Saksa voitti turkkilaisittain ja Härkä teki karhuista luppakorvateddyjä

S: Olihan komeat välierät! Onkos mielessä viiltäviä analyyseja siitä, miksi finaalissa esiintyvät Saksa ja Espanja, eivätkä yllättäjät, Turkki ja Venäjä?
K: Kyllä, kisat ne vain kierros kierrokselta nostavat tasoaan ja viihdearvoaan. Viihdyttävää peliä nähtiin molemmissa välierissä. Turkki pani kunnolla kampoihin pääosin puolivaloilla pelanneelle Saksalle, ja tuo eilinen välierä olikin sitten hieman yksipuolinen, kun Espanja dominoi, minkä 90 minuutissa ehti. Saksa kuitenkin löysi ottelun viimeisen vartin aikana uuden vaihteen automaatti-Mersustaan tehden "turkkilaiset". Komeasti Turkki hyökkäsi vielä 2-2-:een, mutta Lahmin ja Hitzlspergerin yhteispeli ottelun viime hetkillä ratkaisi pelin. Venäjällä puolestaan ei ollut kahta sanaa ottelussa, jossa Espanja oli joka osa-alueella edellä. Pelottavasta karhusta ei ollut tietoakaan, vaan nurmen pinnassa ryömiskeli säyseän lempeä teddy bear, joka ei voinut kuin nöyrtyä voimakkaan ja armottoman härän edessä. Entä mitä sinun tarkat analyytikon silmäsi panivat merkille?

Kierroksen helmi
S: Kierroksen ehdottomaksi helmeksi esitän Espanjan murskajaisia Wienin illassa. Ei jäänyt mitään jossiteltavaa uskomattomasti, ehkä liikaakin, Kreikka-, Ruotsi- ja Hollanti-voittojen jälkeen hehkutetulle Venäjälle. Eipä liene sattumaa, että jäädään kaksi kertaa saman joukkueen jyrän alle ennakkoasetelmista, pelaajavaihdoksista, ylimääräisestä lepopäivästä ja pelitaktiikasta huolimatta. Espanja vain on niin käsittämättömän vahva...
K: Aivan kuten kisaennakossamme arvioimme, finaalissa ovat juurikin Saksa ja Espanja. Välieräjoukkueistahan osasimme ennakoida kaksi oikein neljästä, koska Italia ja Espanja ja Portugali ja Saksa ottivat yhteen jo puolivälierissä. Kyllä mua eilen huvitti, kun Venäjä jäi joka kentän osalla kakkoseksi. Ajattele nyt, että Venäjää lähdettiin veikkaamaan vielä mestariksi asti lentoon päästyään! Kumma semifinaalikammo tuolla Hiddinkillä tuntuu olevan hänen mielettömästä maajoukkuevalmentamissaldostaan huolimatta. Niin Hollannin, Etelä-Korean kuin nyt Venäjän kanssa on askel hyytynyt kalkkiviivoilla. Turkki jäi myös harmittavasti juuri kynnyksen taakse. Hehän sitä keskiviikon ottelua veivät aktiivisella ja ennakkoluulottomalla pelillään. Saksa ei olisi ensimmäisen puoliajan perusteella välttämättä ansainnut mitään. Sitten, kun tuli tosipaikka, Saksan avainpelaajat tekivät tarvittavan.
S: Turkkilaisilta nähtiin taas itseluottamusta uhkuva peliesitys Kazim Kazimin, Ugur Boralin, Sabrin, Aurelion ja Altintopin johdolla. Turkki varmaankin luuli, että jälleen he onnistuivat viemään pelin kaikkien yllätykseksi jatkoajalle, mutta ottelua oli vielä yli 4 minuuttia jäljellä Semihin tuikkauksen jälkeen. Keskittyminen herpaantui, ja se riitti 3-2-maalin taiteilemiseen. Niin tyypillinen Saksa: loppuun asti yritetään, eikä hätkähdetä oikein mistään. Ketkä olivat yksittäiset pelaajat tai henkilöt voittojen takana?

Kierroksen kuninkaat: TOP3
K: No La Furia Rojan voiton arkkitehteinä oli ainakin Senna, joka pimensi täysin, siis totaalisesti hyvät ihmiset, Arshavinin. Hän sai hyvin tukea nykyaikaisilta keskuspuolustajilta, Puyolilta ja Marcheñalta, jotka tulivat tarvittaessa 10–15 metriä vastaankin Arshavinia, Zyrianovia ja Semshovia pitäen samalla Pavluychenkon otteessaan. Pelinrakentelu ja keskitykset jäivät Igor Saenkon kontolle, kun ihmemies #10 keräili toistuvasti kamppeitaan kentän pinnassa Sennan oikea-aikaisen pallonriiston tai kovan taklauksen seurauksena tai jäi levittelemään käsiään hänen taidokkaan syötönkatkonsa jälkeen. El Rey Número Uno. On naivia ajatella, että Ruotsin ja Hollannin kaatumisen jälkeen Espanja olisi myös voitettavissa. Miksi kukaan YLE:ltä tai muualtakaan ei hoksannut nostaa esille sitä, että Senna-Puyol-Marcheña -puolustuskolmikko on aivan eri kaliiberia kuin vaikkapa Svensson-Mellberg-Hansson tai De Jong/Engelaar-Ooijer-Mathisen?! Guusen menee tuollaiset uumoilut. Pah, sanon minä!
S: Vaikka maaleja on tehty kiitettävästi, eivätkä maalimäärät ole merkittävästi laskeneet pudotuspeleihin tultaessa, ja ennakossammekin puhuimme maalikarkelohenkisistä kisoista, voidaan näitä kisoja luonnehtia myös puolustavien tai tasapainottavien keskikenttäpelaajien kisoiksi. Siinä missä Senna nollasi Arshavin, Turkin Mehmet Aurelio teki saman Michael Ballackille. Hollannin van der Vaarthan oli kokenut saman kohtalon Venäjän Sergei Semakin kanssa. Espanjan Cesciä tai Xavia ei Semak niin vain sitten saanutkaan kiinni – ja tulos oli selvä. Erityisesti Senna ja Aurelio ovat tulleet ryminällä suuren yleisön tietoisuuteen, ja heidän rooli on ollut näkyvä. Toki he ovat mahdollistaneet jo aiemmin omien seurajoukkueidensa, Villarealin ja Fenerbahcen, viime kausien onnistumiset. Senna ei eilisessä pelissä tehnyt virheen virhettä, ja kokonaisuutenakin keskikenttä oli viidellä pelaajalla varmasti "kultapaitojen" hallussa. Lisää espanjalaisia kuninkaita: Iniesta pelasi hienon pelin, samoin ensimmäisellä puoliajalla loukkaantuneen David Villan korvannut Cesc Fabregas. He jakelivat taivaallisia syöttöjä. Ottelun parhaaksi valittu Iniestahan syötti Xavin avausmaalin ja avasi pallon laitaan Cescille Silvan 3-0-osumassa ollen muutenkin aktiivinen. Siinä välissä Fabregas vapautti viileällä nostollaan Dani Güizan. Sergio Ramos pelasi myös molempiin suuntiin parhaan pelinsä – mahtoi mies sisuuntua Yuri Zhirkovia vastaan.
K: Eikä tulos ja ottelun kulku olisi paljoa muuttunut, jos Kolodin olisi luutinut alakerrassa. Niin, ehkäpä Villan loukkaantuminen oli onni onnettomuudessa. Sehän oli oikeastaan ensimmäinen takaisku Espanjalle näissä kisoissa, mutta senkin kokenut kehäkettu Luis Aragonés käänsi voitoksi. Cesc oli yllätyskortti, jota edes kaikkitietävä Guus Hiddink ei osannut huomioida. Hiddink antoikin ottelun jälkeen täyden tunnustuksen kommenttiensa rivien välissä juuri espanjalaisvalmentajalle. Ketkä nousivat ratkaisijoiksi, kun Saksan moottori, Ballack, oli varjossa?
S: Ratkaisijoita Saksalta löytyy, vaikka Ballack pimennettäisiin. Etunenässä Klose, Lahm ja Basti osoittivat olevansa kansainvälisen tason pelimiehiä kovissa paikoissa, eikä Podolskikaan huonosti pelannut. Myös Thomas Hitzlsperger pelasi parhaan ottelunsa keskikentällä – mainostettu kaukovetokin osuu kokoajan lähemmäksi ja lähemmäksi maalia… Entä olitko pettynyt johonkin tai joihinkin näissä kahdessa pelissä?

Pettymykset
K: Mikään ei olisi niin paikallaan kuin jossittelu. Lahmin 3-2-maalia edeltänyt Kazim Kazimin loukkaantuminen asettaa kysymyksen fair play -hengestä. Lahmia laidassa, noin 40 metriä Turkin maalista, puolustaessaan Kazim astui huonosti, väänsi jalkansa ja kaatui kivuissaan kentän pintaan. Lahm jatkoi menoaan ilman, että olisi pannut palloa laidalta ulos – tai nykysääntöjen mukaan – että tuomari Busacca olisi puhaltanut peliä poikki. Sitten Lahm käytti palloa Hitzlspergerillä saadakseen nappisyötön boksiin ja PAM: Saksa voittoon. Kazimhan ei tilanteessa näytellyt, vaan hänet vaihdettiin kentältä. Hän antoikin peli jälkeen brittilehdistölle Saksan fair play:ta kummeksuvia lausuntoja. Toki tilanne tapahtui nopeasti.
S: Äh, turhaa jossittelua. Minusta Kazimin loukkaantuminen oli merkityksetöntä. Tuskinpa mikään joukkue ja kukaan pelaaja olisi pysäyttänyt peliään tuohon, puhutaan kuitenkin niin kovista panoksista. Eikä Lahm jäänyt katselemaan taakseen. Jos joku, niin Busacca, olisi voinut puuttua peliin – jos olisi nähnyt sen aiheelliseksi. Eikä nähnyt. Piste. Ja Kazimhan oli kaiken lisäksi jo hävinnyt sen kaksinkamppailun. Hän olisi voinut myös pysyä muutamassa aiemmassa tilanteessa paremmin pystyssä, nythän tuomari saattoi luulla hänen filmaavan.
K: Okeiokei, sovitaan sitten niin. Otetaan käsittelyyn vielä pari juttua: Turkki-Saksa -ottelun maalivahtipeli ja pudotuspelien tuomarilinja. "Ystävämme" Lehmann oli taas lähes umpisurkea. Aivan kioskilla. Todella tummia pilviä finaalia ajatellen on Saksan maalivahtipelin yllä. Eikä se Rüstukään sitten loppu viimein pystynyt korvaamaan pelikieltoista Volkan Demireliä; haahuili kummasti Klosen johtomaalissa ja jätti etukulman auki Lahmille.
S: Heh, valmentaja Pasi Rautiaisen arvio miehestä Iltalehdessä osui oikeaan: "Rüstüstä mä olen henkilökohtaisesti luullut, että se on jo ollut basaareissa myymässä mattoja. Mutta jätkähän pelaa vielä! Uskomatonta, että heittävät sen vielä tässä vaiheessa peliin."

Yllätykset
K: Minulle on ollut yllätys, että tuomarilinja on ollut kovin salliva, kun kisojen alla puhuttiin hyvin yksityiskohtaisiinkin rikkeisiin puuttumisesta. Sikäli on tietenkin hyvä, että peli ei pyöri tuomarin ympärillä, mutta selviä vapareita ja rankkareita on jäänyt puhaltamatta ja kortteja näyttämättä. Tästä kärsii usein ensimmäisenä taitofutis.
S: Die Türkischen – jeden tag so schnäll - onhan tuo Turkki kova jengi. Jotenkin se pystyy aina yllättämään. Muurisen Anan ainakin; taas se uumoili studiossa, että Turkki ennakkoon heikompana vetäytyy…kumma jätkä. Samaahan se luuli Venäjästä puolivälierässä. Ei ole muuten tuulesta temmattua, että nämä neljä joukkuetta yltäisivät myös Etelä-Afrikan MM-kisojen puolivälieriin. Kyllä tuo Suomen MM-karsintalohko on aika tyly, kun sekä Saksa että Venäjä tulevat vastaan. Pahalta näyttää Suomen karsintataival, joskin näiden joukkueiden menestyksessä voi piillä myös Suomen yllätysmahdollisuudet. Pääsemme tulemaan puun takaa – ja sehän passaa.

Katseet eteenpäin
K: Jos katsomme vielä eteenpäin, ei aivan syksyllä alkaviin MM-karsintoihin asti, vaan sunnuntain EM-finaaliin. Siellä ovat kisojen kaksi ylivoimaisesti parasta joukkuetta, eikö totta?
S: Kyllä se näin on. Molemmat ovat parantaneet peliään kisojen edetessä, ratkaisijoita on löytynyt laajalta rintamalta, ja edelleen on varmasti parannettavaa muutamalla yksittäisellä pelaajalla. Molemmilla on myös rutiinia, mistä merkkinä Saksan voitto Turkista korkeintaan keskinkertaisella esityksellä ja Espanjan lohkon päätöspelin voitto kakkosmiehistöllä. Vaakakuppia heilutan mieluusti 21 tappiotonta ottelua putkeen pelanneen Espanjan suuntaan!
K: Keskikentällä tämä peli varmaankin ratkeaa. Jos otetaan tuo edellä mainittu puolustuskolmikkoasia ensin. Frings, jolle puolustusvastuu keskikenttäpelaajista todennäköisesti lankeaa, ei yhdessä Mertesackerin ja Metzelderin kanssa ole samaa tasoa kuin Sennan, Puyolin ja Marcheñan vastaava. Topparit eivät saa samanlaista tukea keskikentältä. Espanjan keskikenttä on paljon liikkuvampi ja luovempi. Saksan vahvuutena taasen on sen pelisysteemi, jossa jokaisella on melko tarkatkin roolit ja hyvin harjoitellut juoksu- ja syöttösuunnat, sekä kaikkien tuntema pelitapa, joka on erittäin järjestelmällinen nimenomaan puolustettaessa.
S: Ottelussa ovat vastakkain vikkelät ja taitavat pikkumiehet (Espanjan keskikenttämiesten keskipituus n. 170 cm) ja Saksan päätä, puoltatoista pidemmät "veturit". Espanjan syöttöjen onnistumisprosentti on huikea, noin 82 %. Niitä on myös monipuolisuudessaan vaikeata ennakoida, välillä pitkiä ja välillä lyhyitä. Erityisesti Sennan ja Xavin syöttötarkkuus ja -varmuus ovat ihailtavia. Saksan parhaat syöttäjät ovat ”varmaa” keskenään pallottelevat Mertesacker ja Metzelder.
K: Aivan, Saksa syöttää noin 76 % teholla. Saksan verkkoon on myös tehty tuplasti enemmän maaleja kuin Espanjaa vastaan, kaikkiaan kuusi, ja niistä valtaosa varmana pidetyn puolustuksen keskeltä, rangaistusalueelta. Kyllä nyt taitaa käydä niin, että Xavi, Cesc, Silva ja Iniesta liikkuvat muilta karkuun nopeudellaan ja maailman parhaalla syöttötaidollaan.
S: Molemmat ovat kuitenkin jo nyt saavuttaneet huomattavan paljon, jämähtiväthän sekä Saksa että Espanja kaksissa edellisissä EM-kisoissa alkulohkoonsa. Nyt on toinen ääni kellossa. Vaan eihän kumpikaan – faneista puhumattakaan – tähän tyydy!
K: Kokoonpanokysymykset ovat mielenkiintoisia. Villa ei loukkaantumisensa vuoksi pääse mukaan loppuotteluun, joten Cesc noussee avaukseen ja totuttu 4-4-2 vaihtuu 4-5-1:ksi. Myös Saksa on pelannut samalla 4-5-1:llä. Kärkimiehet Klose ja Torres ovat kuitenkin tyystin erilaisia, ja laitalinkit/-hyökkääjät Podolski ja Basti eivät ehkä puolusta yhtä tunnollisesti kuin Silva ja Iniesta. Erityisesti Polskillehan tuo on suhteellisen outo paikka, kärkimies kun on.
S: Niin, vai päästääkö Aragonés härkämäisen Güizan irti jo alusta lähtien? Mahtavia taistelupareja eri pelipaikoilla, mutta maltetaanpa viikonloppuun ja varsinaiseen finaaliennakkoon.

In Memoriam:
Turkki: 1. Mehmet Aurelio – taitoa, oikea-aikaisuutta ja kovuutta, nykyaikainen tasapainottava keskikenttäpelaaja, 2. Hamit Altintop – valmentajan ihannepelaaja, joka pelasi lähes täydet minuutit 5 ottelussa, pystyy dominoimaan peliä niin puolustajana kuin keskikentällä, 3. Taisteluilme – näissä kisoissa tuli lanseerattua ”never-say-die”-Turkey
Venäjä: 1. Andrey Arshavin – tilaa saatuaan käytti sen ja pyöritti venäläisten peliä mallikkaasti, ”vanha kunnon 10-paikan pelaaja”, Dasvidania Zenit!, 2. Yuri Zhirkov ja Roman Pavluychenko – Aimo-annos lisää juoksu- ja laukaisuvoimaa sekä monipuolisuutta kansainväliseen huippujalkapalloon, 3. Guus Hiddink - Venäjän Valmentaja isolla V:llä.

Tulokset:
GER – TUR 3-2, RUS – ESP 0-3