problemo! Vahva vaihtopenkki on myös punapaitojen etu.
Onko Paraguaylla siis mitään mahdollisuuksia? On, jos ja vain jos Espanja pelaa kuin avoin kirja: Alonso – Xavi – Villa. Ramosin laitanousut pitää olla vähintään edellisen ottelun tasolla, Iniestan osallistua aktiivisesti peliin ja Torresin osua maalipuiden väliin. Riverosin ja Veran katkot keskialueella ja nopeat, vapauttavat syötöt Valdezille, Cardozolle ja Barriosille ovat punavalkoisten mahdollisuus. He voittavat mm. Piquen kilpajuoksussa ja osuvat maaliin paikan tullen! Pallo on espanjalaisilla, ja lähtökohta helppo: omalla pelillä jatkoon.
Finaalissa nähtäneen tältä puolen kaaviota siis (joko) Espanja (tai Saksa).
~ FCC / M ~
Alkulohkoista on jatkoon päässyt seitsemän lohkovoittajaa ja Saksan voittamasta D-lohkosta myös toiseksi sijoittunut Ghana. C-lohkolaiset ovat sen sijaan jo kotona. Kenties vakuuttavimmin mukana olevista maista ovat esiintyneet Brasilia, Saksa, Argentiina ja Espanja.
Brasilia – Hollanti 3-2
Brasilialaiset odottavat kuin kuuta nousevaa unelmafinaalia Argentiinaa vastaan. Vielä olisi kuitenkin kaksi sokeritoppavuorta edessä. Ensimmäinen on korkeampi ja väriltään oranssi. Brasilia oli Chileä vastaan vakuuttava, mutta loukkaantumis- ja pelikieltohuolet ovat sen riesana. Elano, Felipe Melo ja Ramires, keskikentän vahvat ja monipuoliset pelaajat, ovat poissa. Kleberson tai Josué tarjoavat keskikentälle puolustavamman vaihtoehdon, ja Dunga päätynee kokeneempaan Klebersoniin. Hollantia vastaan täytyy olla kärsivällinen, ja Bastos tarvitsee ankkureiden apua Robbenia vastaan. Brasilia hakee aktiivisemmin ratkaisua, koska vaihtopenkiltä ei oikein löydy yllätyskorttia.
Hollannin leirissä on hyvä tilanne ja kova usko menestykseen. Robben alkaa jo lähestyä huippukuntoaan, ja RVP:n tuittuilu lienee median ”kärpäsestä härkänen” -onkimisyrityksistä huolimatta kuopattu. Puolustus- ja maalivahtipeli on tarjonnut pari kiloa Sunnuntaita kärkkäimpien epäilijöiden suihin, kun Eto’o:n ja Vittekin rankkarit ovat ainoat Stekelenburgin taakseen laskemat maalit tähän mennessä. Varmasti maltillinen pelaaminen ”oman pään kautta” on myös valmentaja van Marwijkin lähtökohtana, mutta ottelu ryöpsähtää katsojaystävälliseksi hurlumheiksi – ja siinä brassit vievät kuitenkin voiton tällä kertaa. Loppuvaiheen tasatilanteessa Oranjen laadukas vaihtopenkki voi olla arvokas lisä.
Seuraa näitä pelaajia:
BRA ~ Kaká alkaa pikkuhiljaa lämmetä näihin kekkereihin ja keskittyä olennaiseen, Julio Cesar paraatitorjuntoineen on valmiina, kun häntä todella testataan.
NED ~ van der Wiel on yksi Euroopan lupaavimpia laitapuolustajia, siirto HSV:stä isompiin ympyröihin on edessä pian, Elia tarjoaa joukkueelleen uutta energiaa vaihtopenkiltä.
Uruguay – Ghana 2-1
Molemmat näistä joukkueista ovat jo käytännössä tehneet historiaa. Vaikka Uruguay on kuudetta kertaa puolivälierissä, havisevat historian lehdet ovat jo pudonneet. Ghanalle paikka puolivälierissä on jo oikea saavutus. Vielä voitto, ja se on mannaa koko Afrikalle. Kaikki kivetkin on käännetty Afrikan mantereella Black Starsin onnen eteen, ja vertauskuvia on haettu Raamatusta ja taikauskosta.
Ghanalla lataus menee tällä kertaa yli, ja ilman edellisen ottelun MVP:tä, Ayewia, pelinrakentelu jää yksinomaan Gyanin vastuulle – ja hänen pitäisi olla päättämässä hyökkäyksiä. Viimeinen silaus tulee valmentajaosastolta. Passiivinen Rajevac jää päättäväisen Tabárezin varjoon. Tällä kertaa edellisessä ottelussa nähty uruguaylaisnotkahdus ei myöskään toistu, vaan peli pysyy kasassa 90 minuuttia. Kärkimiesten pysähtyminen ei ole näköpiirissä, kun nyt myös Cavani ja A. Fernandez peesaavat hyvin Suarezia ja Forlánia.
Seuraa näitä pelaajia:
URU ~ Musleralta tarvitaan varma, virheetön peli niin kaukovedoissa kuin keskityksissä, Perez ja Arevalo tilkitsevät keskikentän ja tekevät nopeiden ghanalaisten pelinrakenteluaikeet tyhjiksi.
GHA ~ Kingson on hitaasti kypsynyt maalivahti, joka on kuitenkin Afrikan parhaimmistoa ja pystyy näyttäviin torjuntoihin, keskikentän ankkuri Annan ponnistaa norjalaisseura Rosenborgista Eurooppaan, ja ovi on avoinna jo tähänastisilla näytöillä, entä joko nähdään itsensä Rummeniggen reisille vertoja vetävän Asamoahin tykki keskikentältä?
Finaalissa nähtäneen kaavion tältä puolelta siis (joko) Brasilia (tai Uruguay).
Saksa – Argentiina 2-1 ja.
Ylimielisen kansakunnan, argentiinalaisten, mielestä näitä jatkopelejä ei olisi tarvinnut edes pelata, vaan saman tien olisi voitu edetä Brasilian ja Argentiinan unelmafinaaliin. Toinen itsevarmuudestaan tunnettu, Saksa, on toista mieltä. Kuten aiemmassa kommentissani kirjoitan, argentiinalaisjoukkueen rakenne ja pelitapa ovat valmentajansa näköisiä. Joukkueen vahvuudet ovat hyökkäyspäässä. Pelikuvio muistuttaa Albicelesteä vuosien 1986 ja 1990 MM-kisoista, joissa Diego Armando oli se, jolle pallo pelattiin no matter what. Nyt tämän paikalla on Messi. Kiintoisa yhtymäkohta noihin päiviin on myös se, että Italiassa vuonna 1990 Maradona ja kumppanit törmäsivät juuri Saksaan. Toki lähempääkin löytyy kiinnekohtia lauantaisen ottelun tuleviin käänteisiin, kun viime MM-kisoissa Saksa tiputti Argentiinan pilkuilla puolivälierissä.
Saksa on monipuolisempi, nopeampi ja energisempi. Argentiina nojaa täysin Messin pelinrakenteluun(, koska hänen maalihanansa ovat vielä pysyneet kiinni), Tevezin yllättävyyteen ja Higuainin varmaan viimeistelyyn avopaikoissa. Veronin paluu avaukseen on elinehto! Argentiina saa varmasti pyörittää palloa ja lyödä päätään Mertesackerin, Friedrichin ja Neuerin uudelleen rakentamaan ”Berliinin muuriin”. Saksa nakuttaa pari kertaa vastaiskuilla – kun Heinze, Demichelis ja Burdisso jäävät jalkoihin. Vaikka lopputulos onkin selvillä, ottelu on varmasti seuraamisen arvoinen! Vauhtia piisaa 120 minuuttia, huipputorjuntoja nähdään ja punaisia korttejakin vilahtaa.
Seuraa näitä:
GER ~ Jatkuvatko Neuerin haamumaiset lähitorjunnat myös puolivälierissä, Özil on ollut tähän asti pitelemätön ja juonikas, tuleeko pelillistä notkahdusta ollenkaan?
ARG ~ Olisiko Maxi Rodriguez juuri se puuttuva tekijä Argentiinan monipuolisemman ja tasapainoisemman pelin takana, Maradona may have got the looks but Alejandro Mancuso & Héctor Enrique got the brains – esikunta antaa jatkuvasti vinkkejä salamavaloissa patsastelevalle Diegolle.
MUUTA ~ Mourinho ja kumppanit Real Madridista sekoittelevat sopivasti pelaajien valmistautumismietteitä, Di Maria on jo Los Blancosin miehiä, mutta mitä tekee Schweinsteiger?
Espanja – Paraguay 3-0
Jos on Saksa parantanut peliään, näin on tehnyt myös La Furia Roja. La Albirojaa vastaan ottelun kulminaatiopisteenä on se, herääkö Villan rinnalle muita maalintekijöitä – ja ylipäätään – monipuolistaako ja nopeuttaako Espanja hyökkäyspeliään nyt nähdystä. Paraguay puolustaa paremmin kuin Portugali ja on vaarallisempi myös vastaiskuissa.
Espanja pelaa kovalla itseluottamuksella, vaikka voitot ovat tupsahdelleet vähän nihkeästi. Del Bosque uskalsi vaihtaa avainpelaajansa pois kesken portugalilaisten pahimman kirin – nada problemo! Vahva vaihtopenkki on myös punapaitojen etu.
Onko Paraguaylla siis mitään mahdollisuuksia? On, jos ja vain jos Espanja pelaa kuin avoin kirja: Alonso – Xavi – Villa. Ramosin laitanousut pitää olla vähintään edellisen ottelun tasolla, Iniestan osallistua aktiivisesti peliin ja Torresin osua maalipuiden väliin. Riverosin ja Veran katkot keskialueella ja nopeat, vapauttavat syötöt Valdezille, Cardozolle ja Barriosille ovat punavalkoisten mahdollisuus. He voittavat mm. Piquen kilpajuoksussa ja osuvat maaliin paikan tullen! Pallo on espanjalaisilla, ja lähtökohta helppo: omalla pelillä jatkoon.
Finaalissa nähtäneen tältä puolen kaaviota siis (joko) Espanja (tai Saksa).
~ FCC / M ~
Neljännesvälierien muistelot
Suosikin viitta pysyy tiukasti Brasilian ja Espanjan harteilla. Etenkin Brasilia pelasi huikean ottelun Chileä vastaan. Kaká näytti miten Jabulani kesytetään kovassa vauhdissa, Ramires sekä G. Silva ahersivat loistavasti ja Robinho taituroi kerrankin tuloksellisesti. Monipuolinen ja suoraviivainen Fabiano ajelee härskisti maalille ja viimeistelee tarkasti.
Myös Espanjan peli lähti rullaamaan kunnolla Portugali-ottelun toisella puoliskolla. Xavi juoksutti lusitaaneja Iniestan, Alonson ja Busquetsin kanssa, ja Villa todisti olevansa kisojen ykköspyssy. Ramos nousi oikealta laidalta loistavasti, eikä D. Silvaa tarvittu wingeriksi. Tiki-Takasta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos tehoja ei saada enemmän irti. Etenkin "El Ninõn" alavireisyys jättää liian suuren taakan Villalle.
Kovin yllättäjä oli Saksa, joka tökkäsi bratwursin Englantilaisten kurkkuun. Özil teki taitavasti peliä, ja Schweinsteiger sekä Khedira söivät Lampardilta ja Gerrardilta tilan pois. Mertesacker-Friedrich pelasi alakerrassa huolellisesti ja Neuer venyi loistaviin lähitorjuntoihin. Podolski ja Müller ovat loistavia vastaiskupelaajia ja saavat nautiskella Özilin ja "Schweinin" tarkoista syötöistä. Argentiinan täytyy lauantaina estää nämä ilkeät pystysyötöt, sillä sen pakit - Heinze ja Demichelis etunenässä - eivät pysy heidän kyydissä.
Argentiina pelasi loistavasti Meksikoa vastaan ja näyttää olevan matkalla välieriin (pronssipeliin). Tevez pystyy taidoillaan ja mahtavalla kudillaan ratkaisemaan pelejä ja Higuain tuntuu kärkkyvän aina oikeassa paikassa. Ainakaan Meksikoa vastaan Messi ei tarvinnut Veronia kaveriksi. Saksaa vastaan Messin vastuuta täytyy jakaa muillekin ja Di Marian on herättävä horroksesta. "Albicelesten" alakerta vaikuttaa yhä haavoittuvalta. Hikikarpalot ilmestyvät otsaan heti, kun Demichelis koskee palloon. Eikä Burdisso ole yhtään sen luotettavampi. Samuelin johtajuutta kaivataan kovasti ja Mascheranoltakin täytyy löytyä enemmän energiaa.
Neljännesvälierien All Starsit:
Mika:
Neuer; Sergio Ramos - Lugano - Juan - Maicon; Gilberto Silva - Riveros - Özil; Tevez - Suarez - Villa
Vaihtopelaajat: Stekelenburg; Mertesacker; Perez; Müller; Gyan
Valmentaja: Dunga
Stefan:
Stekelenburg; Coentrao - Juan - Friedrich - Maicon; Xavi - Kaká - Özil; Müller - Suarez - Tevez
Vaihtopelaajat: Neuer; Ramos; Ramires; Gyan; Villa
Valmentaja: Löw
--
FCC / S
Myös Espanjan peli lähti rullaamaan kunnolla Portugali-ottelun toisella puoliskolla. Xavi juoksutti lusitaaneja Iniestan, Alonson ja Busquetsin kanssa, ja Villa todisti olevansa kisojen ykköspyssy. Ramos nousi oikealta laidalta loistavasti, eikä D. Silvaa tarvittu wingeriksi. Tiki-Takasta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos tehoja ei saada enemmän irti. Etenkin "El Ninõn" alavireisyys jättää liian suuren taakan Villalle.
Kovin yllättäjä oli Saksa, joka tökkäsi bratwursin Englantilaisten kurkkuun. Özil teki taitavasti peliä, ja Schweinsteiger sekä Khedira söivät Lampardilta ja Gerrardilta tilan pois. Mertesacker-Friedrich pelasi alakerrassa huolellisesti ja Neuer venyi loistaviin lähitorjuntoihin. Podolski ja Müller ovat loistavia vastaiskupelaajia ja saavat nautiskella Özilin ja "Schweinin" tarkoista syötöistä. Argentiinan täytyy lauantaina estää nämä ilkeät pystysyötöt, sillä sen pakit - Heinze ja Demichelis etunenässä - eivät pysy heidän kyydissä.
Argentiina pelasi loistavasti Meksikoa vastaan ja näyttää olevan matkalla välieriin (pronssipeliin). Tevez pystyy taidoillaan ja mahtavalla kudillaan ratkaisemaan pelejä ja Higuain tuntuu kärkkyvän aina oikeassa paikassa. Ainakaan Meksikoa vastaan Messi ei tarvinnut Veronia kaveriksi. Saksaa vastaan Messin vastuuta täytyy jakaa muillekin ja Di Marian on herättävä horroksesta. "Albicelesten" alakerta vaikuttaa yhä haavoittuvalta. Hikikarpalot ilmestyvät otsaan heti, kun Demichelis koskee palloon. Eikä Burdisso ole yhtään sen luotettavampi. Samuelin johtajuutta kaivataan kovasti ja Mascheranoltakin täytyy löytyä enemmän energiaa.
Neljännesvälierien All Starsit:
Mika:
Neuer; Sergio Ramos - Lugano - Juan - Maicon; Gilberto Silva - Riveros - Özil; Tevez - Suarez - Villa
Vaihtopelaajat: Stekelenburg; Mertesacker; Perez; Müller; Gyan
Valmentaja: Dunga
Stefan:
Stekelenburg; Coentrao - Juan - Friedrich - Maicon; Xavi - Kaká - Özil; Müller - Suarez - Tevez
Vaihtopelaajat: Neuer; Ramos; Ramires; Gyan; Villa
Valmentaja: Löw
--
FCC / S
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Virhe
Virhe. Erehdys. Erhe. Epäonnistuminen. Hairahdus. Haksahdus. Rike. Rikkomus. Epätarkkuus. Lapsus. Moka. Munaus. Kämmi. Kämö. Sössiminen. Hasardi. Hassi. Bugi. Errare humanum est – erehtyminen on humaania, inhimillistä, ihmisyyttä kunnioittavaa ja ihmiselle ominaista. Virheistä oppii. Kantapään kautta. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Yritys ja erehdys. Kukaan ei ole täydellinen, eivät edes Jukka Pattitussi ja Kikka Korea & The Spirit of the New Age. Hyvän joukkueen merkki on se, että se pystyy paikkaamaan yksittäisten jäsenten henkilökohtaiset virheet. Maalivahdin numero #1 ei johdu niinkään siitä, että hän olisi joukkueensa tärkein pelaaja – vaan siitä, että hänen virheensä näkyy ensimmäisenä taululla ja hän on ensimmäinen, joka maksaa suoraan henkilökohtaisesta virheestään. Virheitä tulee, aina.
Virheitä voidaan jaotella karkeasti ottaen kolmeen ryhmään:
Kenties keskeisin ulottuvuus virheissä, niiden välttämisessä, niiden ”nollaamisessa” ja niistä oppimisessa on aika. Tapahtuuko virheitä usein, joskus vai harvoin? Tapahtuuko niitä monta esimerkiksi 45 minuutin tai 90 minuutin aikana, ”kerran kesässä”, joka päivä vai monta kertaa päivässä? Ja sattuvatko ne aaaina samalle henkilölle? Vai saman joukkueen jäsenelle?
Virheiden riskiä voidaan varmasti vähentää ja pyrkiä minimoimaan niiden sattumista. Keinot ovat monet. Jos joku pelkää vaikkapa auton alle jäämistä, hänen on ehkä parempi pysyä kotonaan. Mutta kotiinsa on moni kuollut! Se ei pelaa, joka pelkää. If you can’t stand the heat, get out of the kitchen.
Linjatuomarien joukkuekavereita ovat päätuomari, toinen linjatuomari ja neljäs erotuomari. He muodostavat tuomarien joukkueen, joka pyrkii samalla tavalla täydellisyyteen – tai ainakin virheiden välttämiseen – kuin kuka tahansa pelaaja tai mikä tahansa maajoukkue. Kaikki erotuomarit ovat yhtä suurta maailmanlaajuista perhettä, tai ainakin jalkapallon arvokisoihin valitut pitävät tiiviisti yhtä. He valmistautuvat huolellisesti otteluihin, tuulettavat onnistuneiden suoritusten jälkeen ja tähtäävät aina korkeammalle. Kuten kävi ilmi sunnuntaisesta Tapa Tuomari dokumentista. Putoaminen jatkopeleistä tai mitalipeleistä harmittaa - myös tuomareita.
Siinä missä pelaajien yksittäiset virheet pystytään joskus korvaamaan joukkueena, tuomarit voivat vain harvoin paikata toistensa mokia. Se on mahdollista ”kävelemällä toisen tuomion ylitse” tai hyvittämällä virhe myöhemmin. Vähintä on tietysti tunnustaa virhe, pyytää sitä anteeksi, nollata se, ottaa siitä opiksi ja katsoa eteenpäin. Virheitä välttämällä ja pelkäämällä harvoin pääsee pitkälle.
Sitten on vielä ”virheen velipuoli”, rehellisyys, reilu peli, fair play. Jos esimerkiksi Saksan maalivahti Neuer olisi pelannut reilua peliä (ja normaalitilanteen mukaisesti alkanut esimerkiksi harmitella taakseen päästämäänsä maalia tai sättiä puolustajia), päätuomari tai linjatuomari olisi saattanut huomata hyväksyä Lampardin vedon maalina. Vaatii äärimmäistä kylmähermoisuutta, hyviä ”hoksottimia” ja röyhkeyttäkin ensin huomata salamannopeasti ”hei, tuota ei huomattu” ja sitten jatkaa peliä muina miehinä.
Suhteellistako? Ei, jalkapalloa.
~ FCC / M ~
Virheitä voidaan jaotella karkeasti ottaen kolmeen ryhmään:
1) Tarkoitukselliset ja tietoiset virheet, kuten kenttäpelaajien taktiset rikkeet, joilla pyritään esimerkiksi saamaan etua vastustajaan nähden tai estämään toisen eteneminen. Näitä näkee otteluissa useita. Esimerkiksi eilisessä Argentiina – Meksiko ottelussa joukkueet rikkoivat vastustajaansa 37 kertaa, Meksiko niistä peräti 26 kertaa. Tuomarit ”palkitsevat” pelaajia joskus näistä rikkeistä varoituksilla tai ulosajoilla. Samaisessa ottelussa nähtiin yksi keltainen kortti. Tarkoituksellisia virheitä ovat myös sellaiset, joissa esimerkiksi maalivahdille on maksettu rahaa siitä, että hän päästäisi maalin.
2) Sattumanvaraiset tai tiedostamattomat virheet, kuten hetken mielijohteesta, ”total black out”:eista, keskittymisen herpaantumisesta, pienistä uinahduksista tai olosuhteista johtuvat erehdykset. Nämäkin voivat ratkaista otteluita. Joskus virheen tekijä huomaa virheensä heti, joskus hän ei tunnista sitä koskaan, tai ainakaan myönnä. Näitä voi sattua kenelle tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Meksikon puolustaja #5 Osorio harhasyötti pallon kuin tarjottimella Argentiinan Higuiainille, joka karkasi maalintekoon. Hän huomasi virheensä. Englannin maalivahti Green hörppäsi ainoaksi jääneessä ottelussaan Dempseyn helpontuntuisen kaukovedon taakseen, mikä toi jenkit tasoihin. Uruguayn Muslera torjui kömpelösti ja vain puolittain Dong-Gookin läpiajon, mutta puolustaja Lugano siivosi pallon maaliviivalta ”yhdennellätoista hetkellä”.
3) Toistuvat virheet, kuten jatkuvasti tapahtuvat epäonnistumiset tai niiden sarjat. Nämä saattavat johtua esimerkiksi osaamisen puutteesta tai tekniikkavirheestä. Juniorijalkapalloilussa joku ei kerta kaikkiaan osaa puskea palloa, ottaa haltuun pitkää ristipalloa tai ohittaa vastustajaa. Sitten harjoitellaan ja yritetään saada alle riittävästi toistoja.
Kenties keskeisin ulottuvuus virheissä, niiden välttämisessä, niiden ”nollaamisessa” ja niistä oppimisessa on aika. Tapahtuuko virheitä usein, joskus vai harvoin? Tapahtuuko niitä monta esimerkiksi 45 minuutin tai 90 minuutin aikana, ”kerran kesässä”, joka päivä vai monta kertaa päivässä? Ja sattuvatko ne aaaina samalle henkilölle? Vai saman joukkueen jäsenelle?
Virheiden riskiä voidaan varmasti vähentää ja pyrkiä minimoimaan niiden sattumista. Keinot ovat monet. Jos joku pelkää vaikkapa auton alle jäämistä, hänen on ehkä parempi pysyä kotonaan. Mutta kotiinsa on moni kuollut! Se ei pelaa, joka pelkää. If you can’t stand the heat, get out of the kitchen.
Linjatuomarien joukkuekavereita ovat päätuomari, toinen linjatuomari ja neljäs erotuomari. He muodostavat tuomarien joukkueen, joka pyrkii samalla tavalla täydellisyyteen – tai ainakin virheiden välttämiseen – kuin kuka tahansa pelaaja tai mikä tahansa maajoukkue. Kaikki erotuomarit ovat yhtä suurta maailmanlaajuista perhettä, tai ainakin jalkapallon arvokisoihin valitut pitävät tiiviisti yhtä. He valmistautuvat huolellisesti otteluihin, tuulettavat onnistuneiden suoritusten jälkeen ja tähtäävät aina korkeammalle. Kuten kävi ilmi sunnuntaisesta Tapa Tuomari dokumentista. Putoaminen jatkopeleistä tai mitalipeleistä harmittaa - myös tuomareita.
Siinä missä pelaajien yksittäiset virheet pystytään joskus korvaamaan joukkueena, tuomarit voivat vain harvoin paikata toistensa mokia. Se on mahdollista ”kävelemällä toisen tuomion ylitse” tai hyvittämällä virhe myöhemmin. Vähintä on tietysti tunnustaa virhe, pyytää sitä anteeksi, nollata se, ottaa siitä opiksi ja katsoa eteenpäin. Virheitä välttämällä ja pelkäämällä harvoin pääsee pitkälle.
Sitten on vielä ”virheen velipuoli”, rehellisyys, reilu peli, fair play. Jos esimerkiksi Saksan maalivahti Neuer olisi pelannut reilua peliä (ja normaalitilanteen mukaisesti alkanut esimerkiksi harmitella taakseen päästämäänsä maalia tai sättiä puolustajia), päätuomari tai linjatuomari olisi saattanut huomata hyväksyä Lampardin vedon maalina. Vaatii äärimmäistä kylmähermoisuutta, hyviä ”hoksottimia” ja röyhkeyttäkin ensin huomata salamannopeasti ”hei, tuota ei huomattu” ja sitten jatkaa peliä muina miehinä.
Suhteellistako? Ei, jalkapalloa.
~ FCC / M ~
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Saksa vs. Englanti
Eurooppalaisen jalkapallon perinteikkäät suurmaat kohtaavat toisensa jo heti pudotuspelien alkuun, mikä - varsinkin Italian ja Ranskan jo ollessa ulkona kuvioista - pienentää maanosamme mahdollisuuksia kiinnittää pokaali vanhalle mantereelle. Maat, tai itse asiassa Englanti, tosin saavat syyttää asiasta vain itseään. Capellon varovainen pelitapa tuotti vain yhden voiton alkulohkossa. Tappioitakaan ei tosin tullut, joten "italialaisvelho" lienee tyytyväinen. Saksan tie jatkoon oli varsin erilainen sisältäen kaksi voittoa ja tappion - vähintään astetta Englantia värikkäämmällä pelillä.
Saksa
Olen kuulunut pitkään 4-2-3-1 systeemin vihaajiin - varmastikin sen ollessa oletusarvo suomalaisessa jalkapallossa. Saksa on jo tähän mennessä kisoja näyttänyt, miten systeemillä voi pelata näyttävästi ja tehokkaastikin. Kymppipaikalla pelaavan pelaajan pitää oikeanpainoisten syöttöjen lisäksi taitaa myös oikea-aikaiset juoksut, ja omata nopeus niiden toteuttamiseen. Özil on tässä mielessä jo nyt osoittanut olevansa yksi kyseisen pelipaikan vaarallisimmista
miehistä. Vaikka nuorukainen suorastaan säkenöi ensimmäisessä ottelussa, ja ratkaisi Saksalle voiton alkulohkon päätöskamppailussa, en ole vielä täysin valmis veikkaamaan miestä tulevaisuuden Kultainen pallo -ehdokkaaksi.
Pelaajalla on nimittäin yksi heikkous, joka on yllättävän yleinen nykyajan tähtipelaajille: hän käyttää lähes pelkästään vain toista jalkaansa. Ainakaan tähän mennessä tämä heikkous ei ole ollut esteenä nuorukaisen loistolle, kun vastustajat eivät ole älynneet pelin tuoksinassa ohjata pelaajaa käyttämään heikompaa jalkaansa. Mutta mikäli Englanti onnistuisikin pimentämään Saksan yksinäisen kärjen lisäksi myös Özilin, löytyy joukkueelta ratkaisuvoimaa myös laidoilta: maajoukkueessa yllättävän tehokkaan Podolskin lisäksi nuori Müller omaa yllätyksellistä ratkaisuvoimaa. Onkin sitten eri asia, kuinka tällä kertaa poikkeuksellisen nuoren Saksan joukkueen pelaajat reagoivat todelliseen painetilanteeseen. Alempana keskikentällä Schweinsteigerin pelikunto on epävarmaa, ja miehen poissa ollessa Khedira todennäköisesti putoaa ankkuriksi ja saisimme nauttia nuoren Kroosin syöttötyöskentelystä keskikentällä.
Englanti
Englanti ei ole vakuuttavan karsintaurakkansa jälkeen vielä esittänyt kummoisia itse kisoissa. Kahta ensimmäistä peliä leimasi pelinteon puutteellisuus keskikentällä, mutta lohkon päätöspelissä joukkue onnistui luomaan tarvittavat tilanteet piristyneen laitapelin ansiosta. On mielenkiintoista nähdä pystyykö Milner samanlaiseen tarjoiluun nyt Saksaa ja sen astetta laadukkaampia laitapakkeja vastaan. Keskikentän keskustassa Capello luottaa edelleen Gareth Barryyn, ja loistava pelintekijä Carrick joutuu vieläkin ihmettelemään peliä penkinlämmittäjän perspektiivistä. Kymppipaikalla parhaimmillaan oleva Lampard ei ole vielä onnistunut tarjoamaan ratkaisuvoimaa puolustavan keskikenttämiehen roolistaan, mutta voittamaan tottunut konkari voi syttyä ja ratkaista koska tahansa.
Tarkkailun arvoista joukkueiden kohtaamisessa on myös molempien joukkueiden hitaaksi moitittujen keskuspuolustajien pärjääminen vastustajan nopeita kärkimiehiä vastaan. Englanti pelasi viimeisimmässä pelissään kahdella nopealla kärjellä, Rooneylla ja Defoella. Saksan hyökkäyksessä nopeutta löytyy ainakin jo mainituilta Özililta ja Podolskilta.
Tulosveikkaus:
1-1 varsinaisen peliajan jälkeen, Saksa vie voiton joko jatkoajalla taikka viimeistään rangaistuspotkukilpailussa.
Vieraskynä, Jukka Harila
Saksa
Olen kuulunut pitkään 4-2-3-1 systeemin vihaajiin - varmastikin sen ollessa oletusarvo suomalaisessa jalkapallossa. Saksa on jo tähän mennessä kisoja näyttänyt, miten systeemillä voi pelata näyttävästi ja tehokkaastikin. Kymppipaikalla pelaavan pelaajan pitää oikeanpainoisten syöttöjen lisäksi taitaa myös oikea-aikaiset juoksut, ja omata nopeus niiden toteuttamiseen. Özil on tässä mielessä jo nyt osoittanut olevansa yksi kyseisen pelipaikan vaarallisimmista
miehistä. Vaikka nuorukainen suorastaan säkenöi ensimmäisessä ottelussa, ja ratkaisi Saksalle voiton alkulohkon päätöskamppailussa, en ole vielä täysin valmis veikkaamaan miestä tulevaisuuden Kultainen pallo -ehdokkaaksi.
Pelaajalla on nimittäin yksi heikkous, joka on yllättävän yleinen nykyajan tähtipelaajille: hän käyttää lähes pelkästään vain toista jalkaansa. Ainakaan tähän mennessä tämä heikkous ei ole ollut esteenä nuorukaisen loistolle, kun vastustajat eivät ole älynneet pelin tuoksinassa ohjata pelaajaa käyttämään heikompaa jalkaansa. Mutta mikäli Englanti onnistuisikin pimentämään Saksan yksinäisen kärjen lisäksi myös Özilin, löytyy joukkueelta ratkaisuvoimaa myös laidoilta: maajoukkueessa yllättävän tehokkaan Podolskin lisäksi nuori Müller omaa yllätyksellistä ratkaisuvoimaa. Onkin sitten eri asia, kuinka tällä kertaa poikkeuksellisen nuoren Saksan joukkueen pelaajat reagoivat todelliseen painetilanteeseen. Alempana keskikentällä Schweinsteigerin pelikunto on epävarmaa, ja miehen poissa ollessa Khedira todennäköisesti putoaa ankkuriksi ja saisimme nauttia nuoren Kroosin syöttötyöskentelystä keskikentällä.
Englanti
Englanti ei ole vakuuttavan karsintaurakkansa jälkeen vielä esittänyt kummoisia itse kisoissa. Kahta ensimmäistä peliä leimasi pelinteon puutteellisuus keskikentällä, mutta lohkon päätöspelissä joukkue onnistui luomaan tarvittavat tilanteet piristyneen laitapelin ansiosta. On mielenkiintoista nähdä pystyykö Milner samanlaiseen tarjoiluun nyt Saksaa ja sen astetta laadukkaampia laitapakkeja vastaan. Keskikentän keskustassa Capello luottaa edelleen Gareth Barryyn, ja loistava pelintekijä Carrick joutuu vieläkin ihmettelemään peliä penkinlämmittäjän perspektiivistä. Kymppipaikalla parhaimmillaan oleva Lampard ei ole vielä onnistunut tarjoamaan ratkaisuvoimaa puolustavan keskikenttämiehen roolistaan, mutta voittamaan tottunut konkari voi syttyä ja ratkaista koska tahansa.
Tarkkailun arvoista joukkueiden kohtaamisessa on myös molempien joukkueiden hitaaksi moitittujen keskuspuolustajien pärjääminen vastustajan nopeita kärkimiehiä vastaan. Englanti pelasi viimeisimmässä pelissään kahdella nopealla kärjellä, Rooneylla ja Defoella. Saksan hyökkäyksessä nopeutta löytyy ainakin jo mainituilta Özililta ja Podolskilta.
Tulosveikkaus:
1-1 varsinaisen peliajan jälkeen, Saksa vie voiton joko jatkoajalla taikka viimeistään rangaistuspotkukilpailussa.
Vieraskynä, Jukka Harila
lauantai 26. kesäkuuta 2010
16
Puolelle 32 MM-kisajoukkueesta Etelä-Afrikan talvi löi vasten kasvoja, piiskasi ja hyydytti. 16 joukkuetta jatkaa kekkereitä tänään alkavalla 2. kierroksella. Ensimmäisen pudotuspelikierroksen jälkeen tätä iloa ja huumaa on jäljellä enää kahdeksan ottelua. Toivottavasti futislesket ja muut peliä mollaavat jaksavat vielä kahden viikon ajan...
URU – KOR 2-0 ja USA – GHA 2-1
Eläköön jatkokaavio! Jokin näistä neljästä joukkueesta yltää välieriin, jossa vastustaja tulee Hollannin tai Brasilian suunnasta. Joukkueilla on erilaiset vahvuudet. Uruguay voittaa Korean pitkälti armottomien kärkimiestensä johdolla, mutta joukkueen verkkoon ei myöskään ole vielä A-lohkon geimeissä tehty yhtään maalia, joten Lugano ja Muslera alakerrassa ovat merkittyjä miehiä. Korean pakka ei pysy nyt kasassa.
USA on osoittanut käsittämätöntä taisteluasennetta, periksiantamattomuutta ja juuri sitä amerikkalaista ”uskoa omaan juttuun”. Peli ei todellakaan ole ohi, ennen kuin se on ohi. Se kantaa myös Ghanaa vastaan, jonka pelitilannemaalien teko-ongelmat tulivat karusti esille Saksaa vastaan. Koko mantereen tuki on Afrikan tähtien tukena, mutta se kääntyy itseään vastaan. Gyan on sinnikäs ja vahva, mutta Altidore, Dempsey ja Donovan ovat astetta parempia. Välierissä nähtäneenkin siis kovan luokan yllättäjä: Uruguay...mutta mennään nyt kuitenkin ottelu kerrallaan.
GER - ENG 0-1 ja ARG – MEX 3-1
Huh huh, kovat ovat otteluparit jo 2. kierroksella. Aikanaan kolme näistäkin kovin tavoittein liikkeellä olevista Futismaista joutuu pettymään, kun vain yksi nähdään välierissä. Englanti karistaa Saksan kannoiltaan. Stevie G ja Lamps näyttävät Khediralle ja Bastille kaapin paikan ja syyn, miksi näistä keskikenttäpelaajista ei kannata puhua edes samana päivänä tai samassa lauseessa. Rooney nostaa tasoaan alkulohkopeleistä. Capello löysi kupletin juonen 3. pelissä ja sehän riittää, kun puhutaan turnauspelaamisesta!
Argentiinalle Meksiko on lopulta pelkkä suupala, vaikka Meksiko varmasti laittaa kaikkensa peliin. Kaliiberi ei vain millään riitä, vaikka Aguirre on juuri oikea mies koutsaamaan El Tri:tä, kolmivärisiä, ja hän saa pakastaan kaiken irti tosipaikassa. Messi kuitenkin avaa maalitilinsä ja La Brujita, Veron, pyörittelee juonikkuudellaan Torradon johtaman meksikolaiskeskikentän solmuun. Argentiina – Englanti peleistä tulee mieleen mielenkiintoisia muistoja aiemmista kisoista...”Qminta Hottia”.
NED – SVK 3-2 ja. ja BRA – CHI 2-1 rp.
Hollanti on edennyt vahvasti kohti tavoitettaan, mestaruutta. Se on saanut olla medialta suhteellisen rauhassa, vain Robbenin pelikunto on välillä herättänyt huomiota, mutta Oranje on kuitenkin näyttänyt, että käyntiin on päästy hyvin ilman häntäkin. Slovakian mahtava joukkuepelaaminen ja armoton maalipaikkojen hyödyntäminen á la Vittek vetää vertoja mille tahansa muulle joukkueelle. Nuoret slovakkistarat Stoch, Weiss jr. ja Hamsik pyörittävät peliä ja luovat paikkoja ja Skrtel on kasvanut muutaman sentin Liverpool-otteistaan. Mucha on varma molari, all stars -ainesta. Luvassa on värikäs ottelu, joka on kuitenkin Hollannin heiniä jatkoajan jälkeen. Nuoret hollantilaispelaajat ovat henkisesti kovassa paikassa...ja tarvitaankin 30 ekstraminuuttia paremmuuden ratkaisemiseen.
Brasilia osoitti oman rutiininsa riittävyyden alkulohkon seitsemällä pisteellä. Vielä Robinho, Luis Fabiano, Maicon ja Kakà voivat nostaa tasoaan rutkasti. Vain Elano on pelannut oman tasonsa äärirajoilla, mikä kantoikin all stars -mainintaan asti. Chile on pelannut hienosti. Espanjaa vastaan se ei voinut kuitenkaan mitään. Kenties Chile voi murtaa eteläamerikkalaisten alemmuuskompleksin, koska se on jo kertaalleen voittanut brassit tänä vuonna. Rankkareille Chilen yllätysmomentti ja altavastaajan energisyys kantavat, mutta sitten astuu stadionvalokiilaan Julio Cesar, joka torjuu Seleçãon jatkoon.
PAR – JPN 3-1 ja ESP – POR 3-1
Etelä-Amerikan joukkueista Paraguay on esittänyt todella tasapainoista peliä, vahvaa hyökkäyspeliä ja tarkkaa oman alueen puolustamista. Tuntuu, että hyökkääjistä ei ole edes vielä saatu kaikkea irti. Japanin lakipiste taidetiin sen sijaan saavuttaa jo Tanska-voitossa. Kaksi vaparimaalia, jollaisia saa Sörensenin taakse vain unissaan, ja päättäväinen siivoaminen oman maalin edessä antavat toki uskoa siitä, että aurinko nousisi vielä 2. kierroksellakin, mutta kyllä nyt on Paraguayn momentum.
Paraguayn puolivälierävastustajaksi tulee Espanja, joka kohtaa Iberian niemimaan hegemoniaottelussa Portugalin. Se selvisi komeasti hengissä "kuolemanlohkostaan", tosin käytännössä yhden ketsuppipullopelin turvin. Vaikka portugalilaisilla on muutama huippupelaaja riveissään, materiaaliero ja vaihtopenkin vahvuus vievät La Rojan jatkoon. Pöytä näyttäisi olevan katettu La Furialle kohti finaalia...mutta silloin muidenkin kuin Villan pitää tehdä maaleja ja yltää tutulle all stars -tasolleen.
Väki vähenee – pidot paranevat - ja lukijat tietysti lisääntyvät!
~ FCC / M ~
URU – KOR 2-0 ja USA – GHA 2-1
Eläköön jatkokaavio! Jokin näistä neljästä joukkueesta yltää välieriin, jossa vastustaja tulee Hollannin tai Brasilian suunnasta. Joukkueilla on erilaiset vahvuudet. Uruguay voittaa Korean pitkälti armottomien kärkimiestensä johdolla, mutta joukkueen verkkoon ei myöskään ole vielä A-lohkon geimeissä tehty yhtään maalia, joten Lugano ja Muslera alakerrassa ovat merkittyjä miehiä. Korean pakka ei pysy nyt kasassa.
USA on osoittanut käsittämätöntä taisteluasennetta, periksiantamattomuutta ja juuri sitä amerikkalaista ”uskoa omaan juttuun”. Peli ei todellakaan ole ohi, ennen kuin se on ohi. Se kantaa myös Ghanaa vastaan, jonka pelitilannemaalien teko-ongelmat tulivat karusti esille Saksaa vastaan. Koko mantereen tuki on Afrikan tähtien tukena, mutta se kääntyy itseään vastaan. Gyan on sinnikäs ja vahva, mutta Altidore, Dempsey ja Donovan ovat astetta parempia. Välierissä nähtäneenkin siis kovan luokan yllättäjä: Uruguay...mutta mennään nyt kuitenkin ottelu kerrallaan.
GER - ENG 0-1 ja ARG – MEX 3-1
Huh huh, kovat ovat otteluparit jo 2. kierroksella. Aikanaan kolme näistäkin kovin tavoittein liikkeellä olevista Futismaista joutuu pettymään, kun vain yksi nähdään välierissä. Englanti karistaa Saksan kannoiltaan. Stevie G ja Lamps näyttävät Khediralle ja Bastille kaapin paikan ja syyn, miksi näistä keskikenttäpelaajista ei kannata puhua edes samana päivänä tai samassa lauseessa. Rooney nostaa tasoaan alkulohkopeleistä. Capello löysi kupletin juonen 3. pelissä ja sehän riittää, kun puhutaan turnauspelaamisesta!
Argentiinalle Meksiko on lopulta pelkkä suupala, vaikka Meksiko varmasti laittaa kaikkensa peliin. Kaliiberi ei vain millään riitä, vaikka Aguirre on juuri oikea mies koutsaamaan El Tri:tä, kolmivärisiä, ja hän saa pakastaan kaiken irti tosipaikassa. Messi kuitenkin avaa maalitilinsä ja La Brujita, Veron, pyörittelee juonikkuudellaan Torradon johtaman meksikolaiskeskikentän solmuun. Argentiina – Englanti peleistä tulee mieleen mielenkiintoisia muistoja aiemmista kisoista...”Qminta Hottia”.
NED – SVK 3-2 ja. ja BRA – CHI 2-1 rp.
Hollanti on edennyt vahvasti kohti tavoitettaan, mestaruutta. Se on saanut olla medialta suhteellisen rauhassa, vain Robbenin pelikunto on välillä herättänyt huomiota, mutta Oranje on kuitenkin näyttänyt, että käyntiin on päästy hyvin ilman häntäkin. Slovakian mahtava joukkuepelaaminen ja armoton maalipaikkojen hyödyntäminen á la Vittek vetää vertoja mille tahansa muulle joukkueelle. Nuoret slovakkistarat Stoch, Weiss jr. ja Hamsik pyörittävät peliä ja luovat paikkoja ja Skrtel on kasvanut muutaman sentin Liverpool-otteistaan. Mucha on varma molari, all stars -ainesta. Luvassa on värikäs ottelu, joka on kuitenkin Hollannin heiniä jatkoajan jälkeen. Nuoret hollantilaispelaajat ovat henkisesti kovassa paikassa...ja tarvitaankin 30 ekstraminuuttia paremmuuden ratkaisemiseen.
Brasilia osoitti oman rutiininsa riittävyyden alkulohkon seitsemällä pisteellä. Vielä Robinho, Luis Fabiano, Maicon ja Kakà voivat nostaa tasoaan rutkasti. Vain Elano on pelannut oman tasonsa äärirajoilla, mikä kantoikin all stars -mainintaan asti. Chile on pelannut hienosti. Espanjaa vastaan se ei voinut kuitenkaan mitään. Kenties Chile voi murtaa eteläamerikkalaisten alemmuuskompleksin, koska se on jo kertaalleen voittanut brassit tänä vuonna. Rankkareille Chilen yllätysmomentti ja altavastaajan energisyys kantavat, mutta sitten astuu stadionvalokiilaan Julio Cesar, joka torjuu Seleçãon jatkoon.
PAR – JPN 3-1 ja ESP – POR 3-1
Etelä-Amerikan joukkueista Paraguay on esittänyt todella tasapainoista peliä, vahvaa hyökkäyspeliä ja tarkkaa oman alueen puolustamista. Tuntuu, että hyökkääjistä ei ole edes vielä saatu kaikkea irti. Japanin lakipiste taidetiin sen sijaan saavuttaa jo Tanska-voitossa. Kaksi vaparimaalia, jollaisia saa Sörensenin taakse vain unissaan, ja päättäväinen siivoaminen oman maalin edessä antavat toki uskoa siitä, että aurinko nousisi vielä 2. kierroksellakin, mutta kyllä nyt on Paraguayn momentum.
Paraguayn puolivälierävastustajaksi tulee Espanja, joka kohtaa Iberian niemimaan hegemoniaottelussa Portugalin. Se selvisi komeasti hengissä "kuolemanlohkostaan", tosin käytännössä yhden ketsuppipullopelin turvin. Vaikka portugalilaisilla on muutama huippupelaaja riveissään, materiaaliero ja vaihtopenkin vahvuus vievät La Rojan jatkoon. Pöytä näyttäisi olevan katettu La Furialle kohti finaalia...mutta silloin muidenkin kuin Villan pitää tehdä maaleja ja yltää tutulle all stars -tasolleen.
Väki vähenee – pidot paranevat - ja lukijat tietysti lisääntyvät!
~ FCC / M ~
Alkulohkot taputeltu
Alkulohkot on nyt pelattu, ja jokainen joukkue on esiintynyt kolmesti. Voimasuhteista on saatu vahvoja viitteitä, mutta lopullista järjestystä on vielä vaikeata julistaa. Eikä kannatakaan - seurataan nyt noita jatkopelejä kaikessa rauhassa. Olemme nyt piirrelleet jatkokaaviota tuoreimmassa postauksessamme. Uskokoon, ken tahtoo!
Euroopan ylivalta murenemassa?
Eurooppalaisten ylitaktinen, puolustusvoittoinen ja intuition estävä tylsä pelitapa kirvoitti Aamulehden toimittaja Pekka Aallon koviin sanoihin siitä, miten "me" pilaamme luovuuden jalkapallosta. Kun katsotaan nyt jatkavia joukkueita, tuo pelko on ehkä turha. Yhdysvaltain MM-kisoissa vuonna 1994 kuudestatoista jatkajasta peräti kymmenen oli eurooppalaisia joukkueita. Samoin oli tilanne Ranskassa vuonna 1998 ja Saksassa vuonna 2006. Aasian perällä vuonna 2002 Euroopan maajoukkueita oli kuudentoista joukossa yhdeksän. Nyt vuonna 2010 2. kierroksella pelaa vain kuusi eurooppalaista maajoukkuetta! Muut tulevat Latinalaisesta Amerikasta (6), Aasiasta (2), Afrikasta (1) ja Pohjois-Amerikasta (1).
Lohkoistaan jatkaneista osasimme nimetä ennakoissamme 9/16, eli saman verran kuin vaikkapa Veikkaaja-lehti. Yllätyksiä mahtui siis mukaan kosolti, vaikka omat täkymme niistä eivät aivan pitäneetkään. Ennakkoon varovaisesti ajatelluista "mustista hevosista" mukana ovat vielä Uruguay, Slovakia ja Chile, ja joidenkin papereissa myös Meksikoa voidaan pitää tällaisena piiloratsuna. Kuten jatkokaavio kertoo, Uruguaylla on huippumahkut vaikka välieriin asti.
Eurooppalaisfutiksen alennustilasta voisi pitää omaa blogiaan ja kirjoittaa vaikka kirjoja, mutta tässä on joitakin keskustelunavauksia vaikkapa teille, arvon lukijamme:
=> Italia: Serie A:n kansainvälisyys nostaa toki sarjan ja seurojen tasoa, mutta Internazionalen tapaiset huippuseurat eivät tue mitenkään Gli Azzurria. Nyt kärkimiehet tai muutkaan eivät pystyneet kantamaan vastuuta, johon he eivät ole kunnolla tottuneet seuroissaankaan. On todellakin itsetutkiskelun paikka, jos italialaisten parhaat kärkimiehet ovat tasoa Gilardino, Pazzini ja Iaquinta. Di Natale ja Quagliarella alkoivat loppupuolella vasta lämmetä, mutta siinä tullaan taas valmentaja Lippin peluutussekoiluihin. Harmi, että huomisen stara Montolivo oli vielä tänään kuutamolla. Toki tätä italofutiksen kriisinpoikasta voi argumentoida myös pitkällä sarjakaudella (vrt. esim. Bundesliigan piiitkä joulutauko).
=> Ranska: Jokin muukin mättää kuin Domenechin tähtikartta. Ranska ei tänä päivänä ole niin suuri ja mahtava futismaa, että se voisi valmentajansa johdolla jättää parhaita pelaajiaan pois joukkueesta. Benzemaa olisi varmaankin tarvittu, ja Vieiraa. Kiinnostavana kuriositeettina tulee mieleen sellainen, että joka toinen vuosi Ranska menestyy arvokisoissa, mutta joka toinen vuosi epäonnistutaan. Valmentajavaihdos puhdistaa ilmaa varmasti perinpohjaisesti, ja tikkari ei Laurent Blancilta mene väärikseen tiukassakaan paikassa. Toivottavasti hän voi uudistaa Gallian futiskanalaa vapaammin kuin Klinsi teki Saksassa. Hänellehän "vanhan liiton miehet" löivät ensin liekoja ja sitten oven kiinni.
=> Balkan: Sodan pirstoma niemimaa on varmasti kansallistunteiltaan ja identiteettikeitoksiltaan vahvempi, mutta futiseliitti on nyt ripoteltu ympäriinsä ja keihäänkärki on kaventunut ja tylsynyt. Serbian chance oli (ja meni) nyt; vuosi yksi jälkeen Stankovicin ja kumppaneiden ei lupaa hyvää tulevia karsintoja ajatellen. Kroatia ei päässyt edes kisoihin, ja futiksen lilliputeista ei kannata edes puhua tässä yhteydessä. Slovenia yritti kovasti, mutta vielä 2. kierroksen pala oli liian suuri haukattavaksi. Oma lukunsa Balkanin futismaista on tietysti Kreikka, joka siirtynee uuteen aikaan: taitofutiksen pariin portugalilaismaustein.
Yhteinen nimittäjä varmasti kaikille vanhan mantereen maille on sukupolven vaihdos. Se toimii myös vedenjakajana. Ne, joilta se on onnistunut tai onnistumassa, jatkavat kisojaan vielä!
Muilla mantereilla menee vaihtelevasti:
=> Afrikka: Takana loistava tulevaisuus? Jo pientä futistutkielmaa muistuttavista "Se jokin sinulla on" -postauksista (osat 1 ja 2) voi vetää jotakin yhteen... Jos peliesityksillä olisi päästy lähellekään sitä "suuren mahdollisuuden" alleviivaamisen ja poliittisen hypetyksen tasoa, kaikki afrikkalaiset olisivat jo vähintään mestareita. Ei näin! Ghana esti Afrikan tähden todellisen tummumisen, mutta kyllä heidänkin lorunsa loppuu näissä kisoissa tänään. Varmasti myös Brasiliassa neljän vuoden päästä suurimmat odotukset voidaan pakata valtamerilaivaan nimenomaan Ghanassa, Norsunluurannikolla ja Egyptissä. Identiteetin löytämiseen ja sen siirtämiseen futisviheriölle neljä vuotta on vain pirun lyhyt aika. Sanoivat pätkätyöläiset hurrit sitten mitä tahansa.
=> Etelä-Amerikka: Nyt on hieno mahdollisuus siirtää valtikkaa Euroopasta lähemmäksi lantioita keikuttavaa pelitapaa. Kuusi joukkuetta 2. kierroksella on suuri askel eteenpäin, ja Brasilia2014 odottaa mukavasti nurkan takana. Kun muistetaan uuden mantereen haasteet eurooppalaisille, tästä voi alkaa Argentiinan tai Brasilian dynastia...siis jos Espanja ei kuittaa tätä 2010-mestaruutta.
=> Aasia: Japani on näiden kisojen ehdoton piristysruiske. Tarpeen onkin kysyä, missä vaiheessa Aasiasta tulee todellisia uhkia eikä vain "Kivoja Ylläreitä"? Sen sijaan Etelä-Korean rutiini alkaa kantaa jo vakiona jatkopeleihin, mutta se kuuluisa "next step" on ottamatta. Taannoinen välieräpaikka satoi ensisijaisesti Hiddinkin pätevyyden laariin, ei korealais- tai aasialaisfutiksen nosteeseen sinänsä. J- ja K-liigat ovat parempia kuin tiedetään ja pelaajien urheilullisuus, tavoitteellisuus ja tekniikka ovat täysin vertailukelpoisia muihin maanosiin. Mikä aasialaisessa mentaliteetissa on silti sellaista, että Euroopan huippuliigoissa ja -seuroissa kirmaavat aasialaistähdet eivät likaa omaa pesäänsä, vaan pystyvät kääntämään sen maajoukkueensa eduksi - toisin kuin afrikkalaiset. Aallon Pekkahan nosti tämän esille eräänlaisena epäkohtana, kun afrikkalaiset oppivat Euroopassa "huonoille tavoille" menettäen futisidentiteettinsä ja luovuutensa?
=> Pohjois-Amerikka: Soccer on muiden lajien varjossa USA:ssa (ja Kanadassa). USA on esimerkki siitä, miten maajoukkue, pelaajat ja kansa elävät futishuumaansa neljän vuoden sykleissä. Urheilullisuudelle ja loppuun asti pelaamiselle se on tehnyt vain hyvää. Seuraava askel vaatii kulttuurista muutosta niin Major League Soccerissa kuin fanien keskuudessa.
=> Oseania ym.: Socceroos teki makean palveluksen naapurimaalleen Uudelle-Seelannille tullessaan kisoihin Aasian karsintalohkosta. Näin kannattaa tehdä jatkossakin! Uusi-Seelanti ja Australia ovat (yhdessä jenkkien kanssa) osoittaneet periksiantamattomuutta ja hienoa "spirittiä" näissä MM-kisoissa. Asiantuntijoiden kahvit ovat menneet väärään kurkkuun, kun ne ovat minuutti minuutilta pystyneet venymään ja taistelemaan jatkopaikoista lohkoissaan. Nyt se ei kuitenkaan aivan riittänyt. Australian MM-tulevaisuus näyttää huonolta, kun sukupolvenvaihdos muuttaa joukkueen pelaajistosta yli puolet. Uusi-Seelanti kärkkyykin valtikkaa itselleen, joskin ammattilaisuus ja ammattimaisuus on elinehto. Nythän mm. maalivahtina heilui pankkiiri...
Alkulohkojen All Stars
Stefan:
Handanovic; Salcido - Lugano - Lucio - Maicon; Marquez - Sneijder - Özil; Honda - Forlán - Villa
Vaihtopelaajat: Romero; Lahm; Elano; Donovan; Ronaldo
Valmentaja: Tabárez
Mika:
Mucha; Salcido - Lugano - Terry - Maicon; van Bommel - Elano - Özil; Forlán - Vittek - Villa
Vaihtopelaajat: Muslera; Mertesacker; Mascherano; Veron; Altidore
Valmentaja: Tabárez
Enää ei riitä tappioiden välttäminen, vaan nyt pelataan voitosta. Vapauttaako pakkovoittojen "kerrasta poikki" -logiikka valmentajat, pelaajat ja joukkueet iloiseen hyökkäyspeliin? Nythän tällaista on nähty vain harvoissa matseissa, ja safety on ollut päivän teesi. Pahimmassa tapauksessa pelitilannemaalit ja hienot sommitelmat jäävät paitsioon ja voima, taktisuus ja puolustaminen jylläävät.
~ FCC / M ~
Euroopan ylivalta murenemassa?
Eurooppalaisten ylitaktinen, puolustusvoittoinen ja intuition estävä tylsä pelitapa kirvoitti Aamulehden toimittaja Pekka Aallon koviin sanoihin siitä, miten "me" pilaamme luovuuden jalkapallosta. Kun katsotaan nyt jatkavia joukkueita, tuo pelko on ehkä turha. Yhdysvaltain MM-kisoissa vuonna 1994 kuudestatoista jatkajasta peräti kymmenen oli eurooppalaisia joukkueita. Samoin oli tilanne Ranskassa vuonna 1998 ja Saksassa vuonna 2006. Aasian perällä vuonna 2002 Euroopan maajoukkueita oli kuudentoista joukossa yhdeksän. Nyt vuonna 2010 2. kierroksella pelaa vain kuusi eurooppalaista maajoukkuetta! Muut tulevat Latinalaisesta Amerikasta (6), Aasiasta (2), Afrikasta (1) ja Pohjois-Amerikasta (1).
Lohkoistaan jatkaneista osasimme nimetä ennakoissamme 9/16, eli saman verran kuin vaikkapa Veikkaaja-lehti. Yllätyksiä mahtui siis mukaan kosolti, vaikka omat täkymme niistä eivät aivan pitäneetkään. Ennakkoon varovaisesti ajatelluista "mustista hevosista" mukana ovat vielä Uruguay, Slovakia ja Chile, ja joidenkin papereissa myös Meksikoa voidaan pitää tällaisena piiloratsuna. Kuten jatkokaavio kertoo, Uruguaylla on huippumahkut vaikka välieriin asti.
Eurooppalaisfutiksen alennustilasta voisi pitää omaa blogiaan ja kirjoittaa vaikka kirjoja, mutta tässä on joitakin keskustelunavauksia vaikkapa teille, arvon lukijamme:
=> Italia: Serie A:n kansainvälisyys nostaa toki sarjan ja seurojen tasoa, mutta Internazionalen tapaiset huippuseurat eivät tue mitenkään Gli Azzurria. Nyt kärkimiehet tai muutkaan eivät pystyneet kantamaan vastuuta, johon he eivät ole kunnolla tottuneet seuroissaankaan. On todellakin itsetutkiskelun paikka, jos italialaisten parhaat kärkimiehet ovat tasoa Gilardino, Pazzini ja Iaquinta. Di Natale ja Quagliarella alkoivat loppupuolella vasta lämmetä, mutta siinä tullaan taas valmentaja Lippin peluutussekoiluihin. Harmi, että huomisen stara Montolivo oli vielä tänään kuutamolla. Toki tätä italofutiksen kriisinpoikasta voi argumentoida myös pitkällä sarjakaudella (vrt. esim. Bundesliigan piiitkä joulutauko).
=> Ranska: Jokin muukin mättää kuin Domenechin tähtikartta. Ranska ei tänä päivänä ole niin suuri ja mahtava futismaa, että se voisi valmentajansa johdolla jättää parhaita pelaajiaan pois joukkueesta. Benzemaa olisi varmaankin tarvittu, ja Vieiraa. Kiinnostavana kuriositeettina tulee mieleen sellainen, että joka toinen vuosi Ranska menestyy arvokisoissa, mutta joka toinen vuosi epäonnistutaan. Valmentajavaihdos puhdistaa ilmaa varmasti perinpohjaisesti, ja tikkari ei Laurent Blancilta mene väärikseen tiukassakaan paikassa. Toivottavasti hän voi uudistaa Gallian futiskanalaa vapaammin kuin Klinsi teki Saksassa. Hänellehän "vanhan liiton miehet" löivät ensin liekoja ja sitten oven kiinni.
=> Balkan: Sodan pirstoma niemimaa on varmasti kansallistunteiltaan ja identiteettikeitoksiltaan vahvempi, mutta futiseliitti on nyt ripoteltu ympäriinsä ja keihäänkärki on kaventunut ja tylsynyt. Serbian chance oli (ja meni) nyt; vuosi yksi jälkeen Stankovicin ja kumppaneiden ei lupaa hyvää tulevia karsintoja ajatellen. Kroatia ei päässyt edes kisoihin, ja futiksen lilliputeista ei kannata edes puhua tässä yhteydessä. Slovenia yritti kovasti, mutta vielä 2. kierroksen pala oli liian suuri haukattavaksi. Oma lukunsa Balkanin futismaista on tietysti Kreikka, joka siirtynee uuteen aikaan: taitofutiksen pariin portugalilaismaustein.
Yhteinen nimittäjä varmasti kaikille vanhan mantereen maille on sukupolven vaihdos. Se toimii myös vedenjakajana. Ne, joilta se on onnistunut tai onnistumassa, jatkavat kisojaan vielä!
Muilla mantereilla menee vaihtelevasti:
=> Afrikka: Takana loistava tulevaisuus? Jo pientä futistutkielmaa muistuttavista "Se jokin sinulla on" -postauksista (osat 1 ja 2) voi vetää jotakin yhteen... Jos peliesityksillä olisi päästy lähellekään sitä "suuren mahdollisuuden" alleviivaamisen ja poliittisen hypetyksen tasoa, kaikki afrikkalaiset olisivat jo vähintään mestareita. Ei näin! Ghana esti Afrikan tähden todellisen tummumisen, mutta kyllä heidänkin lorunsa loppuu näissä kisoissa tänään. Varmasti myös Brasiliassa neljän vuoden päästä suurimmat odotukset voidaan pakata valtamerilaivaan nimenomaan Ghanassa, Norsunluurannikolla ja Egyptissä. Identiteetin löytämiseen ja sen siirtämiseen futisviheriölle neljä vuotta on vain pirun lyhyt aika. Sanoivat pätkätyöläiset hurrit sitten mitä tahansa.
=> Etelä-Amerikka: Nyt on hieno mahdollisuus siirtää valtikkaa Euroopasta lähemmäksi lantioita keikuttavaa pelitapaa. Kuusi joukkuetta 2. kierroksella on suuri askel eteenpäin, ja Brasilia2014 odottaa mukavasti nurkan takana. Kun muistetaan uuden mantereen haasteet eurooppalaisille, tästä voi alkaa Argentiinan tai Brasilian dynastia...siis jos Espanja ei kuittaa tätä 2010-mestaruutta.
=> Aasia: Japani on näiden kisojen ehdoton piristysruiske. Tarpeen onkin kysyä, missä vaiheessa Aasiasta tulee todellisia uhkia eikä vain "Kivoja Ylläreitä"? Sen sijaan Etelä-Korean rutiini alkaa kantaa jo vakiona jatkopeleihin, mutta se kuuluisa "next step" on ottamatta. Taannoinen välieräpaikka satoi ensisijaisesti Hiddinkin pätevyyden laariin, ei korealais- tai aasialaisfutiksen nosteeseen sinänsä. J- ja K-liigat ovat parempia kuin tiedetään ja pelaajien urheilullisuus, tavoitteellisuus ja tekniikka ovat täysin vertailukelpoisia muihin maanosiin. Mikä aasialaisessa mentaliteetissa on silti sellaista, että Euroopan huippuliigoissa ja -seuroissa kirmaavat aasialaistähdet eivät likaa omaa pesäänsä, vaan pystyvät kääntämään sen maajoukkueensa eduksi - toisin kuin afrikkalaiset. Aallon Pekkahan nosti tämän esille eräänlaisena epäkohtana, kun afrikkalaiset oppivat Euroopassa "huonoille tavoille" menettäen futisidentiteettinsä ja luovuutensa?
=> Pohjois-Amerikka: Soccer on muiden lajien varjossa USA:ssa (ja Kanadassa). USA on esimerkki siitä, miten maajoukkue, pelaajat ja kansa elävät futishuumaansa neljän vuoden sykleissä. Urheilullisuudelle ja loppuun asti pelaamiselle se on tehnyt vain hyvää. Seuraava askel vaatii kulttuurista muutosta niin Major League Soccerissa kuin fanien keskuudessa.
=> Oseania ym.: Socceroos teki makean palveluksen naapurimaalleen Uudelle-Seelannille tullessaan kisoihin Aasian karsintalohkosta. Näin kannattaa tehdä jatkossakin! Uusi-Seelanti ja Australia ovat (yhdessä jenkkien kanssa) osoittaneet periksiantamattomuutta ja hienoa "spirittiä" näissä MM-kisoissa. Asiantuntijoiden kahvit ovat menneet väärään kurkkuun, kun ne ovat minuutti minuutilta pystyneet venymään ja taistelemaan jatkopaikoista lohkoissaan. Nyt se ei kuitenkaan aivan riittänyt. Australian MM-tulevaisuus näyttää huonolta, kun sukupolvenvaihdos muuttaa joukkueen pelaajistosta yli puolet. Uusi-Seelanti kärkkyykin valtikkaa itselleen, joskin ammattilaisuus ja ammattimaisuus on elinehto. Nythän mm. maalivahtina heilui pankkiiri...
Alkulohkojen All Stars
Stefan:
Handanovic; Salcido - Lugano - Lucio - Maicon; Marquez - Sneijder - Özil; Honda - Forlán - Villa
Vaihtopelaajat: Romero; Lahm; Elano; Donovan; Ronaldo
Valmentaja: Tabárez
Mika:
Mucha; Salcido - Lugano - Terry - Maicon; van Bommel - Elano - Özil; Forlán - Vittek - Villa
Vaihtopelaajat: Muslera; Mertesacker; Mascherano; Veron; Altidore
Valmentaja: Tabárez
Enää ei riitä tappioiden välttäminen, vaan nyt pelataan voitosta. Vapauttaako pakkovoittojen "kerrasta poikki" -logiikka valmentajat, pelaajat ja joukkueet iloiseen hyökkäyspeliin? Nythän tällaista on nähty vain harvoissa matseissa, ja safety on ollut päivän teesi. Pahimmassa tapauksessa pelitilannemaalit ja hienot sommitelmat jäävät paitsioon ja voima, taktisuus ja puolustaminen jylläävät.
~ FCC / M ~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)