Virhe

Virhe. Erehdys. Erhe. Epäonnistuminen. Hairahdus. Haksahdus. Rike. Rikkomus. Epätarkkuus. Lapsus. Moka. Munaus. Kämmi. Kämö. Sössiminen. Hasardi. Hassi. Bugi. Errare humanum est – erehtyminen on humaania, inhimillistä, ihmisyyttä kunnioittavaa ja ihmiselle ominaista. Virheistä oppii. Kantapään kautta. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Yritys ja erehdys. Kukaan ei ole täydellinen, eivät edes Jukka Pattitussi ja Kikka Korea & The Spirit of the New Age. Hyvän joukkueen merkki on se, että se pystyy paikkaamaan yksittäisten jäsenten henkilökohtaiset virheet. Maalivahdin numero #1 ei johdu niinkään siitä, että hän olisi joukkueensa tärkein pelaaja – vaan siitä, että hänen virheensä näkyy ensimmäisenä taululla ja hän on ensimmäinen, joka maksaa suoraan henkilökohtaisesta virheestään. Virheitä tulee, aina.

Virheitä voidaan jaotella karkeasti ottaen kolmeen ryhmään:

1) Tarkoitukselliset ja tietoiset virheet, kuten kenttäpelaajien taktiset rikkeet, joilla pyritään esimerkiksi saamaan etua vastustajaan nähden tai estämään toisen eteneminen. Näitä näkee otteluissa useita. Esimerkiksi eilisessä Argentiina – Meksiko ottelussa joukkueet rikkoivat vastustajaansa 37 kertaa, Meksiko niistä peräti 26 kertaa. Tuomarit ”palkitsevat” pelaajia joskus näistä rikkeistä varoituksilla tai ulosajoilla. Samaisessa ottelussa nähtiin yksi keltainen kortti. Tarkoituksellisia virheitä ovat myös sellaiset, joissa esimerkiksi maalivahdille on maksettu rahaa siitä, että hän päästäisi maalin.

2) Sattumanvaraiset tai tiedostamattomat virheet, kuten hetken mielijohteesta, ”total black out”:eista, keskittymisen herpaantumisesta, pienistä uinahduksista tai olosuhteista johtuvat erehdykset. Nämäkin voivat ratkaista otteluita. Joskus virheen tekijä huomaa virheensä heti, joskus hän ei tunnista sitä koskaan, tai ainakaan myönnä. Näitä voi sattua kenelle tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Meksikon puolustaja #5 Osorio harhasyötti pallon kuin tarjottimella Argentiinan Higuiainille, joka karkasi maalintekoon. Hän huomasi virheensä. Englannin maalivahti Green hörppäsi ainoaksi jääneessä ottelussaan Dempseyn helpontuntuisen kaukovedon taakseen, mikä toi jenkit tasoihin. Uruguayn Muslera torjui kömpelösti ja vain puolittain Dong-Gookin läpiajon, mutta puolustaja Lugano siivosi pallon maaliviivalta ”yhdennellätoista hetkellä”.

3) Toistuvat virheet, kuten jatkuvasti tapahtuvat epäonnistumiset tai niiden sarjat. Nämä saattavat johtua esimerkiksi osaamisen puutteesta tai tekniikkavirheestä. Juniorijalkapalloilussa joku ei kerta kaikkiaan osaa puskea palloa, ottaa haltuun pitkää ristipalloa tai ohittaa vastustajaa. Sitten harjoitellaan ja yritetään saada alle riittävästi toistoja.

Kenties keskeisin ulottuvuus virheissä, niiden välttämisessä, niiden ”nollaamisessa” ja niistä oppimisessa on aika. Tapahtuuko virheitä usein, joskus vai harvoin? Tapahtuuko niitä monta esimerkiksi 45 minuutin tai 90 minuutin aikana, ”kerran kesässä”, joka päivä vai monta kertaa päivässä? Ja sattuvatko ne aaaina samalle henkilölle? Vai saman joukkueen jäsenelle?

Virheiden riskiä voidaan varmasti vähentää ja pyrkiä minimoimaan niiden sattumista. Keinot ovat monet. Jos joku pelkää vaikkapa auton alle jäämistä, hänen on ehkä parempi pysyä kotonaan. Mutta kotiinsa on moni kuollut! Se ei pelaa, joka pelkää. If you can’t stand the heat, get out of the kitchen.

Linjatuomarien joukkuekavereita ovat päätuomari, toinen linjatuomari ja neljäs erotuomari. He muodostavat tuomarien joukkueen, joka pyrkii samalla tavalla täydellisyyteen – tai ainakin virheiden välttämiseen – kuin kuka tahansa pelaaja tai mikä tahansa maajoukkue. Kaikki erotuomarit ovat yhtä suurta maailmanlaajuista perhettä, tai ainakin jalkapallon arvokisoihin valitut pitävät tiiviisti yhtä. He valmistautuvat huolellisesti otteluihin, tuulettavat onnistuneiden suoritusten jälkeen ja tähtäävät aina korkeammalle. Kuten kävi ilmi sunnuntaisesta Tapa Tuomari dokumentista. Putoaminen jatkopeleistä tai mitalipeleistä harmittaa - myös tuomareita.

Siinä missä pelaajien yksittäiset virheet pystytään joskus korvaamaan joukkueena, tuomarit voivat vain harvoin paikata toistensa mokia. Se on mahdollista ”kävelemällä toisen tuomion ylitse” tai hyvittämällä virhe myöhemmin. Vähintä on tietysti tunnustaa virhe, pyytää sitä anteeksi, nollata se, ottaa siitä opiksi ja katsoa eteenpäin. Virheitä välttämällä ja pelkäämällä harvoin pääsee pitkälle.

Sitten on vielä ”virheen velipuoli”, rehellisyys, reilu peli, fair play. Jos esimerkiksi Saksan maalivahti Neuer olisi pelannut reilua peliä (ja normaalitilanteen mukaisesti alkanut esimerkiksi harmitella taakseen päästämäänsä maalia tai sättiä puolustajia), päätuomari tai linjatuomari olisi saattanut huomata hyväksyä Lampardin vedon maalina. Vaatii äärimmäistä kylmähermoisuutta, hyviä ”hoksottimia” ja röyhkeyttäkin ensin huomata salamannopeasti ”hei, tuota ei huomattu” ja sitten jatkaa peliä muina miehinä.

Suhteellistako? Ei, jalkapalloa.

~ FCC / M ~

Saksa vs. Englanti

Eurooppalaisen jalkapallon perinteikkäät suurmaat kohtaavat toisensa jo heti pudotuspelien alkuun, mikä - varsinkin Italian ja Ranskan jo ollessa ulkona kuvioista - pienentää maanosamme mahdollisuuksia kiinnittää pokaali vanhalle mantereelle. Maat, tai itse asiassa Englanti, tosin saavat syyttää asiasta vain itseään. Capellon varovainen pelitapa tuotti vain yhden voiton alkulohkossa. Tappioitakaan ei tosin tullut, joten "italialaisvelho" lienee tyytyväinen. Saksan tie jatkoon oli varsin erilainen sisältäen kaksi voittoa ja tappion - vähintään astetta Englantia värikkäämmällä pelillä.

Saksa

Olen kuulunut pitkään 4-2-3-1 systeemin vihaajiin - varmastikin sen ollessa oletusarvo suomalaisessa jalkapallossa. Saksa on jo tähän mennessä kisoja näyttänyt, miten systeemillä voi pelata näyttävästi ja tehokkaastikin. Kymppipaikalla pelaavan pelaajan pitää oikeanpainoisten syöttöjen lisäksi taitaa myös oikea-aikaiset juoksut, ja omata nopeus niiden toteuttamiseen. Özil on tässä mielessä jo nyt osoittanut olevansa yksi kyseisen pelipaikan vaarallisimmista
miehistä. Vaikka nuorukainen suorastaan säkenöi ensimmäisessä ottelussa, ja ratkaisi Saksalle voiton alkulohkon päätöskamppailussa, en ole vielä täysin valmis veikkaamaan miestä tulevaisuuden Kultainen pallo -ehdokkaaksi.

Pelaajalla on nimittäin yksi heikkous, joka on yllättävän yleinen nykyajan tähtipelaajille: hän käyttää lähes pelkästään vain toista jalkaansa. Ainakaan tähän mennessä tämä heikkous ei ole ollut esteenä nuorukaisen loistolle, kun vastustajat eivät ole älynneet pelin tuoksinassa ohjata pelaajaa käyttämään heikompaa jalkaansa. Mutta mikäli Englanti onnistuisikin pimentämään Saksan yksinäisen kärjen lisäksi myös Özilin, löytyy joukkueelta ratkaisuvoimaa myös laidoilta: maajoukkueessa yllättävän tehokkaan Podolskin lisäksi nuori Müller omaa yllätyksellistä ratkaisuvoimaa. Onkin sitten eri asia, kuinka tällä kertaa poikkeuksellisen nuoren Saksan joukkueen pelaajat reagoivat todelliseen painetilanteeseen. Alempana keskikentällä Schweinsteigerin pelikunto on epävarmaa, ja miehen poissa ollessa Khedira todennäköisesti putoaa ankkuriksi ja saisimme nauttia nuoren Kroosin syöttötyöskentelystä keskikentällä.

Englanti

Englanti ei ole vakuuttavan karsintaurakkansa jälkeen vielä esittänyt kummoisia itse kisoissa. Kahta ensimmäistä peliä leimasi pelinteon puutteellisuus keskikentällä, mutta lohkon päätöspelissä joukkue onnistui luomaan tarvittavat tilanteet piristyneen laitapelin ansiosta. On mielenkiintoista nähdä pystyykö Milner samanlaiseen tarjoiluun nyt Saksaa ja sen astetta laadukkaampia laitapakkeja vastaan. Keskikentän keskustassa Capello luottaa edelleen Gareth Barryyn, ja loistava pelintekijä Carrick joutuu vieläkin ihmettelemään peliä penkinlämmittäjän perspektiivistä. Kymppipaikalla parhaimmillaan oleva Lampard ei ole vielä onnistunut tarjoamaan ratkaisuvoimaa puolustavan keskikenttämiehen roolistaan, mutta voittamaan tottunut konkari voi syttyä ja ratkaista koska tahansa.

Tarkkailun arvoista joukkueiden kohtaamisessa on myös molempien joukkueiden hitaaksi moitittujen keskuspuolustajien pärjääminen vastustajan nopeita kärkimiehiä vastaan. Englanti pelasi viimeisimmässä pelissään kahdella nopealla kärjellä, Rooneylla ja Defoella. Saksan hyökkäyksessä nopeutta löytyy ainakin jo mainituilta Özililta ja Podolskilta.

Tulosveikkaus:
1-1 varsinaisen peliajan jälkeen, Saksa vie voiton joko jatkoajalla taikka viimeistään rangaistuspotkukilpailussa.

Vieraskynä, Jukka Harila

16

Puolelle 32 MM-kisajoukkueesta Etelä-Afrikan talvi löi vasten kasvoja, piiskasi ja hyydytti. 16 joukkuetta jatkaa kekkereitä tänään alkavalla 2. kierroksella. Ensimmäisen pudotuspelikierroksen jälkeen tätä iloa ja huumaa on jäljellä enää kahdeksan ottelua. Toivottavasti futislesket ja muut peliä mollaavat jaksavat vielä kahden viikon ajan...

URU – KOR 2-0 ja USA – GHA 2-1
Eläköön jatkokaavio! Jokin näistä neljästä joukkueesta yltää välieriin, jossa vastustaja tulee Hollannin tai Brasilian suunnasta. Joukkueilla on erilaiset vahvuudet. Uruguay voittaa Korean pitkälti armottomien kärkimiestensä johdolla, mutta joukkueen verkkoon ei myöskään ole vielä A-lohkon geimeissä tehty yhtään maalia, joten Lugano ja Muslera alakerrassa ovat merkittyjä miehiä. Korean pakka ei pysy nyt kasassa.
USA on osoittanut käsittämätöntä taisteluasennetta, periksiantamattomuutta ja juuri sitä amerikkalaista ”uskoa omaan juttuun”. Peli ei todellakaan ole ohi, ennen kuin se on ohi. Se kantaa myös Ghanaa vastaan, jonka pelitilannemaalien teko-ongelmat tulivat karusti esille Saksaa vastaan. Koko mantereen tuki on Afrikan tähtien tukena, mutta se kääntyy itseään vastaan. Gyan on sinnikäs ja vahva, mutta Altidore, Dempsey ja Donovan ovat astetta parempia. Välierissä nähtäneenkin siis kovan luokan yllättäjä: Uruguay...mutta mennään nyt kuitenkin ottelu kerrallaan.

GER - ENG 0-1 ja ARG – MEX 3-1
Huh huh, kovat ovat otteluparit jo 2. kierroksella. Aikanaan kolme näistäkin kovin tavoittein liikkeellä olevista Futismaista joutuu pettymään, kun vain yksi nähdään välierissä. Englanti karistaa Saksan kannoiltaan. Stevie G ja Lamps näyttävät Khediralle ja Bastille kaapin paikan ja syyn, miksi näistä keskikenttäpelaajista ei kannata puhua edes samana päivänä tai samassa lauseessa. Rooney nostaa tasoaan alkulohkopeleistä. Capello löysi kupletin juonen 3. pelissä ja sehän riittää, kun puhutaan turnauspelaamisesta!
Argentiinalle Meksiko on lopulta pelkkä suupala, vaikka Meksiko varmasti laittaa kaikkensa peliin. Kaliiberi ei vain millään riitä, vaikka Aguirre on juuri oikea mies koutsaamaan El Tri:tä, kolmivärisiä, ja hän saa pakastaan kaiken irti tosipaikassa. Messi kuitenkin avaa maalitilinsä ja La Brujita, Veron, pyörittelee juonikkuudellaan Torradon johtaman meksikolaiskeskikentän solmuun. Argentiina – Englanti peleistä tulee mieleen mielenkiintoisia muistoja aiemmista kisoista...”Qminta Hottia”.

NED – SVK 3-2 ja. ja BRA – CHI 2-1 rp.
Hollanti on edennyt vahvasti kohti tavoitettaan, mestaruutta. Se on saanut olla medialta suhteellisen rauhassa, vain Robbenin pelikunto on välillä herättänyt huomiota, mutta Oranje on kuitenkin näyttänyt, että käyntiin on päästy hyvin ilman häntäkin. Slovakian mahtava joukkuepelaaminen ja armoton maalipaikkojen hyödyntäminen á la Vittek vetää vertoja mille tahansa muulle joukkueelle. Nuoret slovakkistarat Stoch, Weiss jr. ja Hamsik pyörittävät peliä ja luovat paikkoja ja Skrtel on kasvanut muutaman sentin Liverpool-otteistaan. Mucha on varma molari, all stars -ainesta. Luvassa on värikäs ottelu, joka on kuitenkin Hollannin heiniä jatkoajan jälkeen. Nuoret hollantilaispelaajat ovat henkisesti kovassa paikassa...ja tarvitaankin 30 ekstraminuuttia paremmuuden ratkaisemiseen.
Brasilia osoitti oman rutiininsa riittävyyden alkulohkon seitsemällä pisteellä. Vielä Robinho, Luis Fabiano, Maicon ja Kakà voivat nostaa tasoaan rutkasti. Vain Elano on pelannut oman tasonsa äärirajoilla, mikä kantoikin all stars -mainintaan asti. Chile on pelannut hienosti. Espanjaa vastaan se ei voinut kuitenkaan mitään. Kenties Chile voi murtaa eteläamerikkalaisten alemmuuskompleksin, koska se on jo kertaalleen voittanut brassit tänä vuonna. Rankkareille Chilen yllätysmomentti ja altavastaajan energisyys kantavat, mutta sitten astuu stadionvalokiilaan Julio Cesar, joka torjuu Seleçãon jatkoon.

PAR – JPN 3-1 ja ESP – POR 3-1
Etelä-Amerikan joukkueista Paraguay on esittänyt todella tasapainoista peliä, vahvaa hyökkäyspeliä ja tarkkaa oman alueen puolustamista. Tuntuu, että hyökkääjistä ei ole edes vielä saatu kaikkea irti. Japanin lakipiste taidetiin sen sijaan saavuttaa jo Tanska-voitossa. Kaksi vaparimaalia, jollaisia saa Sörensenin taakse vain unissaan, ja päättäväinen siivoaminen oman maalin edessä antavat toki uskoa siitä, että aurinko nousisi vielä 2. kierroksellakin, mutta kyllä nyt on Paraguayn momentum.
Paraguayn puolivälierävastustajaksi tulee Espanja, joka kohtaa Iberian niemimaan hegemoniaottelussa Portugalin. Se selvisi komeasti hengissä "kuolemanlohkostaan", tosin käytännössä yhden ketsuppipullopelin turvin. Vaikka portugalilaisilla on muutama huippupelaaja riveissään, materiaaliero ja vaihtopenkin vahvuus vievät La Rojan jatkoon. Pöytä näyttäisi olevan katettu La Furialle kohti finaalia...mutta silloin muidenkin kuin Villan pitää tehdä maaleja ja yltää tutulle all stars -tasolleen.

Väki vähenee – pidot paranevat - ja lukijat tietysti lisääntyvät!


~ FCC / M ~

Alkulohkot taputeltu

Alkulohkot on nyt pelattu, ja jokainen joukkue on esiintynyt kolmesti. Voimasuhteista on saatu vahvoja viitteitä, mutta lopullista järjestystä on vielä vaikeata julistaa. Eikä kannatakaan - seurataan nyt noita jatkopelejä kaikessa rauhassa. Olemme nyt piirrelleet jatkokaaviota tuoreimmassa postauksessamme. Uskokoon, ken tahtoo!

Euroopan ylivalta murenemassa?

Eurooppalaisten ylitaktinen, puolustusvoittoinen ja intuition estävä tylsä pelitapa kirvoitti Aamulehden toimittaja Pekka Aallon koviin sanoihin siitä, miten "me" pilaamme luovuuden jalkapallosta. Kun katsotaan nyt jatkavia joukkueita, tuo pelko on ehkä turha. Yhdysvaltain MM-kisoissa vuonna 1994 kuudestatoista jatkajasta peräti kymmenen oli eurooppalaisia joukkueita. Samoin oli tilanne Ranskassa vuonna 1998 ja Saksassa vuonna 2006. Aasian perällä vuonna 2002 Euroopan maajoukkueita oli kuudentoista joukossa yhdeksän. Nyt vuonna 2010 2. kierroksella pelaa vain kuusi eurooppalaista maajoukkuetta! Muut tulevat Latinalaisesta Amerikasta (6), Aasiasta (2), Afrikasta (1) ja Pohjois-Amerikasta (1).

Lohkoistaan jatkaneista osasimme nimetä ennakoissamme 9/16, eli saman verran kuin vaikkapa Veikkaaja-lehti. Yllätyksiä mahtui siis mukaan kosolti, vaikka omat täkymme niistä eivät aivan pitäneetkään. Ennakkoon varovaisesti ajatelluista "mustista hevosista" mukana ovat vielä Uruguay, Slovakia ja Chile, ja joidenkin papereissa myös Meksikoa voidaan pitää tällaisena piiloratsuna. Kuten jatkokaavio kertoo, Uruguaylla on huippumahkut vaikka välieriin asti.

Eurooppalaisfutiksen alennustilasta voisi pitää omaa blogiaan ja kirjoittaa vaikka kirjoja, mutta tässä on joitakin keskustelunavauksia vaikkapa teille, arvon lukijamme:

=> Italia: Serie A:n kansainvälisyys nostaa toki sarjan ja seurojen tasoa, mutta Internazionalen tapaiset huippuseurat eivät tue mitenkään Gli Azzurria. Nyt kärkimiehet tai muutkaan eivät pystyneet kantamaan vastuuta, johon he eivät ole kunnolla tottuneet seuroissaankaan. On todellakin itsetutkiskelun paikka, jos italialaisten parhaat kärkimiehet ovat tasoa Gilardino, Pazzini ja Iaquinta. Di Natale ja Quagliarella alkoivat loppupuolella vasta lämmetä, mutta siinä tullaan taas valmentaja Lippin peluutussekoiluihin. Harmi, että huomisen stara Montolivo oli vielä tänään kuutamolla. Toki tätä italofutiksen kriisinpoikasta voi argumentoida myös pitkällä sarjakaudella (vrt. esim. Bundesliigan piiitkä joulutauko).

=> Ranska: Jokin muukin mättää kuin Domenechin tähtikartta. Ranska ei tänä päivänä ole niin suuri ja mahtava futismaa, että se voisi valmentajansa johdolla jättää parhaita pelaajiaan pois joukkueesta. Benzemaa olisi varmaankin tarvittu, ja Vieiraa. Kiinnostavana kuriositeettina tulee mieleen sellainen, että joka toinen vuosi Ranska menestyy arvokisoissa, mutta joka toinen vuosi epäonnistutaan. Valmentajavaihdos puhdistaa ilmaa varmasti perinpohjaisesti, ja tikkari ei Laurent Blancilta mene väärikseen tiukassakaan paikassa. Toivottavasti hän voi uudistaa Gallian futiskanalaa vapaammin kuin Klinsi teki Saksassa. Hänellehän "vanhan liiton miehet" löivät ensin liekoja ja sitten oven kiinni.

=> Balkan: Sodan pirstoma niemimaa on varmasti kansallistunteiltaan ja identiteettikeitoksiltaan vahvempi, mutta futiseliitti on nyt ripoteltu ympäriinsä ja keihäänkärki on kaventunut ja tylsynyt. Serbian chance oli (ja meni) nyt; vuosi yksi jälkeen Stankovicin ja kumppaneiden ei lupaa hyvää tulevia karsintoja ajatellen. Kroatia ei päässyt edes kisoihin, ja futiksen lilliputeista ei kannata edes puhua tässä yhteydessä. Slovenia yritti kovasti, mutta vielä 2. kierroksen pala oli liian suuri haukattavaksi. Oma lukunsa Balkanin futismaista on tietysti Kreikka, joka siirtynee uuteen aikaan: taitofutiksen pariin portugalilaismaustein.

Yhteinen nimittäjä varmasti kaikille vanhan mantereen maille on sukupolven vaihdos. Se toimii myös vedenjakajana. Ne, joilta se on onnistunut tai onnistumassa, jatkavat kisojaan vielä!

Muilla mantereilla menee vaihtelevasti:

=> Afrikka: Takana loistava tulevaisuus? Jo pientä futistutkielmaa muistuttavista "Se jokin sinulla on" -postauksista (osat 1 ja 2) voi vetää jotakin yhteen... Jos peliesityksillä olisi päästy lähellekään sitä "suuren mahdollisuuden" alleviivaamisen ja poliittisen hypetyksen tasoa, kaikki afrikkalaiset olisivat jo vähintään mestareita. Ei näin! Ghana esti Afrikan tähden todellisen tummumisen, mutta kyllä heidänkin lorunsa loppuu näissä kisoissa tänään. Varmasti myös Brasiliassa neljän vuoden päästä suurimmat odotukset voidaan pakata valtamerilaivaan nimenomaan Ghanassa, Norsunluurannikolla ja Egyptissä. Identiteetin löytämiseen ja sen siirtämiseen futisviheriölle neljä vuotta on vain pirun lyhyt aika. Sanoivat pätkätyöläiset hurrit sitten mitä tahansa.

=> Etelä-Amerikka: Nyt on hieno mahdollisuus siirtää valtikkaa Euroopasta lähemmäksi lantioita keikuttavaa pelitapaa. Kuusi joukkuetta 2. kierroksella on suuri askel eteenpäin, ja Brasilia2014 odottaa mukavasti nurkan takana. Kun muistetaan uuden mantereen haasteet eurooppalaisille, tästä voi alkaa Argentiinan tai Brasilian dynastia...siis jos Espanja ei kuittaa tätä 2010-mestaruutta.

=> Aasia: Japani on näiden kisojen ehdoton piristysruiske. Tarpeen onkin kysyä, missä vaiheessa Aasiasta tulee todellisia uhkia eikä vain "Kivoja Ylläreitä"? Sen sijaan Etelä-Korean rutiini alkaa kantaa jo vakiona jatkopeleihin, mutta se kuuluisa "next step" on ottamatta. Taannoinen välieräpaikka satoi ensisijaisesti Hiddinkin pätevyyden laariin, ei korealais- tai aasialaisfutiksen nosteeseen sinänsä. J- ja K-liigat ovat parempia kuin tiedetään ja pelaajien urheilullisuus, tavoitteellisuus ja tekniikka ovat täysin vertailukelpoisia muihin maanosiin. Mikä aasialaisessa mentaliteetissa on silti sellaista, että Euroopan huippuliigoissa ja -seuroissa kirmaavat aasialaistähdet eivät likaa omaa pesäänsä, vaan pystyvät kääntämään sen maajoukkueensa eduksi - toisin kuin afrikkalaiset. Aallon Pekkahan nosti tämän esille eräänlaisena epäkohtana, kun afrikkalaiset oppivat Euroopassa "huonoille tavoille" menettäen futisidentiteettinsä ja luovuutensa?

=> Pohjois-Amerikka: Soccer on muiden lajien varjossa USA:ssa (ja Kanadassa). USA on esimerkki siitä, miten maajoukkue, pelaajat ja kansa elävät futishuumaansa neljän vuoden sykleissä. Urheilullisuudelle ja loppuun asti pelaamiselle se on tehnyt vain hyvää. Seuraava askel vaatii kulttuurista muutosta niin Major League Soccerissa kuin fanien keskuudessa.

=> Oseania ym.: Socceroos teki makean palveluksen naapurimaalleen Uudelle-Seelannille tullessaan kisoihin Aasian karsintalohkosta. Näin kannattaa tehdä jatkossakin! Uusi-Seelanti ja Australia ovat (yhdessä jenkkien kanssa) osoittaneet periksiantamattomuutta ja hienoa "spirittiä" näissä MM-kisoissa. Asiantuntijoiden kahvit ovat menneet väärään kurkkuun, kun ne ovat minuutti minuutilta pystyneet venymään ja taistelemaan jatkopaikoista lohkoissaan. Nyt se ei kuitenkaan aivan riittänyt. Australian MM-tulevaisuus näyttää huonolta, kun sukupolvenvaihdos muuttaa joukkueen pelaajistosta yli puolet. Uusi-Seelanti kärkkyykin valtikkaa itselleen, joskin ammattilaisuus ja ammattimaisuus on elinehto. Nythän mm. maalivahtina heilui pankkiiri...

Alkulohkojen All Stars

Stefan:
Handanovic; Salcido - Lugano - Lucio - Maicon; Marquez - Sneijder - Özil; Honda - Forlán - Villa
Vaihtopelaajat: Romero; Lahm; Elano; Donovan; Ronaldo
Valmentaja: Tabárez

Mika:
Mucha; Salcido - Lugano - Terry - Maicon; van Bommel - Elano - Özil; Forlán - Vittek - Villa
Vaihtopelaajat: Muslera; Mertesacker; Mascherano; Veron; Altidore
Valmentaja: Tabárez

Enää ei riitä tappioiden välttäminen, vaan nyt pelataan voitosta. Vapauttaako pakkovoittojen "kerrasta poikki" -logiikka valmentajat, pelaajat ja joukkueet iloiseen hyökkäyspeliin? Nythän tällaista on nähty vain harvoissa matseissa, ja safety on ollut päivän teesi. Pahimmassa tapauksessa pelitilannemaalit ja hienot sommitelmat jäävät paitsioon ja voima, taktisuus ja puolustaminen jylläävät.


~ FCC / M ~

Andien huiput valkoiset, Tyynimeri sininen ja Joukkue punainen

Maa tunnetaan hyvästä viinistä ja kuparista, kuivista pohjoisen aavikoista, karusta etelän pampasta, Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurista ja tietysti helmikuisesta maanjäristyksestä. Mutta kuten muuallakin Etelä-Amerikassa, kansa rakastaa jalkapalloa. Chile selvisi 12 vuoden tauon jälkeen maailmanmestaruuskisoihin ja jalkapallo on läsnä kaikkialla yhteiskunnassa. Koko kansa tuntuu olevan hulluna joukkueeseensa, La Rojaan, ja joka tuutista tulee jalkapallon MM-kisoja ja lujaa tuleekin.

Karsinnoista kisoihin

Argentiinalaisen Marcelo Bielsan valinta maajoukkueen valmentajaksi 2007 herätti kritiikkiä suuren tilipussinsa ansiosta. Tänään kukaan ei edes muista tuota krittiikkiä ja Bielsa on noussut lähes myyttiseksi jumalhahmoksi, jonka toivotaan jatkavan joukkueessa, vaikka sitten palkkaa korottamalla. Ihmeidentekijä itse on ollut varsin vaitonainen jatkosuunnitelmistaan. Etelä-Amerikan karsintalohko sujui Chileltä erinomaisesti ja se sijoittui toiseksi. Brasilia oli vielä liian kova vastus, johtuuko sitten fyysisestä vai puhtaasti psyykkisestä puolesta.

Joukkue esitti koko karsintojen ajan iloista, hyökkäävää peliä ja Humberto Suazo voittikin lohkon maalipörssin. Silti joukkue ei lepää vain yhden maalintekijän varassa, Alexis Sánchez on taitava ja hyvin palloa liikutteleva hyokkääjä, jota Suazonkin on kiittäminen useista maaleistaan. Beausejour osoitti ratkaisijan kykynsä jo Hondurasia vastaan. Ihailtavaa keskiviikon ottelussa mielestäni oli Mauricio Islan työskentely oikeassa laidassa ja yhteistyö juuri Sánchezin kanssa, sekä Mati Fernández keskikentällä.

Sveitsi-peli puolestaan osoitti, että ratkaisijoita löytyy myös vaihtopenkiltä, kun avauksesta juuri Suazon tieltä pudonnut Valdivia avasi loistosyötöllä sveitsiläispuolustuksen ja Paredesin syöttö löysi Pikku-Markin, kuten chileläiset kutsuvat Etelä-Afrikassa syntynyttä hyökkääjää. Henkilökohtainen suosikkini joukkueessa on ehdottomasti vasemmalla laidalla uurastava Arturo Vidal (HOX! Naiskatsojat, tässä kaverissa on särmää niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin). Vahvasti kahteen suuntaan pelaavan Vidalin vaihtaminen pois Honduras-pelin toisen puoliajan loppupuolella vaikutti selkeästi Chilen peliin pienenä suvantovaiheena, mutta toisaalla Sveitsi-pelin vaihto osoitti Bielsan peliälykkyyden ja sai Chilen peliin tarvittavan piristysruiskeen. Tällä hetkellä koko maa odottaa perjantain Espanja-peliä…

Kisatunnelmia Chilestä

Chileläiset ovat paitsi jalkapallokansaa myös menestyskipeää kansaa. Joukkuetta rakastetaan, kun se menestyy ja nyt on sen aika. Aikaerosta johtuen Honduras kohdattiin jo aamulla kello 7.30. Tämä sai osan ihmisistä valvomaan koko yön peliä odottaen, toiset vaelsivat kaupungilla jättiscreenien äärelle jo aamu neljältä, grillit sytytettiin ennen auringonnousua ja aamuruuhka varhaistui parilla tunnilla, koska kaikki halusivat ehtiä työpaikoilleen jo seitsemäksi. Kyse tuskin oli poikkeuksellisesta työmotivaation kohoamisesta! Kaikki ponnistelut saivat palkinnon, kun Chile voitti ensimmäisen MM-kisaottelunsa 48 vuoteen, sitten kotikisojensa 1962. Itse tyydyin katsomaan ensimmäisen pelin vuoteesta vällyjen alta, mutta Sveitsi-peliä en halunnut enää menettää. Menimme kaveriporukalla presidentin palatsin, La Monedan, pihalle, minne oli asennettu yksi kymmenestä isosta tv-taulusta, joita oli eri puolella kaupunkia. Jännitys oli todellakin tiivistynyt joukkoomme ja 90 minuuttia tuntuivat kuluvan lentäen.

Loppuvihellyksen jälkeen tilanne vihdoin laukesi, laulua, tanssia, huutoa ja paperisilppua sai kokea pienessä puistossa, jonne arvioisin kokoontuneen useamman tuhannen La Rojan kannattajan. Mukaan oli eksynyt myös muutama Sveitsin kannattaja, jotka hekin tosin yhtyivät ilon pitoon pelin ratkettua. Kansa lähti vaeltamaan pääväylää koko viiden kaistan leveydeltä kohti Plaza Italiaa, kaupungin keskeistä aukiota, jonne juhlat aina muodostuvat. Tämä spontaani kulkue oli uskomaton ja täynnä iloa, työpaikoiltaan ihmiset tulivat kadunvarteen vilkuttamaan ja ottamaan kuvia. Juhla ja tunne oli kuin jotain suurempaakin olisi voitettu, eihän Chile vielä edes varmistanut jatkopaikkaa!

Myös juhlien negatiivinen puoli tuli myöhemmin esille, plazalle arvioitiin kokoontuneen noin 30 000 henkeä, joukossa myös erilaisia juhlijoita ja noin 130 henkilöä pidätettiin, yli 10 loukkaantuneita, joukossa poliiseja, mutta myös siviilejä ja paljon omaisuutta, kuten autoja ja kiinteistöjä särjettiin ja kivitettiin. Tiedotusvälineiden työpäivä pelipäivinä on sekin erikoinen ja kiireinen. Valehtelematta maassa ei muita uutisia ole näinä päivinä ollut. Maali ja koko peli analysoidaan iltasella todella tarkkaan, näytettään juhlivia väkijoukkoja, kerrotaan, kuinka presidentti Piñera seurasi peliä maanjäristyksestä pahimmin kärsineissä maakunnissa, joissa ministerit vierailivat pelin aikaan, kysellään entisen presidentin, Michelle Bacheletin, tunnelmia paikan päältä Etelä-Afrikasta, näytetään Santiagon tyhjiä katuja, kisakatsomoita bussipysäkeiltä, jonne on asennettu televisiot, käydään juhlimassa työpaikoilla ja kouluissa sekä katsellaan peliä julkkisten ja pelaajien perheiden kanssa. Itse ajattelin, että toimittajat taitavat olla ainoa ammattiryhmä, joka näinä päivinä itse asiassa edes työskentelee.

Viimeisten kuukausien aikana jalkapallosta on tullut myös jotain suurempaa kuin peli chileläisillä. Se on ikkuna näyttää maailmalle, että maanjäristys ei saa kansaa itsesäälin partaalle tai edes heikentymään, se vain vahvistaa heitä. He nousevat ylös ja kääntävät vastoinkäymiset voitoksi, Pelaajat omistavat voittonsa ihmisille, jotka ovat menettäneet lähes kaiken helmikuun katastrofissa. Tälle maalle menestystä soisi ja sitä jopa toivoo. La Roja näyttää pelaamisellaan, jotain, jonka voisi nimetä chileläiseksi sisuksi, sillä näkemäni ja kokemani perusteella en näe sisua suomalaisten yksinoikeutena. Tässä kansassa on sisua varmasti! Sen haluaa näyttää myös maajoukkue, joka on vienyt myös minun sinivalkoisen sydämeni. Siksi perjantaina puen fanipaidan ylleni, otan lipun käteeni ja huudan VAMOS CHILE!!


Vieraskynä, Saara Annukka Erkheikki

Monta maata, yksi sielu

Jalkapallokulttuuri Latinalaisessa Amerikassa on vähän erilaista kuin Euroopassa. Vaikka siellä on monta eri maata ja jokainen kannustaa omaa maata tai omaa suosikkiaan, kaikki seisovat latinalaisamerikkalaisten joukkueiden takana. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaiset ovat ylpeitä siitä, että tähän mennessä vain latinalaismerikkalaiset maajoukkueet ovat voittaneet uudella mantereella: Uruguay (Uruguay 1930, Brasilia 1950), Brasilia (Chile 1962, Meksiko 1970, Yhdysvallat 1994), Argentiina (Argentiina 1978, Meksiko 1986). Jokaisissa MM-kisoissa toivotaan vain, että pokaali tulee mantereelle. Kaikki latinalaisamerikkalaiset ovat ylpeitä siitä.

Mistä puhutaan Latinalaisen Amerikan mediassa?

Meksikolainen ”El Universal” käytti vain kahta sanaa tilanteen kuvailemiseen ”La Realidad” (totuus). Lehden mukaan siirtyminen neljännesvälierään tehtiin huonommalla tavalla ja hinta on kallis, sillä Meksiko kohtaa Maradonan joukkueen nurmella. Ja tämä on ”deja vu”... sillä vuoden 2006 MM-kisoissa Argentiina lähetti Meksikon kotiin voitettuaan sen 2-1 neljännesvälierissä.

Uruguaylainen ”El País” uutisoi ”Histórico, Uruguay invicto y primero” (historiallinen, Uruguay voittamaton ja ensimmäinen). Media korosti, että tämä oli ”Los celestesin” suurin saavutus 56 vuoden historiassa.

Argentiinalainen ”La Nación” kirjoittaa otsikolla ”Con la confianza por la nubes” (luottamus pilvissä) ja viittaa joukkueen yhteisöllisyyteen, joka tekee jokaisesta pelaajasta ”a key player” ja joukkueesta voimakkaan koneen.

Paraguayn ABC-lehti uutisoi ”Paraguay entra a la historia al ganar su grupo” (Paraguay tekee historiaa voittamalla oman lohkonsa). Roque Santa Cruzin mukaan Paraguay tuntuu voimakkaammalta kuin ikinä.

Brasilialainen urheilulehti ”Lance” ennustaa tulevaa otsikolla ”Nos vemos na final”. Lehden mukaan loppuottelu on Argentiina vs. Brasilia. Brasilialaiset ovat jo nähneet tulevaisuuden.

Chile pelaa tänään viimeisen lohkopelin. Kuitekin puhutaan jo siitä, miten ”La roja latinoamericana” kohtaa ”la roja ibérica”. Chileläinen lehti ”El Mercurio” kirjoitti otsikolla ”Cruyff alaba a la Roja, pero confía en España” (Cruyff ylistää Chilen maajoukkuetta, mutta luottaa Espanjaan). Cruyffin mukaan Chile pelaa erinomaisesti, mutta Espanjan taso on korkeampi kuin Brasilian ja Argentiinan. Tänään on totuuden hetki... kumpi on punaisempi?

Latinalaisamerikkalaiset joukkueet ovat tehneet historiaa

Pienestä lähtien olen seurannut MM-kisoja. Ensimmäinen MM, jota seurasin, oli Espanja 1982 (Naranjiton MM-kisat). Siitä lähtien olen nähnyt, miten Brasilia ja Argentiina ovat menestyneet ja miten muut latinalaisamerikkalaiset joukkueet ovat epäonnistuneet. Muilla joukkueilla ei ole ollut sitä, mitä tarvitaan. Ne eivät ole olleet Brasilian tai Argentiinan tasolla. Kuitenkin näissä MM-kisoissa ne ovat näyttäneet, että niillä on ”what it takes!” Seitsemästä joukkueesta kuusi pääsi jatkoon neljännesvälierään. Se on 86% tehokkuutta!

Mikä on salaisuus?

Latinalaisamerikan jalkapallokulttuurissa kerrotaan, että jalkapallo keksittiin Euroopassa ja sitä täydellistettiin Latinalaisessa Amerikassa. Jos kysyt argentiinalaiselta, hän varmasti sanoo, että Englanti on jalkapallon äiti, mutta Argentiina on jalkapallon isä. Tästä voidaan väitellä, mutta parempi olla väittelemättä. Yksi selitys kuulostaa uskottavalta ja se liittyy latinalaisamerikkalaisten pelaajien toimintaan Euroopan liigoissa. Nykyään ei vain brasilialaiset ja argentiinalaiset pelaajat pelaa Euroopassa, vaan myös chileläiset, paraguaylaiset, uruguaylaiset, meksikolaiset, kolumbialaiset, venezuelalaiset ym. Pelaaminen Euroopan liigoissa on vaikuttanut huomattavasti latinalaisamerikkalaisen jalkapallon tasoon. Latinalaisamerikkalainen pelaaja tietää, miten muut pelaavat, mutta muut eivät tiedä, miten jalkapalloa pelataan Latinalaisessa Amerikassa. Vai pelaako joku eurooppalainen kärkipelaaja Latinalaisen Amerikan liigassa? Tästä on ollut minun mielestäni suuri hyöty. Jalkapalloilija ei vaan pelaa, vaan oppii ja kehittyy.

Onko alemmuuskompleksi ylitetty?

Historia on osoittanut, että latinalaisamerikkalaiset, paitsi Argentiina ja Brasilia, joukkueet kärsivät alemmuuskompleksista. Kun ne kohtaavat kuuluisan joukkueen, ne ovat hävinneet ottelun ennen kuin he ovat astuneet nurmelle. Mutta voi olla, että tämä on menneisyyttä, sillä Paraguay ei pannut päätä alaspäin kohdatessaan Italian eikä Meksiko pelatessaan Ranskaa vastaan. Taso on korkea, myös henkisesti! Katsotaan miten Meksiko-Argentiina ottelun käy. Tosiasia on, että voittaja tiedetään jo... ”Latinalainen Amerikka”.


Jos Latinalainen Amerikka ei voita näitä MM-kisoja, se voittaa sen 2014 Brasiliassa. Se vain on niin... Jos MM-kisat pelataan uudella mantereella, voitto kuuluu latinalaisamerikkalaiselle joukkueelle ja sillä sipuli!

Vieraskynä, José-Carlos García-Rosell

Vinkkejä Lippille

Surkeasti pelannut Italia on saanut olla suhteellisen rauhassa, koska kaikki huomio on kiinnittynyt ranskalaisten show'hon. Myös englantilaisten vaisuista esityksistä on kohkattu paljon enemmän, vaikka Italia pelasi tasurin Uuden-Seelannin (!) kanssa. Ainakin siltä asia näyttää täältä pohjolasta käsin.

Italian kirvestä ei missään nimessä kannata heittää vielä kaivoon. Kun se voitti mestaruuden 1982, ei alkulohkopeleistä herunut yhtään voittoa. Nytkin sille riittää tasuri, jos Paraguay voittaa Uuden-Seelannin. Näin ollen uudella "Azzurri-sukupolvella" ei pitäisi olla paskaa housuissa ennen peliä.

Liimatukkien pelissä ei ole ollut sitä punaista lankaa. Paraguay-matsissa peli pyöri jo ajoittain hyvin, mutta joku siinä nyt mättää. Tässä muutama korjausehdotus Lippille:
- Kärkimies vaihtoon. Gilardino on todistanut huonon vireensä, joten Pazzini rohkeasti piikkiin. Pepe ja Di Natale kavereiksi viereen.
- Montolivon astuttava uudelle tasolle. Rohkeasti vaan peliä pyörittämään, taidot riittävät siihen ainakin Slovakiaa vastaan.
- Zambrotta määritteli vuosituhannen alkupuolella käsitteen "moderni laitapakki". Vaikka ikää on tullut mittariin, Zambrotta voisi näyttää Pekarikille ja Zabavnikille laitanousujen mallia.
- Gattuso ja Pirlo yhtä aikaa kentälle (esim. heti toisen erän alussa). Seurakaverit lukevat toistensa peliä kuin avointa kirjaa. Lisäksi Gattuso sytyttää muut pelaajat jo pelkällä olemuksellaan.
- Anna Don Fabion käydä huor.. naisissa. MM2006:ssa Fabio kertoi keskittymiskyvyn salaisuudeksi mehukkaan seksielämän. Onko Lippi kieltänyt Fabiolta Afrikan tutkimusmatkat?

Näitä asioita Lippin kannattaa pelätä:
- Karsinnoissa loistanut Jan Mucha pelaa elämänsä pelin.
- Marek Hamsik yltää omalle tasolleen. Paraguayta vastaan vaelteli varjojen mailla, mutta ehkä syttyy tuttuja naamoja vastaan.
- Vikkelä Sestak pääsee Chielliniltä karkuun Hamsikin nerokkaasta pystysyötöstä.

Tulosveikkaus Slovakia-Italia 0-2

FCC / S

Saksa tosipaikan edessä

Kovatasoisen D-lohkon päätöskierros pyörähtää käyntiin klo 21.30, eli noin viiden minuutin päästä. :) Lohkon voittaja kohtaa Englannin ja kakkonen USA:n. Kaikki on vielä mahdollista, jopa Australia voi heilahtaa jatkoon voitolla serbeistä. Mikäli Australia voittaa Serbian, Saksa voi taktikoida itsensä tasapelillä USA:a vastaan. Todennäköisempää kuitenkin on, että Serbia löylyttää Australiaa. Jos ja kun Serbia voittaa Australian, Saksa on pakkovoiton edessä.

Lähdetäänpä siis liikkeelle siitä, että Joachim Löw juoksuttaa ryhmänsä kentälle voitto mielessä. Mesut Özil on osoittanut pärjäävänsä tällä tasolla ja Löw antaa luottoa. Hänen on helppo pelata, kun taustalla on Schweinsteigerin ja Khediran kaltaisia työmyyriä. Özil helpottaa "Schweinin" urakkaa huomattavasti. Nyt "Schweinin" ei tarvitse keskittyä pelintekoon. Pallon voi huoletta antaa Bremenin taiturille, joka antaa sen viiltävän pystysyötön hyökkääjille.

Müller, Podolski ja Klose näyttivät ensimmäisessä pelissä, mihin he parhaimmillaan pystyvät. Nyt Klosen korvaajana on Cacau, joka mätti Stuttgartille 13 maalia viime kaudella. Klose osoittii ausseja vastaan, että liigamaalit eivät ratkaise näissä peleissä. Cacau ei myöskään ole niin vahva pääpelaaja kuin Klose, mikä olisi ollut etu pienikokoista John Mensahia vastaan.

Entäpä Ghanan mahdollisuudet? Ghanan osakkeiden arvo notkahti pahasti ennen kisoja, kun joukkueen sielu, Michael Essien, loukkaantui. Essien oli yksi tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia koko turnauksessa, paljon tärkeämpi omalle joukkueeleen kuin esimerkiksi Ballack. Kuitenkin ensimmäisessä pelissä Ghana osoitti osaavansa erinomaista joukkuepeliä ilman Essieniä. Nuoret atleetit jaksavat paiskia töitä, parhaina esimerkkeinä Kwadwo Asamoah ja Anthony Annan. Taitopuolesta vastaavat Andre Ayew sekä Asamoah Gyan. Jerome Boatengilla tulee kiire, kun Ayew heittää vasemmalla laidalla kikkakolmosta kehiin. Gyanin nopeus on puolestaan myrkkyä hitaille toppareille, Mertesackerille ja Friedrichille.

Seuraa näitä:

1) Müllerin ja Podolsin yhteispeli. Jo edellisessä pelissä he käyttivät tuttua kikkaa. Pallottoman puolen laituri ajaa maalille, keskitys ja pam! Miten Cacau sopii heidän keskelle?
2) Asamoah Gyanin vire. Ghanan ykköstykki siirtyy Ranskan liigasta rahakkaampiin ympyröihin. Tällä hetkellä West Hamin sanotaan olevan miehen perässä, mutta mahdollisuudet on suurempaankin seuraan. Mitä parempaa peliä, sitä suurempi setelitukku tiedossa. 1 maali = 10 000 euroa lisää viikkopalkkaan.
3) Pitääkö Andre "Abedi Pelen poika" Ayew Jerome Boatengia pujottelukeppinä?

Tulosveikkaus Ghana-Saksa 0-1

FCC / S

La Roja kohtaa Hondurasin

Otteluennakko: Espanja-Honduras

Lohko H:n päivän kamppailu on näiden kahden joukkueen kiirastuli. Pisteitä on tultava, jos mielii jatkoon. Joko euroopanmestari Espanja kokee todellisen painajaisen tai Hondurasin vierailu päättyy vastaavasti kuin ensimmäinen pyörähdys MM-nurmilla 1982. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pitää nostaa noista kisoista esille joukkueiden edellinen kohtaaminen MM-tasolla, joka päättyi 1-1, vastaavasti alkulohkossa.

Lähtökohdat kääntyvät kiistattomasti Espanjan eduksi, superjoukkueen olisi perussuorituksella suoriuduttavat taiten jatkoon. Espanjan Fifa-ranking on 2. ja Honduras majailee sijalla 38. Sveitsi-ottelu osoitti että, jos peli ei kulje sankareilla niin useista tilanteista saatu lohtu on laiha. Hondurasilla on onnistuessaan hallussaan jälleen yllätyksen mahdollisuudet. Chile-pelissä Honduras ja etenkin veteraani kärkihyökkääjä Carlos Pavón esitteli taitojaan useissa maalipaikoissa, kuitenkaan onnistumatta.

Espanja lähtee peliin hakemaan nopeaa ratkaisua, ainakin nopeaa ensimmäistä maalia, joka purkaa joukkueen paineen ja vapauttaisi pelin. Hondurasilla on myös vain vähän hävittävää, joten ensimmäinen puoliaika tullaan näkemään värikästä hyökkäävää jalkapalloa. Nälkä voittaa on molemmilla joukkueilla valtava, mutta onko Espanjalle asetettu ulkoinen paine kuitenkin lamauttava?

Hondurasin kentällisessä mielenkiinto kannattaa keskittää Carlos Pavón lisäksi historialliseen kolmen veljeksen sarjaan, Palaciot - Wilson, Jerry ja Johnny ovat ensimmäinen veljestrio, joka ensiintyy yhtäaikaisesti lopputurnauksessa. Tältä triolta voi myös pelillisesti odottaa näyttöjä.

Jos La Roja saa pelin pyörimään ja pystyvät pitämään nopeutta yllä koko 90 minuuttia, Honduras on vietävissä, vaikka jalkoja löytyy heiltäkin. Ottelun ensimmäinen puoliaika ratkaisee, millaista viihdettä koko ottelusta yleisölle tulee.

Lehtien palstat ja media pursuaa Espanjaa tänään. Kaikkien Barcelonan alueen päälehtien pääaiheet käsittelevät illan peliä, sen merkitystä ja pelaajien ja valmennusjohdon tekemiä ratkaisuja illan peliä varten. Punaisilla on pelissä paljon.

Lopputulosarvio: 3-1


Vieraskynä, Antti Brunni

Voitolla jatkoon

Onko makeampaa panosta iltapäivän otteluun Chile – Sveitsi kuin se, että voittaja jatkaa 2. kierrokselle? Ei ole.

Kisojen kenties kiehtovinta hyökkäyspeliä ensimmäisessä ottelussaan esittänyt La Roja ja kenties kaikista tasapainoisimpaan esitykseen avauspelissään yltänyt La Nati (Die Schweizer Nati) kohtaavat klo 17 H-lohkossa. Toden totta, chileläiset tekivät komean paluun MM-näyttämölle nappaamalla Hondurasin päänahan varmalla 1-0 voitolla. Sveitsiläisille 1-0 voittoon päättyneestä Espanja-pelistä jäi varmasti suklaan maku suuhun, kun 2-0 tulos oli lähempänä kuin 1-1 tasapeli.

Tänään sveitsiläisten huikaiseva 484 minuutin nollaputki ei saa jatkoa kuin korkeintaan 67’ ajan, mutta silloinkin se riittää ykköspaikkaan ohi Englannin ja Italian – ja Hitzfeldin luotsaama nippu pääsee historian kirjoihin. Eli tämä haiskahtaa nyt vahvasti sovitulta jutulta! Humberto Suazo, Etelä-Amerikan karsintojen paras maalintekijä, osuu vasta noin 70. minuutilla vieden joukkueensa jatkoon. Sveitsi puolestaan saa toisen mahdollisuutensa Hondurasia vastaan 25. kesäkuuta. Sitten katsellaan tarkasti maalieroja ja tehtyjä maaleja (Espanja nimittäin murskaa tänään Hondurasin ja voittaa niukasti Chilen ja nappaa jatkopaikan ohi urheiden sveitsiläisten!). Niin, mitä muuta haluatte tietää? :)

Seuraa tänään näitä:

1) Kuka ihmeen Humberto Suazo? Hän on 29-vuotias maaliseppo, joka on tehnyt huimaa jälkeä Etelä-Amerikan sarjapeleissä. 18 MM-karsintaottelussa hän osui kymmenen kertaa. Sarjakaudella 2010–2011 miehen otteita voi seurata Espanjan liigassa. Bye-Bye Benaglio!
2) Grichting ja Ziegler ovat pahimmin pulassa sveitsiläisten puolustuslinjasta. Inler ja Fernandes saavat mukaansa pari ”postikorttia” (eivätkä ne ole mitään maisemakortteja).
3) Vastakkain kaksi huipputaktikkoa: pragmaattisen-saksalainen Hitzfeld ja filosofi Argentiinasta, Bielsa. Kummalla on ässä hihassaan?

Tulosveikkaus CHI – SUI 2-0

Muut ottelut tänään:
POR – PRK 1-1
ESP – HON 4-0


~ FCC / M ~

Se jokin sinulla on... (osa 2)

Nyt ollaan asian ytimessä. Kiitokset Kylille ja Aallon Pekalle hyvästä avauksesta Afrikan jalkapalloon liittyen. Mielestäni Afrikka on mennyt viimeisen 20 vuoden aikana todella suuren harppauksen eteenpäin. Ehkä suurin harppaus tehtiin jo 90-luvulla, jolloin Nigerian superikäluokka murtautui aivan sinne TOP10-maiden joukkoon.

2000-luvulla kehitys on kuitenkin pysähtynyt. On nähty vain väläyksittäin afrikkalaista taituruutta (esim. Senegal 2002) ja tuskailtu lahjakkaan Norsuunluurannikon huonoa arpaonnea. Ja sitten on alettu keksiä kaikenlaisia selityksiä ja teorioita afrikkalaisten huonoon menestykseen.

Olen tässä pohtinut, millä perusteella Afrikan maihin asetetaan kovia odotuksia? Nigerian joukkueessa palaset olivat 90-luvulla loksahtaneet aivan poikkeuksellisen hyvin yhteen. Samaan tapaan kuin esimerkiksi Uruguayllä 1930-, Unkarilla 50- tai Tsekkoslovakialla 70-luvulla. Ei tuon pohjalta voi ladata kovin korkeita odotuksia. Varsinkin kun muistetaan, että Afrikan maa on vain kahdesti päässyt puolivälieriin asti MM-kisoissa.

Afrikkalaisten kansainvälisen tason futiskulttuuri on aivan lapsenkengissä verrattuna esimerkiksi Etelä-Amerikan joukkueisiin. Vielä 1970-luvulla Pohjois-Afrikka piti lähes yksin yllä Afrikan edustusta kansainvälisillä kentillä. Zaire oli ensimmäinen "mustan Afrikan" edustaja MM-tasolla vuonna 1974, jolloin se hävisi kaikki kolme peliään yhteismaalein 0-14. Kamerun näytti vuosina 1982 ja 1990, että potentiaalia on. Mutta toden totta, afrikkalaisilla on todella nuoret futisperinteet.

Afrikkalaispelaajia leimataan toistuvasti naiiveiksi ja henkisesti kypsymättömiksi nautiskelijoiksi, jotka eivät ymmärrä taktiikkaa tai osaa ryhdistäytyä tosipaikan tullen. Väitetään, että he ovat erinomaisia jalkapallossa siksi, että heillä on niin hyvät synnynnäiset ominaisuudet sen pelaamiseen. (Kuningas jalkapallo 2003.)

Uskallan kuitenkin väittää, että todellinen syy löytyy kansainvälisen tason jalkapallokulttuurin puutteesta. Afrikan maissa ei ole perinteitä järjestelmällisestä ja pitkäjänteisestä jalkapallotoiminnasta. Mutta on asioita osattukin tehdä, mistä esimerkkinä Ghanan 20-vuotiaiden maailmanmestaruus.

Niin kiehtovalta kuin ajatus tuntuukin, "villiä afrikkalaispalloa" ei tulla näkemään ikinä MM-tasolla. Tällä tasolla eurooppalaiset vaikutukset ovat afrikkalaisessa futiksessa kitkemättömästi aina läsnä. Olipa penkin päässä sitten paikallinen tai ruotsalainen. Jalkapallo saapui Afrikkaan siirtomaaisäntien myötä, koska sitä pidettiin erinomaisena tapana opettaa afrikkalaisille eurooppalaishenkistä kuria ja yhteistyökykyisyyttä. Eurooppalaiset ovat opettaneet heitä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi etelä-amerikkalaisia tai aasialaisia.

FCC / S

Se jokin sinulla on... (osa 1)

MM-kisojen pakka alkaa pikkuhiljaa selkiytyä ja jatkopaikat lutviintua. Onkin välitilinpäätöksen aika. Tähän maukkaan aasinsillan tarjoaa 1960-luvun cover-klassikko, Se jokin sinulla on:

"Sulle sun olosi vain tärkein on
Sä toisten mielestä oot mahdoton
Mut vaikket ole mallikelpoisin,
Se jokin sinulla on"

Jo nyt alkaa olla selvää, että afrikkalaisjoukkueista ei isäntämantereelle ole kovin paljon menestyksellistä iloa. Etelä-Afrikalle ei riitä jatkopaikkaan edes voitto Ranskasta päätöskierroksella, Nigeria jäänee lohkossaan nollille, Algerian maalinteko-ongelmat todentuvat viimeistään USA:ta vastaan, Ghanan jatkopaikka vaatii käytännössä Saksan kampeamisen, Kamerun menetti eilen jatkomahdollisuutensa häviämällä värikkäiden vaiheiden jälkeen Tanskalle, ja Norsunluurannikonkaan jatkopaikkaa ei voi kirkossa kuuluttaa.

Almamedian futisguru Pekka Aalto aloittikin jo ryöpytyksensä valiten kulmakseen syyttävän sormen. Afrikka on uhri ja Eurooppa on syyllinen, valloittaja. Imperialistisen historiamme tuntijoille tässä ei tietenkään ole mitään uutta, mutta että jalkapallossakin?

Afrikan menestymättömyys näissä – ja aiemmissakin kisoissa – on saanut valloilleen monenlaisia selityksiä. Ensimmäisenä mieleen tulee helposti ajatus siitä, ettei afrikkalaisjoukkueista ole tähän hommaan: pelaamaan paineen alla, yhdessä ja tuloksellisesti. Ja ”tässä hommassahan” Aalto juuri moittii meitä kaikkia eurooppalaisia, joilla on hyvin putkinäköinen kuva siitä, mitä jalkapallo on tai voisi olla. Aalto taittaakin peistä Mourinhon tapaisilla managereilla, joille tarkoitus pyhittää keinot ja tärkeämpää on voittaminen kuin kaunis peli. Täytyy kuitenkin kysyä, mitä kaunista on käsittämättömissä kämmeissä ja korttelifutismaisissa uinahduksissa – joista esimerkiksi Tanska rokotti Les Lions Indomptables'ia eilen?

Kolonialistit tietysti tarjoavat ilmeisenä selityksenään afrikkalaisten ”villiyttä”, sivistymättömyyttä ja sopeutumattomuutta systemaattiseen joukkuepeliin, Taktiiseen Pelikirjaan ja kaikki tai ei mitään -voittamiseen [lue: länsimaiseen tehokkuuteen]. Rasistit kääntyvät argumenteissaan puolestaan värien maailmaan...ja rasistiset biologit ja evoluutioteoreetikot aivojen kokoon.

Arvostan Aallon pohtivaa otetta siitä, miten pitää kerta toisensa jälkeen rahdata ruåttalaisia ja muita ”joukkuepelaamisen ja pelisysteemin sanansaattajia” näyttämään, miten sitä (eurooppalaista) futista oikein pelataan. Tämä kaikki on tehty vain siksi, kuten Aalto piikittää, että on voitu todeta yhtälön toimimattomuus! Syytösten lasti jää kuitenkin aina Afrikan mantereelle ja paska valuu alaspäin afrikkalaisille seurajoukkueille, -organisaatioille ja ”kovapäisille” pelaajatyypeille. Vierastyöläisille valmentajille valmentaminen Afrikassa on sen sijaan tuhannen taalan paikka: rahaa, mahdollisuus toteuttaa itseään (tai yleiseurooppalaista pelikirjaa) neitseellisessä ympäristössä, rakentaa jotain ”täysin nollasta”, ja takaportti: vika on aina muissa -selitykset. Varmasti mukaan mahtuu muutamia henkilöitä, jotka ovat liikkeellä vilpittömämmin.

Kaksi seikkaa futisgurumme palstatilaltaan rajatussa jutussaan kuitenkin joutuu jättämään toiseen kertaan. Ensimmäinen on se tosiasia, että afrikkalaisjoukkue on parhaimmillaan selviytynyt MM-kisoissa puolivälieriin, näin on tapahtunut kahdesti. Molemmilla kerroilla kentän laidalla on heilunut vierastyöläinen. Menestyksen aallonharjallakin 2. kierrokselle on yltänyt aina vain yksi afrikkalaisjengi kerrallaan.

Toiseksi henkilökohtaisten ominaisuuksien tai ”kansan aineksen” sijaan tarjoaisin syyksi kuitenkin sitä, että jalkapallo on Afrikassa eri asia kuin Euroopassa tai muissa länsimaissa. Ihmeellistä tuntuu nimittäin sekin selitys, ettei afrikkalaisilla olisi ”munaa” pelata itsensä näköistä peliä. Brassithan ovat niittäneet mainetta sambamaisilla otteillaan ja pystyneet konkreettisesti muuttamaan jalkapalloilevaa maailmaa. Mikä olisi se afrikkalaisten perintö? Mikä on se jokin?

Se, mitä eurooppalaiset tai homogenisoiva globalisaatiokaan eivät varmaan koskaan onnistu tuhoamaan, on se, että afrikkalaisille futis tulee aina merkitsemään enemmän kuin ”vain” peliä, tuloksia ja voittamista. Se on kulttuuria, totuttuja tapoja ja elämänasennetta. Tällöin vika ei ole afrikkalaisissa vaan meidän muiden, sinun ja minun, käsityksessä siitä, mitä on ideaali jalkapallo afrikkalaisittain.

Ratkaisuksi, jonka aikajänne on 5-20 vuotta, tarjoankin toisenlaista käsitystä globalisaation vaikutuksista. Paitsi yhdenmukaistavana globalisaatiota voidaan tarkastella myös pirstaloivana. Tutut ja turvalliset asiat, tavat ja tuotteet saavat uusissa ympäristöissä toisenlaisia merkityksiä, ja globaalista tulee paikallista, glokaalia. Tässä hengessä Afrikkaan ei tarvita eurooppalaisia akatemioita, länsimaisia valmentajia, menestyskonsepteja ja totuttuja pelikirjoja – sellaisenaan – vaan heidän omista lähtökohdistaan rakennettuja lähestymistapoja. Pekka Aallon pälyilemä Brasilia2014 ei ehkä riitä tässä. Globalisaation pahin vihollinen lienee itseriittoisuus ja sen lähin ystävä sen sijaan itseluottamus.

Se jokin sinulla on.

~ FCC / M ~

”Päivän peli”: Elefanttien samba

Saimme nauttia siitä noin viiden minuutin ajan tiistaina 15. kesäkuuta, pieni pilkahdus, kuin valoa tunnelin päässä. Mutta sitten soi pilli ja Norsunluurannikon ja Portugalin välinen ottelu päättyi maalittomaan.

Tänään Les Éléphants mittaa Brasilian päivän kunnon. Menestyminen edellyttää vauhdikasta taitofutista. Jos eilinen Kamerunin ja Tanskan ottelu tarjosi viihdyttävää ja vivahteikasta peliä, tänä iltana sitä saadaan lisää. Erikssonin suojattien todellinen vedenjakaja on se, kaatuvatko brassit tai saadaanko edes tasapelipiste. Neljä pistettä ei välttämättä riitä jatkopaikkaan, eikä Pohjois-Korea muutenkaan ole päätöskierroksella läpihuutojuttu.

On kiinnostavaa, että molemmat koutsit edustavat pelikirjaltaan tarkkaa koko joukkueen uhrautuvaa kahden suunnan peliä. Dunga tunnustaa lisäksi oppi-isäkseen juuri Svenniksen. Onneksi pallo lentää kuitenkin loppu viimein pelaajille. Robinhon oivallukset ja Kakàn profiilimaisuus sekä Drogban periksiantamattomuus ja Kaloun sähäkkyys ratkaisevat pelin suuntaan tai toiseen, sanoivat koutsien fläppipiirrokset mitä vain.

Brassien monipuolisuus vie tänään voittoon. Maiconin ja Bastosin laitanousut, Gilberto Silvan ankkuripeli, keskuspuolustuksen varmuus ja kliininen viimeistelytaito yläkerrassa ovat valuuttaa, jonka vaihtoarvoa ei voi mitata norsunluulla. Kuten Kamerunille Eto’o, Drogba on länsiafrikkalaisille kaikki kaikessa – itse asiassa hän on Eto’o:akin tärkeämpi. Se on sikäli valitettavaa, koska Drogba, vaikka Chelsean mies onkin, voidaan pelata pois tarkalla, fyysisellä pelillä. Norsunluurannikko ei saa keskikenttää haltuun eikä laitapeliään vapautumaan, joten hän ei saa myöskään riittävästi syöttöjä liikkeeseen.

Seuraa näitä tänään klo 21.30:

1) Ilman kosteusprosentti on noin 30 % luokkaa, miten on Luis Fabianon ruutin laita?
2) Pysyvätkö kaikki starat kentällä, vai heiluttaako ranskalaistuomari Lannoy punaista korttia?
3) Tuoko Erikssonin pelitapa, joka varmasti elää altavastaajan ennakkoasetelmasta, kahleita elefanttien peliin vai vapauttaako voimakas roolitus energiat huikeisiin suorituksiin? Entä pärjäävätkö brassit tylsällä pelitavallaan tänään?

Tulosveikkaus: BRA – CIV: 3-1

Päivän muut ottelut:

SVK – PAR 1-1
ITA – NZL 3-0

~ FCC / M ~

Tanskaa Eto’o

Juuttien legopalikat ovat hajallaan. Loukkaantumislista oli kisojen alla pitkä kuin Øresundsbroen. Ja jälki on ollut sen mukaista. Avauspeliin Hollantia vastaan Bendtner revittiin puolikuntoisena kärkeen, ja paria usuttelua lukuun ottamatta mies oli vaisu kuten koko joukkue. Oma maali oli vain jäävuoren huippu. Tänään vastaan asettuvat Kamerunin leijonat, jotka puolestaan vaikuttivat Japania vastaan vain väsyneiltä, mukavuuden haluisilta savannikissoilta.

Tällä kertaa pedot ovat kuitenkin raatelumielellä ja nälkäisiä. Vaikka ranskalaisvalmentajilla tuntuu vanne puristavan päätä näissä kisoissa, Le Guen antaa ranskalaismedialle vaihteeksi jotain mukavaakin kirjoitettavaa. Kollega Olsen on tietysti vakuutellut tanskalaisten voittoa lehdistötilaisuuksissa, mutta peitsi on nyt tylsä.

Ottelun ratkaisijaksi odotetaan Samuel Eto’o:ta, joka on kritiikin silmässä. Barcan ja Interin Eto’o ei ole sama kuin Kamerunin Eto’o. Tänään on toisin. Hän karkaa pariin otteeseen Poulsenilta, Aggerilta ja Kjærilta. Toisessa päässä Tanskan yritteliäin hyökkäyspelaaja avausottelussa, Rommedahl, ja naftaliinista kaivettu Grønkjær koettavat saada kesoja maalille, mutta nyt Kamerunin keskikenttä Songin ja Makounin johdolla ryhdistäytyy. Laitapakki Assou-Ekotto ehtii nyt myös paremmin alakertaan apuun. Ja Mbia siivoaa omaa aluetta.

Seuraa näitä klo 21.30:

1. Se, kumpi pelaa iloisemmin, voittaa. Paineensietokyky mitataan rentoudella, yritteliäisyydellä ja luovuudella – ei safety footballilla. Ottelussa on panoksena jatkopaikka Hollannin vanavedessä, vaikka toki samuraimiehilläkin tuntuu olevan sanansa halkaistavana...
2. Yläkerran yhteispeli on avainasemassa. Valmentajat ovat varmasti rullailleet otteluvideoita ja scoutanneet vastustajansa pelitavat. Nyt Eto’o – Webo – Choupo-Moting - ja Bendtner – Eriksen – laiturit -akseleilta kaivataan todellista yllättävyyttä.
3. Vain Jon Dahl Tomasson voi pelastaa Tanskan, ja riskinoton paikka on nyt jos koskaan.

Tulosveikkaus: CAM – DEN 2-1
Muut ottelut lauantaina 19.6.: NED – JPN 2-1, GHA – AUS 1-0

~ FCC / M ~

Go strong, or go home!

Tänä iltana testataan, kuinka hyvin englantilaiset tottelevat maansa "Go strong, or go home!" -slogania. Ryhtiliikkeen avaimeksi on povattu Gareth Barryn tuloa keskikentälle, joka vapauttaa varmistavalla roolillaan "Frankie-boyn" ja "Stevie-G:n" yhteispeliä.

Englantilaisten heikkona kohtana on pidetty - John Terryn toppariparin ohella - Glen Johnsonin hallinnoimaa oikean pakin tonttia. "Ranskatukka" nousee välillä liian hanakasti ja puolustuspäähän juostessaan joutuu usein taklaamaan railakkaasti takaapäin. Ongelmana on myös, että ylempänä laidalla viilettävä Lennon ei välitä puolustamisesta tuon taivaallista. Iskevätkö Karim Ziani sekä Sloveniaa vastaan vasempaa laitaa pitkin loistavasti juossut Nadir Belhadj tuohon rakoon?

Uskon vahvasti, että ketsuppipullo ryöpsähtää auki ja Rooney sekä Lampard avaavat maalitilinsä. Algeria puolusti avauspelissään ihan kohtalaisesti, mutta keskikentältä puuttui johtajuutta ja voimaa. Lampardin, Gerrardin ja Rooneyn kolmio on se kolmen leijonan yhdistelmä, jolla "Aavikkoketut" raadellaan.

Valmentaja Rabah Saâdane vakuutteli, ettei Algeria pelaa kuten Pohjois-Korea Brasiliaa tai Sveitsi Espanjaa vastaan. "Aiomme pelata eri tavalla, koska meillä on erilaisia pelaaja-aineksia", hän selitteli. Tuo oli kyllä mukavaa luettavaa pelin seuraamisen kannalta.

Seuraa näitä:

1) Onnistuuko Gerrardin ja Lampardin yhteispeli vihdoin MM-kisoissa. Nyt heidän alapuolellaan on pätevä kaveri varmistamassa.
2) Ehtiikö Gareth Barry joka paikkaan? Karsinnoissa hän onnistui hyvin tasapainottavana pelaajana, vaikka seurajoukkueissa hänellä on ollut hyökkäävämpi rooli. Hitaus vaivaa.
3) Tunareiden taisto. Robert Green ja Faouzi Chaouchi saanevat uuden mahdollisuutensa tänään. Jos tänään tulee mokia, niin kohtalo on kova!

Tulosveikkaus Englanti-Algeria 3-0

FCC / S

”Päivän peli”: RRrräps – ja henkselit paukkuvat

Yksi matsi takana ja Diego Armando on tekemässä ”Tammiset” – ja kohoamassa vääjäämättä joukkueensa yläpuolelle. Osansa ovat saaneet niin eteläkorealaiset, tuleva vastustaja, kuin muutama pelaajalegenda siinä sivussa. On se kumma. Sen kerran kun Argentiinan joukkue on täynnä nöyrääkin nöyrempiä taitopelaajia, koutsi hyppää estradille kuin tv-tähti konsanaan. Ymmärrän sen sikäli, että Maradona tekee myös ”Mourinhot” ja nappaa omalla show’llaan median jakamattoman huomion antaen samalla pelaajiensa keskittyä rauhassa olennaiseen. Muutama silta siinä palaa, so what…

Vaikka välillä tosiaan tuntuu, että Maradonan pään tehtävänä on estää henkselien sotkeutuminen – on hänellä silti silmää koutsihommiin. Sitä tarvitaankin, kun lohko B:n toisessa ottelussa vastaan kirmaa yksi vakuuttavimmin tähän asti hyökänneistä jengeistä, Etelä-Korea. Osa mediapeliä lienee Maradonalla myös se, että hän korostamalla korosti Messiä lehdistötilaisuudessa. Pelin viihdyttävyyden kannalta toivon, ettei Albiceleste todellisuudessa nojaa yksinomaan häneen vaan myllyttää koko arsenaalillaan.

Jos Heinze väisti nätisti viime ennakossa esittämäni kritiikin, nyt hänellä ja Jonásilla tulee luvalla sanoen kiire suoraviivaisten aasialaislaitureiden kanssa. Sähäkkä Park Chu-Young ehtii hyvin ”karoille”. Korean osakkeita keskikentällä nostaa Veronin puuttuminen.

Ottelun kulminaatiopisteet:

1) Vieläkö tuhlaajapoika Higuainiin löytyy luottoa, vai ottaako hottiakin hotimpi Milito oman paikkansa sentterinä?
2) Säilyttääkö Korea pelillisen identiteettinsä myös tässä ottelussa, vai onko pelikirjaa kenties lainattu nyt veriviholliselta, rajanaapurilta?
3) Joko Messin hanat aukeavat? Tip-tip-tip…

Tulosveikkaus ARG – KOR 2-1

Päivän muut matsit:
GRE – NGR 2-0
FRA – MEX 1-1

~ FCC / M ~

Ennakkosuosikin avaus

Kisojen ehdoton ennakkosuosikki, Espanja, avaa kisansa Sveitsiä vastaan. Joukkue on muuttunut vain vähän EM-kultaporukasta, joten heikkouksia ei juuri löydy. Maailman topparieliittiin noussut Gerard Pique ryhdistää puolustusta ja hoitaa pääpallot. Xabi Alonso puolestaan korvaa Marcos Sennan keskikentän pohjalla, mitä on pidetty joukkueen heikkona kohtana. Senna kun oli paljon puolustavampi pelimies.

Pelistä voi tulla eilisen Brasilia-Pohjois-Korea-ottelun toisinto. Hitzfeldin miehistö lähtee puolustamaan yhdeksällä miehellä ja iskee vastaan. Sveitsiläisten tulevaisuuden toivolla, Eren Derdiyokilla, on kova näyttöpaikka. Maalipaikkoja ei tule montaa.

Sveitsiläisten joukkuepuolustamista ei kannata aliarvioida - 2006-kisoissa maali pysyi puhtaana koko kisojen ajan, yhteensä 394 minuuttia. Ukraina pudotti sen toisella kierroksella vasta rankkareilla. Nyt alkulohko on tietysti liian kova tuon tempun uusimiseen.

Sveitsiläisryhmä on samaa tasoa kuin aiempinakin vuosina. Ja tässä on oikeastaan maan ongelma. Vaikka nuoret pärjäävät hyvin kisoissa, niin loppujen lopuksi pelaajista tulee seurojen peruspelaajia. Hajuttomia, mauttomia, perussuorittajia. Yllätyksiä on turha odottaa.

Sveitsiläiset pääsivät kisoihin helposta karsintalohkosta, josta jopa Suomi olisi voinut mennä jatkoon. Nyt kisoissa se joutuu tappelemaan Chilen kanssa toisesta jatkopaikasta Alexander Frein ollessa loukkaantuneena. Ei kyllä hyvältä näytä.

Seuraa näitä:

1) Leventääkö Espanja peliä tarpeeksi laidoille, kun Sveitsi lähtee sumputtamaan? Silva on yksi parhaista laitapelaajista ja löytää Villan erinomaisilla syötöillään.
2) Sveitsiläisten erikoistilanteet. Juustomaan iskumahdollisuudet ovat erikoistilanteissa, jossa joukkeella on kokoero puolellaan.

Tulosveikkaus Espanja-Sveitsi: 2-0

FCC / S

”Päivän peli”: kaksi pientä elefanttia marssi näin...

Alkulohkojen 1. ottelukierroksen helmi liimaa katsojat TV:n ääreen klo 17, kun Norsunluurannikko ja Portugali kohtaavat G-lohkossa. Tai otetaanpa heti kärkeen pieni tarkennus: kaikkialla muualla paitsi Somaliassa.


...pyysivät he mukaan yhden toverin

Joukkueissa on yllättävän paljon yhteistä. Molemmissa katseet kiinnittyvät joukkueidensa yksittäisiin supertähtiin ”Green Light Given” Drogbaan ja ”edellinen maajoukkuemaali yli vuosi sitten” Ronaldoon – ja kummankin haasteena on oivaltaa, miten voidaan koota rivit yhtenäiseksi Joukkueeksi.

Tähän hitsaushaasteeseen ovat tarttuneet Svennis Eriksson ja virkaveli Carlos Queiros. Valmentajien ”kuntokäyrät” osoittavat kiinnostavasti eri suuntiin. Svennis on niittänyt mainettaan tasaisesti jo 80-luvulta lähtien ja sittemmin keskittynyt erinäisiin seikkailuihin... Portugalilaisluotsille parhaat päivät ovat kenties vasta edessä, mutta hän on ollut hyvässä opissa Old Traffordilla. Hitaasti kypsyvä portviini – sanoisin. Eriksson on taasen enemmänkin sellainen ruotsalaisen juhannusillan skumvin.

Totta puhuakseni joukkueissa on paljon muitakin kuin nuo stara(nelkee)t! Molemmilla on vahvoja laitapelaajia, muotoa: Eboué, Kalou ja Gervinho sekä Miguel, Simão ja Ronaldo. Kärkimiesten osakkeet menevät CIV-leiriin, kun ¾-kuntoinen Drogbakin on parempi kuin Liédson tai Hugo Almeida. Keskikentältä löytyvät myös ”köyhän miehen Marcos Senna” Didier Zokora Norsunluurannikolta ja all-round-pelaajien eliittiä, Tiago, Portugalilta.

...aurinkoista tietä eteenpäin

Tämän ottelun panos on raskas. Voittajajoukkue menee tästä lohkosta jatkoon, häviäjä todennäköisimmin ei. Kummankaan mentaliteettiin ei kuitenkaan kuulu varmistelu, mutta molempien on nähty aiemminkin paskovan shortseihinsa, kun pitäisi lunastaa lupauksia jostakin suuresta, kauniista ja arvokkaasta. Toivottavasti näemme varhaisen maalin, jolloin ottelu ryöpsähtää paitsi viihdyttävyyden myös asenteen osalta huippuunsa.

Seuraa näitä juttuja tässä kamppailussa:

1) Saako C. Ronaldon huippukausi jatkoa näissä kisoissa, ja millä tavalla, vai ryövääkö hän egollaan viimeisenkin tilan joukkuekavereiltaan? Entä mitä Les Éléphants’in poskihammas, D. Drogba, saa aikaan käsi kipsissä, ja kauanko hän pelaa tänään?
2) Kumman keskuspuolustus kestää myllytyksen ja on etevämpi paitsioansoissaan: Carvalho – Alves vai Méïté – Toure?
3) Kummalla ”läikkyy” yli, kiehahtaako pelin intensiteetti valloilleen?

Tulosveikkaus CIV – POR: 2-1

Päivän muut ottelut:
NZL – SVK 0-1
BRA – PRK 1-0

~ FCC / M ~

Lippin kortit

Enpäs malta olla kirjoittamatta Azzurrin avausottelusta – onhan kyseessä sentään puolustava maailmanmestari.

Toscanan Midas, Lippi, on taitava valmentaja, joka katsoo vastustajan kortit ennen omiensa näyttämistä. Helppoa hänen on näin tehdä, koska Italia on yksi maailman parhaista suunnanmuutosjoukkueista pystyen sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nyt avauspelissä luvassa olisi kuitenkin ensisijaisesti ennakkosuosikin painava viitta. Italia ei ole omimmillaan kuskatessaan ottelutapahtumia 60 % pallohallinnalla. Lippi tietää tämän. Siksi hän väistääkin riskin tylsästä, puuduttavasta ja ennalta arvattavasta pallonkierrätyksestä laittamalla Pirlon penkille ja Montolivon avaukseen. Fiorentinan pelintekijä sytyttää seurakaveri Gilardinon liekkiin kärjessä ja laittaa miehet laidoilla vauhtiin. De Rossi ja Marchisio varmistavat. Niin paljon kuin olisin halunnut nähdä vaatemallit, Di Natalen ja Quagliarellan, yhtä aikaa kentällä, laitureina viilettää Pepe ja ”viilettää” Iaquinta.

Jos Saksa esitti eilen poikkeuksellisen luovaa peliä ja löi epäilijöilleen bratwurstia naamariin, Italot näyttävät tänä iltana, että joukkue ei olekaan niin ”ikäloppu” kuin on uumoiltu. Todellisia riskejä epäonnistua avausmatsissa on ilmassa zero, niente. Vaikka nuorilla voittamisen nälkää voi enemmän ollakin kuin kaiken kokeneilla casanovilla, en itse vaihtaisi mihinkään sitä tunnetta, kun tietää, mitä MM-kullan voittaminen vaatii.

Silti ei ole syytä unohtaa Paraguayta – vaikka Stefan omassa MM-ennakossaan näin tekikin. Valmentaja Martino juoksuttaa kentälle tarkasti puolustavan, kurinalaisen nipun, joka pyrkii pitämään matsin pitkään 0-0 -tilanteessa. Laitapelaajat, erityisesti pakki Dario Veron, ovat tunnetusti vaarallisia krosseineen ja erikoistilanteineen, ja ikäisekseen kokeneet kärkimiehet, Valdez ja Barrios, pitävät Cannavaron varpaillaan. Toivottavasti Italia johtaa vähintään 2-0, kun Edgar Benitez tulee vaihdosta piristämään La Albirrojan peliä…

In bocca al lupo - crepi il lupo!

Tulosveikkaus ITA – PAR: 3-0

~ FCC / M ~

Olsen ja ikämiehet

Hollannin ja Tanskan kohtaamisessa on luvassa taktista taistelua, kun Morten Olsenin kokenut miehistö pyrkii jäädyttämään hollantilaisten pallonhallintaa. Kuten kisaennakossani totesin, tanskalaisten ikämiehillä jalka ei enää liiku vanhaan malliin, eikä Tanskalta tulla näillä pelaajilla näkemään iloista futista, kuten takavuosina. Tanskalaiset pyrkivät pitämään paketin kasassa ja iskemään vastahyökkäyksillä.

Jos on Argentiinalla kisojen parhaat hyökkääjät, niin Hollannilla on kisojen paras keskikenttä. Myös maalintekovoimaa löytyy – karsinnoissa oranssipaidat iskivät 17 häkkiä (noin 2 per peli). Asiantuntijat ovat pitäneet Hollantia jopa mestarisuosikkina. Eikä turhaan, sillä materiaali on nyt parasta sitten 80-luvun lopun.

Hollannin ainoa potilas on huippukauden Bayernissa pelannut Arjen Robben. Vaikka Robben ei pystykään reisivamman vuoksi pelaamaan, voi van Marwijk heittää viheriölle Rafael van der Vaartin kaltaisen taiturin tilalle. Toisaalta ongelmana on pidetty sitä, että keskikentällä saattaa olla liian samantyyppisiä pelaajia. Esimerkiksi van der Vaart tarvitsee ison roolin loistaakseen. Sneijder vetää häneltä mattoa jalkojen alta.

Tanskalaiset lähtevät pelaamaan 0–0:llaa. Maaleja he eivät pysty tekemään, sillä ainoa maalintekoon pystyvä pelaaja, Nicklas Bendtner, on sairaslistalla. Tanskan ainoa oljenkorsi on siinä, että Hollannin heikkona kohtana pidetty puolustus-/maalivahtipeli pettää.

Seuraa näitä:

1. Onko Hollannin puolustuslinja ajan tasalla?
2. Sikaileeko Christian Poulsen? Tanskan keskikentän ankkuri tunnetaan futiskenttien Tikkasena, mutta hän lämpenee myös itse helposti. Kenellä hermot kiehuvat tänään?

Tulosveikkaus Hollanti–Tanska: 2–0

FCC / S

”Päivän peli”: Schwein

Tiimalasit ylösalaisin, nyt alkaa turnaus myös Saksan osalta. Kun hiekka on valumassa loppuun, Die Mannschaft alkaa saada koneitaan vasta käyntiin. Dieselmäinen Saksa parantaa tunnetusti kuin sika juoksuaan. Turnauskestävyydestään hehkutettu kestosuosikki avaa D-lohkossa aina yllätysvalmista Australiaa vastaan. Jatkopaikat ovat lohkossa jo jaetut, mutta onneksi tuo uutinen ei ole vielä tavoittanut aussileiriä – nähdään nimittäin vauhdikas ottelu.

Paperilla Saksan maajoukkueen rosteria voi lukea monella tavalla. Onko kyse nuorennusleikkauksen viimeisestä vaiheesta, todellisesta Die nächste Generation’ista vai nipin napin kasaan raavitusta, väsyneestä ja paineensietokyvyltään rajallisesta nipusta (pojan- ja miehen)kloppeja? Kuten ennakossani vuodatan, itselleni joukkueen fiilis vaikuttaa epäuskottavalta ja hajanaiselta. Siitä puuttuu punainen lanka – ja Herr Ballack, tietysti.

Australialle ei ole kristallipallosta paljon tarjolla näissä kekkereissä. Näissä peleissä ei kuitenkaan ole luvassa kenellekään yhtään helppoa ottelua, kuten jo nyt pelatuista otteluista on käynyt ilmi. Marginaalit ovat pienet. Siksi onkin kiinnostavaa seurata, miten Australian One more time, lads -mentaliteetin ja korkean keski-iän omaava nippu esiintyy luvalla sanoen nuorta ennakkosuosikkia vastaan. Kun paikka tulee, Cahill, Kewell, Bresciano ja kumppanit laittavat nimittäin kuulan verkkoon.

Suurennuslasi etsii minuutti minuutilta Miroslav Klosea, joka on pelannut järkyttävän heikon liigakauden mutta johon valmentaja Löw luottaa kuin 300000 kilometriä ajettuun Mersuun. Özilille, Müllerille ja Aogolle todellisuus MM-kisojen tasosta, vauhdista, intensiteetistä ja jokaisen pelaajan taistelutahdosta voi lyödä nopeasti vasten kasvoja. Toki näille huomisen staroille toivoisi tuhkimotarinaa! Saksan tärkein pelaaja, jonka kautta sika nousee tai kompuroi, syö tai paskoo, on Basti Schweinsteiger, mikä kertoo paitsi miehen hyvyydestä myös Saksan tietynlaisesta ”välitilasta”.

Seuraa näitä juttuja illan ottelussa GER – AUS:

1) Podolskin ja Müllerin laitajuoksut ja krossit, joissa pallottoman puolen laituri ajaa maalille. Kaikki muistanevat Bastin ja Podolskin yhteispelin edellisissä kisoissa.
2) Noviisi vs. kokenut, osa II: Neuer vs. Schwarzer; maalivahtipelin asetelma on kuin eilisestä Englanti – USA pelistä, jossa Howard kyykytti nuorempaansa.
3) Klosen viisi maalia kisoissa; herättäkää minut, kun tulee ensimmäinen.

Tulosveikkaus: GER – AUS 2-1.

~ FCC / M ~

”Päivän peli”: Kotkat taivaansinessä

Kaksi ensimmäisen kierroksen kolmesta todellisesta huippuottelusta pelataan tänään. Norsunluurannikko ja Portugali avaavat urakkansa tiistaina, mutta tänään klo 17 Albiceleste ottaa mittaa Super Eaglesin taidoista ja illalla klo 21.30 Englanti kohtaa USA:n. Toisin kuin on tilanne kahdessa muussa mainitsemassani matsissa, Argentiinalle ja Nigerialle ottelu ei ole elämän tai kuoleman peli, vaan molemmat jatkavat B-lohkosta eteenpäin. Siksi luvassa onkin vapautunutta, innostunutta ja luovaa peliä.

Nigerialla on huippumahdollisuus ottaa kovemman luokan päänahka. Argentiina on nyt jos koskaan haavoittumaisillaan. Samalla Kotkille huipputulos ja -esitys iltapäivän pelissä antavat tuulta siipien alle koko kisoja ajatellen. Argentiina haluaa myös sulavan startin kuukauden metsästysreissulleen.

Sotkua ja siivousta

Kummankin joukkueen materiaali hipoo täydellisyyttä, mitä näiden passien haltijoista vain kasaan saa. Molemmilla homman voivat sotkea vain valmentajat. Maradonalle on jo annettu kyvyttömyyden leima otsaan. Kaikki miettivät tietysti sitä, miksi maailman paras puolustaja 1 vs. 1 -tilanteissa, Zanetti, tai energinen, monipuolinen ja kuuliainen keskikenttäpelaaja, joka lukee valmentajansa pelikirjaa kuin piru raamattua, Cambiasso, eivät mahtuneet mukaan. No näillä mennään, keitä on! Itse olen suuresti pettynyt, jos Diego Armando lyö käsijarrun päälle ja pään pensaaseen, eikä peluuta 4-3-3 systeemiä ja kärkitrionaan Agüero – Milito – Messi. Higuain ja Tevez ovat jostakin käsittämättömästä syystä nokkimisjärjestyksessä edellä.

Muutama kuukausi sitten pikahälytetty Lars Lagerbäck on moninkertaisesti etevämpi taktikko kuin virkaveljensä, mutta hänen protektionistinen, tålamod pelitapansa on omiaan tekemään hallaa ja lyömään turhia liekoja Nigerian vauhtipelille. Argentiinalle on lyötävä saman tien luu kurkkuun ja kova prässi kahdesta syystä: 1) puolustus on huippumaista selkeästi surkein, tyyliin: Heinze ja Demichelis, ja 2) jos Mascherano ei pääse katkoihin, toimita palloa nopeasti Veronille ja hän edelleen ruoki kärkimiehiä, joukkueen ilmapiiri kärsii ja pääkaupungin nimi vaihtuu Malos Airesiin.

Seuraamisen arvoista

Kuten kirjoitan ennakossani, Etelä-Koreaa ja Kreikkaa vastaan on edessä kova puolustusmuuri, joten hyökkääjien itseluottamus on tärkeätä saada viritettyä taajuuksille jo ekassa matsissa. Muuten Maradona painaa paniikkinappulaa ja kukaan hyökkääjä ei syty näihin kekkereihin. Nigerialle tasapainon löytäminen systeemin (joka on tervetullut lisä maajoukkueeseen!) ja yksilötaidon kesken on avainasia, ja sitä onkin jännittävää seurata, miten tässä käy.

Ottelussa kannattaa seurata kolmea seikkaa ylitse muiden:

1) Nigerian erikoistilanteet; Taiwon vaparit ovat ikäviä sekä muurissa että maalinsuulla seisoville, mutta valmentajan takataskusta on tullut myös muutama ovela kuvio; toki Argentiinakin on aiemmissa kisoissa ollut luova erikoistilanepelaamisessa.
2) Laiturit vs. laitapuolustajat; Odemwingien lähtönopeus on myrkkyä Argentiinan vasemmalle pakille, Gabriel Heinzelle, ja toisella laidalla viilettää huomisen tähti Chinedu Obasi, joka mittaa Burdisson (tai Rodriguezin) päivän kunnon.
3) Vanhassa vara parempi: Juan Sebastian Veron, jonka pitkät syötöt, vapaapotkut, läpisyötöt ja rauhallisuus ovat edelleen kovaa valuuttaa kansainvälisillä kentillä – vai ovatko?

Lopputulos: ARG – NGA 1-1
Päivän muut pelit: KOR-GRE 1-2, ENG-USA 2-0

~ FCC / M ~

Poikia opissa

No niin, avausmatsi on taputeltu. Nyt uskallan jo raottaa äänijänteitäni ja suoristaa selkääni. Ja kuittailla Stefanille, mutta vain vähän. Etelä-Afrikan jatkounelma elää yhä!

Meksiko aloitti toki pirteästi ja näytti 60 sijaa huonommin rankatulle isäntämaalle kaapin paikkaa. Laitapeli oli pirteää Gion ja Aguilarin johdolla, mutta Franco oli tuttu näky boksissa – pallo yli.
Toiselle puoliajalle Parreira näytti taktisen osaamisensa ja sen, miksi hän on vielä kova luu koutsihommissa. Aguirre jäi oppipojan osaan, kun ”pappa” vaihtoi heikoimman lenkkinsä pois ja vaihtoi ryhmittymänsä 4-3-3:ksi.

Prässiä nostettiin, aluepeliä vahvistettiin ja keskusta tukittiin. Sitten kuin tilauksesta Meksiko kavensi keskelle, alkoi lyödä päätään seinään, unohti laitapelinsä ja menetti palloja. Etelä-Afrikka pääsi katkoihin ja kontrasi nopeasti. Tshabalala pääsi parilla ristipassilla läpi ja paukutti niin ylänurkkaan kuin Jabulanin vain voi. Tämän avausmaalin taustat menivät ikävästi Antti Ennekarilta huti toteamuksella: ”Toinen puoliaika näyttää etenevän samaa kaavaa kuin ensimmäinen.”

Lisää oppipoikia pantiin vaihtoon, kun Vela vaihdettiin ”Meksikon Mixu Paatelaiseen”, Cuauhtemoc Blancoon. Hänen spirittinsä laskeutui Soccer City:lle ja hetki tästä Mokoenan kyseenalaisesti johtama (?) puolustus otti ja nukahti taas, ja Marques pääsi kuittaamaan tasoihin.

Avausottelu oli vaisu ja tylsä, vaikka mukaan mahtui yksi kappale kaikkea, mitä viihdyttävään matsiin kuuluukin: hieno maali, komea torjunta, härski liukutaklaus, valmentajan taktista taitoa ja kovaa kannatusta. Ehkä tuo 1-1 on oikeutettu lopputulos, vaikka Etelä-Afrikka paransi peliään enemmän kuin vastustajansa.

Luvalla sanoen molempien pelin on parannuttava, jos meksikolaiset tai eteläafrikkalaiset meinaavat tähyillä jatkopaikkaa. Meksikon ongelmat eivät jää viimeistelytaitoon, vaan kyllä tuo alakerta on kuin Hitchcockin leffasta kruunattuna kisojen huonoimmalla maalivahdilla. Ottelun MVP oli Tshabalala.

Nooh, onneksi iltapelissä nähdään myrskyvaroitus ”Parhaat päivät takana” -leimatulta Uruguaylta.

~ FCC / M ~

PS Tiedoksenne, että tarkoituksenamme on näpytellä joka päivälle tai ainakin joka toiselle päivälle "Päivän peli" -ennakkoanalyysi yhdestä matsista!

Perjantaita odotellessa

No niin. Nyt on MM-kisaliitteet rankinglistoineen ja Gert Remmelin nelikenttäanalyyseineen (phuuh) luettu. Infoähky uhkaa, mutta onneksi on tämä blogi, jossa voi avautua.

Espanja ja Brasilia ovat kiistattomat suosikit. Pronssipeliin on heitetty lähinnä Hollantia, Argentiinaa ja Englantia – joskin Maradona ja David James nakertavat jälkimmäisten menestyshaaveita. MM2006-finalisteilla, Italialla ja Ranskalla, ei uskota olevan mitään jakoa pokaalitaistossa. Saksan turnauskestävyydestä ja voittamisen kulttuurista kirjoitetaan kovasti, mutta kukaan ei tunnu oikeasti uskovan sen mahdollisuuksiin ilman Ballackia.

Mutta, mutta. MM-kisat ovat aina yllätyksiä täynnä, ja maiden väliset marginaalit kapenevat jatkuvasti. Kenellä peli lähtee kulkemaan heti alusta, syttyykö joku kesken turnauksen, mitkä suurmaat floppaavat? Tulevatko kisojen yllättäjät Afrikasta, Etelä-Amerikasta vai Euroopasta?

EURO2008:ssa FC Culture ennakoi mainiosti Espanjan mestaruuden. Muutoinkin haistelimme todella hyvin kisojen kulkua ja seuraamisen arvoisia pelaajia. Nyt tehtävä on paljon vaikeampi, ja maine (?) helpommin menetettävissä. Mutta nyt sitten vaan katse rohkeasti kristallipalloon..

Lohko A:sta jatkoon menevät Ranska ja Meksiko. Domenech on niii-in passé, mutta näillä pelaajilla ei edes hän voi mokata. Ajatelkaa mitä pelaajia: LLoris (yksi maailman parhaista veskareista), Evra (maailman paras vasen pakki), Gourcuff (dominoi jo nyt UCL:ssä), Anelka (uran paras kausi takana, kliininen viimeistelijä), Ribery (uskomaton taidon ja nopeuden yhdistelmä). Materiaali vie väkisin jatkoon, mutta matka katkeaa viimeistään puolivälierissä. Toisena jatkoon heilahtaa Meksiko. Lahjakas joukkue on mahtava miksaus nuoria lahjakkuuksia ja kokeneita kisajyriä. Löi Italian harjoituspelissä. Voi edetä jopa puolivälieriin.

Lohko B:stä jatkoon ehdottomasti Argentiina ja Nigeria. Argentiina on ollut jo pitkään aivan siellä terävimmässä kärjessä. Se on tuottanut – Brasilian tavoin – huippuyksilöitä jatkuvalla syötöllä, mutta MM-kisoissa taival on aina päättynyt tiukalla marginaalilla. Nytkin Maradonan käytössä on uskomaton hyökkäyskalusto. Pitää vain toivoa, että joukkuehenki säilyy. Nigerian taitureiden täytyy rypistää aivan tosissaan, sillä Kreikka ja Etelä-Korea ovat niin selviä altavastaajia, että asetelma voi kääntyä heille eduksi. Helleenien ja "Aasian tiikereiden" ahkerat ja sitkeät työmiehet puolustavat kurinalaisesti.

Englannilla kävi hyvä säkä, kun se arvottiin heikkotasoiseen C-lohkoon. Nyt Capello saa aikaa valmistaa joukkuettaan jatkopeleihin. Kaikki alkulohkon vastustajat ovat sille suupaloja. Englannilla on pitkästä aikaa joukkue, jolla on realistiset mahdollisuudet venyä jopa finaaliin. Se kyllä vaatisi David Jamesiltä samanlaisia otteita kuin pari kautta sitten Valioliigassa – ja tietysti Rooneyn pysymistä terveenä. Kilpailu toisesta jatkopaikasta on ankaraa. Slovenia yllätti karsinnoissa, kun Tshekki ja Venäjä tulivat takki auki vastaan. Algerian ja USA:n tiputtaminen jatkosta ei oikeastaan edes olisi yllätys tältä patrioottiselta ryhmältä.

Saksa ei todellakaan mene heittämällä jatkoon D-lohkosta. Serbialla on kerta kaikkiaan loistava ryhmä kasassa. On kokemusta ja nuoria staroja sekä yksi parhaista puolustuslinjoista koko kisoissa. Ghana on potentiaalia pullollaan, mutta pystyvätkö Sulley Muntari ja Kwadwo Asamoah pyörittämään peliä ja johtamaan prässipeliä ilman Essieniä? Syttyvätkö Australian liigajyrät Afrikan kisahuumassa? Nyt olisi viimeinen sauma jatkopeleihin pitkään aikaan, sillä aussijunioreista ei ole tulossa Schwarzerin, Cahillin, Brescianon ja Kewellin tasoisia futaajia.

E-lohkossa Hollanti vie ja Kamerun sekä Tanska vikisevät kakkospaikan perään. Morten Olsenilla on käytössään lahjakkaat topparit (Agger-Kjaer) sekä hyvät keskikentän ankkurit (Jensen-Poulsen). Kaiken kaikkiaan joukkue on erittäin kokenut. Mutta onko Olsen valinnut liiankin kokeneita pelureita? Veikkaan, että juuttien hyökkäävät keskikenttämiehet – JDT:n johdolla – jäävät ne ratkaisevat askeleet jälkeen Alexandre Songille, Jean II Makounille ja kumppaneille. Kamerun menee jatkoon, jos Samuel Eto’o malttaa olla **ttuuntumatta joukkuekavereille ja medialle.

F-lohko on kisojen toiseksi rupuisin. Italia menee kyllä alkulohkosta jatkoon, mutta Espanja tiputtaa sen viimeistään puolivälierissä. Italialla on tasokkaita pelaajia todella laajalla rintamalla, mutta ne pelien voittajat ovat kiven alla. De Rossi on kyllä esimerkillinen persiillepotkija tiukissa paikoissa. Marek Hamsik johdattaa Slovakian toisena jatkoon. Uusi-Seelanti on yksi heikoimmista jengeistä ikinä tällä tasolla.

Lohko G on se näiden kisojen "kuolemanlohko". Brasilia menee tietysti jatkoon, mutta Portugalin ja Norsunluurannikon kamppailu tulee olemaan kovaa. "Elefanttien" kultaiselle sukupolvelle soisi menestystä myös maajoukkueessa. Eiköhän se jatkopaikka irtoa, jos Drogba toipuu pelikuntoon ja Ronaldolta viedään tila pois. Toivottavasti Eboué jaksaa keskittyä Ronaldon vartiointiin koko 90-minuuttisen. Pohjois-Korean tuntemattomat sotilaat taitavat jäädä kisoissa maaleitta, vaikka Jong Tae-Se uhosikin tekevänsä maalin jokaisessa pelissä.

Lohko H on Espanjan näytöstä. Etenkin Hondurasia vastaan saattaa tulla rumaa jälkeä. "El Loco Bielsa" ("Hullu Bielsa") johdattanee Chilen jatkopeleihin, vaikka Sveitsillä on varsin tasapainoinen paketti kasassa. Chileä on povattu näiden kisojen ilopilleriksi, mutta valitettavasti se saa toisella kierroksella vastaansa Brasilian. Matías Fernandédin kikkoja sekä Humberto Suazon ja Alexis Sanchezin hyökkäyspeliä olisi varmaan ollut mukava nähdä vielä heinäkuussakin.

Ja loppuun vielä TOP4-veikkaus:
1. Espanja
2. Hollanti
3. Englanti
4. Argentiina

Nyt sitten vielä toivotaan, että harjoituspeleissä ei enää satu haavereita ja että fanit ottavat iisisti. Nauttikaa kisoista FCC:n seurassa!

FCC / S

Luvassa elämäniloiset MM-kisat

Tämänkertaiset jalkapallon MM-kisat pelataan Etelä-Afrikassa 11.6–11.7.2010. Päällimmäisenä ennakkofiiliksenäni minulla on myönteisyys, iloisuus ja näyttävyys. Varman päälle rakennetut Sveitsin ja Itävallan EM-kisat, kuivakka yliorganisointi Saksan maalla, ja konservatiiviset Japanin ja Etelä-Korean MM2002 jäävät kauaksi taakse historiaan, kun afrikkalainen urheilumeininki ja spiritti valtaa maailman. Toivottavasti tv-yhtiöiden ohjaajat ovat kartalla ja välittävät kisatunnelmia ja -ilmiöitä pätevän laaja-alaisesti ottelutapahtumien ulkopuoleltakin: stadionien lehtereiltä, areenoiden laitamilta ja pikkukylistä. Studioon parkkeeraava Kuuselan Marakin voi jättää nyt kravattinsa kotiin ja lainata vaikka Herra-47:ltä peitettä rintapieleen, tai pukeutua hassuihin, suosikkijoukkueensa värisiin ritilälaseihin!

Tummia pilviä Etelä-Afrikan taivaalle voivat tuoda vain jalkapallon sotkeutuminen liiaksi päivänpolitiikkaan ja sen tarkoituksellinen käyttö politikoinnin välineenä. Vaikka AC Milanin osakkeet näyttelivät jo loppukeväästä roolia Italian ja Venäjän energiapolitiikassa ja kauppasuhteissa, pinnan alla kiehuu nyt tuotakin enemmän. On nimittäin kiinnostavaa kaiken futisilottelun keskellä seurata, miten pattitilanteet kehittyvät ja purkautuvat (Kiinan tukeman) Pohjois-Korean ja (Yhdysvaltojen liittolaisen) Etelä-Korean välillä tai Israelin (ja Yhdysvaltojen tai laajemmin länsimaiden) ja Turkin (tai laajemmin arabimaiden) välillä. Toivottavasti Pohjois-Koreaa ei nyt kuitenkaan suljeta kisoista. Puheenaiheena olleesta terroriuhkastakaan ei tiedä kuin kisojen jälkeen… Turvatoimia kuitenkin vahvistettaneen luonnollisesti avausottelussa, mutta myös Englannin ja USA:n sekä USA:n ja Algerian C-lohkopeleissä.

Näiden näkökulmien lisäksi MM-kisat Afrikassa ovat jo nyt saaneet aseman näytönpaikkana afrikkalaisille samaan tapaan kuin Olympialaiset olivat Kiinalle. Tämä edustaa vanhahtavaa länsimaista imperialismia, jossa nyt tullaan (taas) sankoin joukoin toteamaan: ”Hei, nämähän syö ihan samaa puuroa kuin mekin!” tai ”Tuodaanpas nyt vähän sivistystä tännekin maailman kolkkaan.” Sellainen ajattelutapa vie huomiota väärään suuntaan, tai ainakin väärin keinoin. Yhdet MM-kisat eivät muuta maailmaa, eivätkä ne esimerkiksi poista afrikkalaisten perusahdinkoa. Voisimmeko ottaa futiksen tällä kertaa ”vain” futiksena? Ja hoitaa politiikanteon politiikantekona?

Asiaan. Paitsi joukkuepelaamisella, asenteella ja työmoraalilla huippusuorituksiin ylletään myös taidokkuudella, luovuudella, nöyryydellä ja pelikavereiden kannustamisella. Niinpä itseään täynnä olevat egot, ahdistavat pelitavat, rakoilevat joukkuehenget, väkivaltaisuudet ja eilisen tähdet eivät enää toimi. Afrikassa siirrytään uuteen aikaan – welcom! Kisojen kiintotähtiä ovatkin muun muassa pienet väkkärät, joukkuetovereitaan kannustavat ja periksi antamattomat taitopelaajat, tyyliin: Messi, Villa, Silva, Iniesta, Pienaar, Sneijder, Taiwo, Rooney ja H. Suazo.

Alkulohkoistaan jatkavat Forlánin tähdittämä Uruguay ja kisahenkeä ylläpitävä Etelä-Afrikka (A-lohko). Domenechin temput ovat passé. Kysykää vaikka Tshabalalalta tai Letsholonyanelta! B-lohkossa Argentiinan työmoraali, tuittuilun taso, joukkuepelaamisen aste ja Maradonan maltti ovat koetuksella hurmoksen saavuttavaa Nigeriaa, herhiläismäistä Etelä-Koreaa ja ankarasti puolustavaa Kreikkaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa pari peliä mennään maaleitta ja valmentaja pyörittää sellaista hyökkääjärulettia, ettei kukaan pysy perässä. Silti Albiceleste jatkaa aiempaa vahvempana. Nigeria peesaa. C-lohkon vie Englanti, jolla on huippujoukkue ja -valmentaja. Slovenialle vahva henki ja selkeä pelisysteemi tuovat yllättävän jatkopaikan!

D-lohkossa myrskyvaroituksen antaa Serbia, jolla on runkopelaajien kesken sellainen ”vielä kerran pojat” -mentaliteetti. Nuorennusleikkauksensa viimeistellyt Saksa tulee vahvana kakkosena 2. kierrokselle, mutta jokin Die Mannschaftilla klikkaa...olisiko se ”uusi viini vanhoissa pulloissa”? Hollannille E-lohko on pelkkä välipala, mutta toinen jatkaja on vaikeampi…olisiko se kuitenkin kiinnostava mix nuoruutta ja kokemusta: Tanska. F-lohkon puolustava mestari Italia on heikompi kuin vuonna 2006, mistä kertoo mm. se, että rannalle jääneet pelaajat voittaisivat edustusmiehistön. Lippin kultainen kosketus on himmentynyt, mutta puolivälieriin asti on eväitä. Paraguay kiittää helposta lohkosta kakkossijallaan.

Brasilia on G-lohkon kingi, vaikka kivenkova (puhdas) kärkimies puuttuukin. Norsunluurannikolle valmentaja-Eriksson tuo juuri sen puuttuva palasen, ja Portugali jää taakse. H-lohkossa Euroopan paras joukkue Espanja jatkaa vahvoja esityksiään. Se on vahvempi kuin kaksi vuotta sitten, joskin keskikentän pohjalla on Marcos Sennan kokoinen aukko! Karsinnoissa sekä Argentiinan että Brasilian kertaalleen voittanut Chile jatkaa 2. kierrokselle (Brasiliaa vastaan!).

Välierissä kohtaavat kaavion toisella puolella Englanti ja Brasilia ja toisella puolella Argentiina ja Espanja. Serbian, Norsunluurannikon ja Chilen nimeän mustiksi hevosiksi. Mestaruutta toivon tietysti Espanjalle! Maalikuningasveikkauksessa laittaisin rahani likoon Messin, Forlánin, H. Suazon, Torresin ja Rooneyn puolesta.

Kannustan seuraamaan kisoissa näitä pelaajia:
Yksi kisojen MVP:istä Steven Pienaar (RSA), Tuntematon suuruus Fernando Muslera (URU), ”Mikä tykki!” Taye Taiwo (NGR), Kreikan Kasper Hämäläinen Sotiris Ninis (GRE), Auxerren taitoniekka Valter Birsa (SLO), uransa huippua häämöttävä Milan Jovanovic ja ”Vielä sykkii…” JDT.

Täydennä 7 lauseenalkua:
Odotan erityisen innokkaasti… Pohjois-Korean otteita.
Kisoista tullaan muistamaan erityisesti… taitofutiksen paluu myös MM-areenalle.
Maradonalle tulee… muutama harmaa hius lisää jo alkulohkossa.
Saksan turnauskestävyys… on hyvää perustasoa, mutta se ei nyt riitä.
Slovenialaiselle Valter Birsalle… tai hänen agentilleen tulee kisojen jälkeen muutama puhelu.
Ranskan valmentaja Domenech ei… enää kisojen jälkeen nautikaan FFF:n luottamusta.
Hollanti voi… yltää puolivälieriin asti.

Voit kopioida lauseenalut ja vastata omalta osaltasi kommenttina!

Mahtavia MM-kisoja toivottaen,
FCC / M