"Blingblong... Lähijuna R Riihimäeltä Kouvolaan saapuu raiteelle 7." Bloggarisankarimme tapaavat Kouvolan matkakeskuksella, jonne Stefan saapuu Tampereelta. On aika solmia kisapaketin nyörit kiinni.
Kisaleskiä ja onnen kyyneleitä
Mika: Hola! Menikö matka mukavasti? Jokos sitä on toivuttu kisarupeamasta...?
Stefan: Terve vaan! Juu, piiikkuhiljaa... Mitä nyt pari ruusupuskaa olen vielä tyttöystävälleni velkaa. Mutta äijähän se kerkes naimisiinkin kisojen keskellä! Onnea!
Mika: Heh, joo. Kiitoksia! On kyllä mukava mies tuo Platini, kun ei laittanut kisaotteluita 20.6. keskiviikolle. Sitten vielä Milanon häämatkallekin mahtuivat niin huikeat välierät kuin Azzurrin kisahuuma. Oli kaksijakoiset tunnelmat todistaa La Furia Rojan raivokkaan härkämäistä show'ta. Otimme futiksen "siinä sivussa", sopivankokoisena kulttuurispektaakkelina. Heh, kyllä kisoista "keskusteltiin" myös meillä.
Stefan: Joo, ei sitä liikaa parane ahtaa futista parisuhteeseen. Pallon mentäviä aukkoja on joskus vaikeata löytää. Mutta kyllä tuota ymmärrystäkin tuli "siinä sivussa". Kyllähän tuo jalkapallo, etenkin arvoskaboissa, on parhaimmillaan koko perheen hegemoniaa. Aivan nussakastihan tämäkin rupeama meni. Kiva, että vieraskynästäkin saatiin mustetta. Kiitokset vaan Joonakselle. Oli aivan hyvä idis kaiken lisäksi ennakoida pelejä sopivissa nipuissa, kierroksittain.
Suuret suuria, pienet...eivät
Mika: Mennääs tohon Bar Columbiaan. Siinä on hyvä kiikaroida hieman Etelä-Amerikkaankin, Brasilian MM-kisoihin. Olutta?
Stefan: Jjaakiitss! Niin, eurooppalaiset suurmaat näyttivät kyllä voimansa, mitä tulee Italiaan, Saksaan - ja ennen kaikkea tietysti Espanjaan. Portugalikin on viime vuosien arvokisoissa tottunut menestymään, ennakkoasetelmista huolimatta. Final Four oli oikeastaan kaikilla mittareilla arvioituna oikeutettu.
Mika: Kyllä. Isoja jäi myös rannalle ruikuttamaan. Hollanti ei saanut mitään aikaan, ja Ranska ei vielä ollut valmis ottamaan tarvittavaa irtiottoa menestymättömyysputkensa katkaisemiseksi. Hmm...Stefan, miksi ihmeessä sinä uskoit Oranjeen?
Stefan: ...Kröhöm, Saksan Mersukaan ei aivan lähtenyt kunnolla käyntiin kisojen aikana. Onkohan Löwin Midaksen kosketus katoamassa? Huomioiden vaikkapa Etelä-Afrikan MM-kisojen vauhdikkuuden he pelasivat yllättävän virkamiesmäisesti, steriilisti.
Mika: Hajutonta ja väritöntä. Tekivät vain välttämättömän. Ja sitten tulikin saappaasta, saapasmaasta. Italia ei ole koskaan hävinnyt kilpailuottelua Saksalle. Se on kova saldo. Olisin odottanut Löwiltä useampaa muutosta avauskokoonpanoon, kun heillä oli niin monta, etukäteenkin hehkutettua nuorempaa nousevaa tähteä.
Stefan: Aivan. Ja kisojen jälkeen niin Götzeä kuin Schürrleä on vietykin siirtomarkkinoilla tiuhaan! Yllätyin, että Blanc ei saanut Ranskaa pelaamaan, ja etenkin siitä, että joukkueessa nähtiin jälleen tuittuilua. No Deschamps panee kukot ruotuun. Kröhöm... Niin, ja Tsekki ja Kreikka olivat piristäviä vaihdokkaita puolivälierissä, vaikka tosiasiassa heidän mahdollisuutensa välieriin olivat olemattomat...
Espanjan ylivoimaa
Mika: Okeiokei, puhutaan sitten punaisista ja jätetään oranssit nuolemaan haavojaan. Tikitaka oli yhtä aikaa yllättävä ja tehokas. Alkulohkon perusteella näytti siltä, että Del Bosque ei ole saanut viritettyä soittimia ääriasentoon, vaan puolustava EM ja MM vain siirtelee palloa kuudentoista alueen ympärillä...
Stefan: ...Mutta sitten tosipaikan tullen joukkue näytti paitsi henkisen kanttinsa että ylivoimaisuutensa - niin joukkueena kuin yksilöinä. Iniesta oli kisojen paras pelaaja, Jordi Alba ehkä kisojen kiinnostavin tuoreempi tuttavuus, Xavi tutun taitava, Xabi Alonso yhä tärkeämpi, ja täyttyipä tuo kisojen tähtijoukkuekin espanjalaisista. Kovaa valuuttaa, vaikka Espanjassa rahasta ei nyt kannatakaan puhua!
Mika: Jännää, että fanien keskuudessa tähdistöpaikat jakautuivat niin eri tavalla. Mutta oli kyllä ihana mestaruus, ja vieläpä kolmas putkeen arvokisoissa. Torresinkin kesti olla vähän köykäisempi tällä kertaa, ja silti napsahti kultainen kenkä makoisaan osoitteeseen! Hetken kyllä hurahdin Italiaan, Prandellin uuteen Azzurriin. Gazzetta dello Sport, tuo vaaleanpunainen Raamattu, osaa kyllä hehkuttaa ja luoda uskoa.
Stefan: Joo, heh, hieman kyllä nostelin kulmiani, kun veikkailit finaalia Italialle...
Mika: ...Mutta kuin vanhasta muistista jätin kuin jätinkin Espanjan pelipaidan roikkumaan vaatehuoneen hyllyltä ennen reissuun lähtöä. Hahah! Oli se kiva sitten tulla kotiin...
Brasilia2014
Stefan: Oikein! Otatko toisen? Tässä voisi vielä hieman ruotia tulevaa...
Mika: No jos tämän kerran... Niin, syksyllä pyörähtävät käyntiin MM-karsinnat, joilla Suomikin hakee paikkaansa Brasilian MM-kisoihin. Espanja on luonnollisesti vahvin kandidaatti menestyjäksi myös Etelä-Amerikan mantereella, voittihan se ensimmäisenä eurooppalaisena mestaruuden Euroopan ulkopuolella jo 2010. Joukkueen ikärakenne on myös sopiva kahden vuoden päästä.
Stefan: Sen sijaan Italialla on edessä sukupolven vaihdoksen saattaminen loppuun, kun Pirlo, Buffon ja Di Natale tuskin ovat enää mukana, tai ovat korkeintaan tsemppareina. Saksa on vahva turnausjoukkue, ja sen sukupolven vaihdos on käytännössä valmis. Karsinnoissa se tuskin kohtaa kovaa vastarintaa. Italiakin kävelee kisoihin karsinnoista. Samoin Hollannilla ja Englannilla on todellinen itsetutkiskelun paikka, mikäli kisapaikkaa ei irtoa noista karsintajaoista.
Mika: Kyllä. Suuret ovat suuria. MM-kisoissa sinänsä voidaan nähdä paljonkin innostavia ja värikkäitä yllätyksiä, mutta karsinnat ovat vaikeampi kanto pikkumaiden kaskessa. Portugali ja Venäjä jännittävät toistensa kustannuksella karsintalohkossa F. Deschampsilla puolestaan on mitä kovin urakka Espanjaa vastaan lohkossa I.
Stefan: Niin, ja kukas siellä kummitteleekaan mukana tuossa pienessä viiden maan lohkossa! 7.9. ei Gallian kukkojen parane kompuroida...
Mika: ...Tai saavathan he kaikin mokomin! Mutta mitä on tulossa Aasiasta, Afrikasta ja Amerikoista?
Stefan: Tai Australiasta? No Brasilian isännöidessä kisoja Etelä-Amerikan karsintalohkossa paikka aukeaa suoraan neljälle yhdeksästä kandidaatista, ja viideskin paikka mahdollisesti jatkokarsinnalla. Argentiina ja puolustava Copa America voittaja ja MM-nelonen Uruguray ovat vahvoilla, ja sitten tulee tasaisempaa. Viime kesän Copa America oli yllätyksellinen. Toki MM-esikisat vuonna 2013 antavat suuntaa, nekin. Karsinnoissa Chile on aloittanut väkevästi. Jos aivan tylsäksi heittäydytään, MM-semeissä pelaavat Brasilia, Argentiina, Espanja ja joku yllättäjämaa.
Mika: Äläsnyt. Afrikastakin tulee mukaan viisi maata, ja pari kierrosta on ehditty jo pelata sielläkin. Arabimaat, Tunisia ja Egypti, ovat aloittaneet vahvimmin. Vuodenvaihteessa pelatuissa maanosan mestaruuskilpailuissa Sambia yllätti finaalissa Norsunluurannikon, ja Mali pokkasi kolmannen sijan Ghanan nenän edestä.
Stefan: Joo, ehdimme näihin palata vielä, vaikka päähuomion varmaan väkisinkin vie tuo Euroopan karsinta. Ja kisatkin ovat jo kahden vuoden päästä...and counting.
Mika: Vielä kaksi vuotta, aaaggghhh! No onneksi meillä on MyPa.
Stefan: Mitäsä...annaollaviim...
"Blingblong...InterCity-juna 10 Helsinkiin lähtee raiteelta 1. Hyvää matkaa."
~ FCC-toimitus kiittää ja kuittaa...toistaiseksi ~
FC Culture on jalkapallokulttuurin keskusteluareena ja kahden futisfanaatikon kutsumusprojekti. Ranskassa pelattavat EM-kisat ovat seuraavana koitoksenamme. Olemme valmiita jalkapallokulttuurin megatapahtumaan. Bienvenue! Allez!
torstai 12. heinäkuuta 2012
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
VIDEOSATOA ITALIASTA
Tässä tulee videosatoa Milanosta, Italiasta 27.-1.7.2012.
Kuvasatoa löytyy FC Culture -Facebook-ryhmästämme.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
AFTER-BALL - JÄLKILÖYLYT
Jututin Milanossa paria taksikuskia finaaliottelun alla. Hehän tietävät tunnetusti kaikesta kaiken, varsinkin Italiassa. Molemmat olivat realistisia jalat maassa -tyyppejä, vanhempia herrasmiehiä, joilla oli itselläänkin pelitaustaa nuoruudesta. He eivät ryhtyneet veikkailemaan lopputulosta, vaan tyytyivät toteamaan, että pallo on pyöreä, ja se, kummalla on enemmän tuuria, voittaa. Nimenomaan tuuria! Koetin vielä raaputtaa viilipyttymäistä pintaa pohtimalla taidon ja tahdon merkitystä, mutta beh, è solo fortuna.
Forza Azzurri
Nuoriso ja tiedotusvälineiden edustajat olivat toiveikkaampia. He uskoivat Azzurriin. He uskalsivat myös toivoa ja tietää. Nyt finaalitaiston tauottua ja - italialaisten kannalta nöyryyttävän - lopputuloksen selvittyä, on helppo katsoa taaksepäin, torstai-iltaan. Välierävoittoa saksalaisista juhlittiin kuin mestaruutta, Italian liput ja fanit roikkuivat torstaina autojen ikkunoista ja tyyttäämällä vastattiin niin vespojen kuin fiatien kyydissä aina, kun la bandiera tricolore livahti ohi silmien. Kaupunki oli sekaisin. Vastustajana Saksaa suorastaan vihattiin johtuen Merkelin EU-talouspolitiikasta. Välierä oli enemmän kuin vain ottelu. Kuriositeettina todettakoon, että Italia ei ole koskaan hävinnyt Saksalle kilpailuottelua futiksessa.
Piazza del Duomo
Itse humalluin Italian futishuumasta ja päivä päivältä, edellä mainittuja taksikuskeja lukuunottamatta, kansan keskuudessa kohonneesta vankkumattomasta uskosta. Duomon aukiolle kokoontui jo sunnuntain alkuillasta noin 25000 - 30000 Azzurri-väreihin sonnustautunutta ihmistä - paikallisia ja turisteja - niin miehiä, naisia kuin lapsia, kaikenkokoisia ja -ikäisiä - ja taisipa mukana heilua muutama koirakin. Se oli viimeinen pisara. Uskoin Italian tekevän kuuden vuoden takaisen tempun ja päättävän 44 vuoden kuivan EM-kauden. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin, kun Fratelli d'Italia kajahti ilmoille ja katukauppiailta ostetut liput liehuivat. Espanjalaisvärit olivat käytännössä paitsiossa, pari hassua lippua ja muutama punapaitaan sonnustautunut oli tohtinut paikalle. Ihmismerestä nousi myös neljänvärisiä savuja: sinistä, sekä viher-valko-punaista. Hieman ottelun alkamisen jälkeen kuului vielä parinkin korttelin päähän pari katsomopommia.
Samalla sydämeni sykki tietysti Espanjalle, ja aloin pyörtää mielessäni italiaanojen mahdollisuuksia. Espanja ei ollut ehkä vakuuttanut Etelä-Afrikan MM-kisojen tapaan, mutta olisiko se sittenkin tyyntä myrskyn edellä. Oli se.
La Gran Final
Tyytyväisyyttä Saksan pesemisestä tai sitä, että ennakko-odotukset olivat alkujaankin varsin maltilliset saapasmaassa, Azzurri ei saanut peliään käyntiin oikein missään vaiheessa finaaliottelua. Se pelasi kenties kisojen huonoimman ottelunsa. Vastaavasti La Furia Roja oli raivoisa ja loistelias pelaten kisojen parhaan pelinsä. Tikitaka oli vieläpä tappavan tehokasta.
Entä se tuuri sitten? No, sitä Italialla oli vieläkin vähemmän kuin todellisia maalipaikkoja. Ensin Prandelli oli pakotettu yliaikaiseen vaihtoon Chiellinin loukkaannuttua. Sitten hän yritti herätellä joukkuettaan puoliaikavaihdolla, mutta signora fortuna näytti "rusinaansa", kun pian Di Natalen sisääntulon jälkeen Montolivo vaihdettiin Thiago Mottaan. Viisi minuuttia tästä Motta loukkaantui. Kun kaikki vaihdot oli tehty, pelasi Azzurri alivoimalla - se siitä kiristä. Ottelu olisi voinut olla toisenlainen, jos Prandelli olisi voinut käyttää vaihtorulettiaan normaalisti.
Tietenkään 4-0 -lopputulos ei jätä juurikaan selittelylle sijaa, mutta aikainen maali tappoi osan pelin luonteesta. Samoin se tosiasia, että Espanjan Del Bosque oli tehnyt kotiläksynsä C-lohkon avauspelistä, tulee ottaa huomioon vastapainona. Espanja oli aiemmin kisoissa nähtyyn verrattuna tehokkaampi, suoraviivaisempi, nopeampi ja juonikkaampi. Ja vaihtopenkiltä löytyi ekstravaihde, kuten ennakoimmekin ottelun ratkaisuja.
Jordi Alba pelasi itsensä all starsiin, hän on Barcalta kelpo hankinta, vaikka peliaika voikin olla tiukassa. Joka tapauksessa tämä ex-valencialainen on miellyttävä tuoreempi tuttavuus. Chelsean takuuduo katkaisi lopullisesti italialaiset grissinit, erityisesti Torresin 1+1 lämmittää. Xavi oli Pirloa etevämpi keskialueella, mistä merkkinä kaksi huippumaalisyöttöä. Casillas oli all starsin arvoinen, jälleen. Sata voittoa maajoukkueessa on huikea saldo. Espanjalla oli italialaisvastustajiensakin mukaan tuoreempia jalkapareja sekä enemmän luonnetta. Liiallinen tyytyväisyys ei ollut lainkaan läsnä, vaikka maa on hallinnut arvokisakekkereitä 4 vuotta.
Jos ja jos. Mutta kun.
Menneestä tulevaan
Ihanasti Azzurrille hampaankoloon tästä ottelusta varmasti jää, joten Brasilian MM-karsinnoissa nähdään äkäinen Italia. Italiallekin mestaruuden olisi toki suonut, varsinkin itsekkäistä syistä, kun Milanon tunnelma olisi tullut silloin kattojen läpikin. Yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti ajateltuna löysässä taloushirressä roikkuva maa olisi saanut mukavasti positiivista energiaa...vaan tuleepa tuo murskavoitto - ja ennen muuta huikaiseva "tripla" - tarpeeseen myös espanjalaismaakunnissa!
Sukupolven vaihdos on asia, joka on Italiassa tapetilla. Gigi, Di Natale ja Pirlo väistyvät pian. Toisaalta, jos Prandelli jatkaa työssään, on Diamantissa, Nocerinossa ja Balotellissa vahva siemen tulevaisuuteen. Forza Azzurri. Uusi Italia on hieno ilmestys.
Tikitaka pelitapana, pelaajien sitoutuminen ja huikea suoritustaso, viimeistään tositilanteessa, lupaavat vieläkin loisteliaampia hetkiä Espanjalle. Ei ole tavatonta, että nyt saavutettu voittoputki saisi jatkoa Brasiliassa, vaikka siellä kotikenttäetu painaa varmasti Euroopan kisoja enemmän.
Kisoista käteen?
Kisoista jäi erityisesti mieleeni Löwin katoava Midaksen kosketus, Tikitakan tripla ja loppujen lopuksi La Furia Rojan melkoinen ylivoima Euroopan viheriöillä. Kiinnostava kuriositeetti oli se, että maaleja tehtiin oikeinkin mukavasti, mutta tekijöitä oli enemmän kuin runsaasti. Kultainen lopo irtosi kolmella maalilla - ja vieläpä El Niñolle, joka teki maaleistaan kaksi heittopussi-Irlantia vastaan. Hmm ja hmm... Lisäksi on merkille pantavaa, että suuret olivat (jälleen) suuria. Hmm ja hmm...
Palaamme vielä Stefanin kanssa Puolan ja Ukrainan yhteisisännöimien kisojen kädenjälkeen, tähtikentälliseen ja muuhun mielenkiintoiseen - tapaamme alkuviikosta Kouvolan Matkakeskuksella... Samaan tapaan kuin kisat alkoivat Varsovassa (Tampereella), ne päättyivät Kiovassa (Kouvolassa). :)
Toimitan pian hieman kuva- ja videosatoa Milanon illasta/illoista, vaikka tuolla reissulla calcio ei ollut mitenkään pääosassa. Kulttuurispektaakkeli joka tapauksessa. :)
~ FCC / m ~
Forza Azzurri
Nuoriso ja tiedotusvälineiden edustajat olivat toiveikkaampia. He uskoivat Azzurriin. He uskalsivat myös toivoa ja tietää. Nyt finaalitaiston tauottua ja - italialaisten kannalta nöyryyttävän - lopputuloksen selvittyä, on helppo katsoa taaksepäin, torstai-iltaan. Välierävoittoa saksalaisista juhlittiin kuin mestaruutta, Italian liput ja fanit roikkuivat torstaina autojen ikkunoista ja tyyttäämällä vastattiin niin vespojen kuin fiatien kyydissä aina, kun la bandiera tricolore livahti ohi silmien. Kaupunki oli sekaisin. Vastustajana Saksaa suorastaan vihattiin johtuen Merkelin EU-talouspolitiikasta. Välierä oli enemmän kuin vain ottelu. Kuriositeettina todettakoon, että Italia ei ole koskaan hävinnyt Saksalle kilpailuottelua futiksessa.
Piazza del Duomo
Itse humalluin Italian futishuumasta ja päivä päivältä, edellä mainittuja taksikuskeja lukuunottamatta, kansan keskuudessa kohonneesta vankkumattomasta uskosta. Duomon aukiolle kokoontui jo sunnuntain alkuillasta noin 25000 - 30000 Azzurri-väreihin sonnustautunutta ihmistä - paikallisia ja turisteja - niin miehiä, naisia kuin lapsia, kaikenkokoisia ja -ikäisiä - ja taisipa mukana heilua muutama koirakin. Se oli viimeinen pisara. Uskoin Italian tekevän kuuden vuoden takaisen tempun ja päättävän 44 vuoden kuivan EM-kauden. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin, kun Fratelli d'Italia kajahti ilmoille ja katukauppiailta ostetut liput liehuivat. Espanjalaisvärit olivat käytännössä paitsiossa, pari hassua lippua ja muutama punapaitaan sonnustautunut oli tohtinut paikalle. Ihmismerestä nousi myös neljänvärisiä savuja: sinistä, sekä viher-valko-punaista. Hieman ottelun alkamisen jälkeen kuului vielä parinkin korttelin päähän pari katsomopommia.
Samalla sydämeni sykki tietysti Espanjalle, ja aloin pyörtää mielessäni italiaanojen mahdollisuuksia. Espanja ei ollut ehkä vakuuttanut Etelä-Afrikan MM-kisojen tapaan, mutta olisiko se sittenkin tyyntä myrskyn edellä. Oli se.
La Gran Final
Tyytyväisyyttä Saksan pesemisestä tai sitä, että ennakko-odotukset olivat alkujaankin varsin maltilliset saapasmaassa, Azzurri ei saanut peliään käyntiin oikein missään vaiheessa finaaliottelua. Se pelasi kenties kisojen huonoimman ottelunsa. Vastaavasti La Furia Roja oli raivoisa ja loistelias pelaten kisojen parhaan pelinsä. Tikitaka oli vieläpä tappavan tehokasta.
Entä se tuuri sitten? No, sitä Italialla oli vieläkin vähemmän kuin todellisia maalipaikkoja. Ensin Prandelli oli pakotettu yliaikaiseen vaihtoon Chiellinin loukkaannuttua. Sitten hän yritti herätellä joukkuettaan puoliaikavaihdolla, mutta signora fortuna näytti "rusinaansa", kun pian Di Natalen sisääntulon jälkeen Montolivo vaihdettiin Thiago Mottaan. Viisi minuuttia tästä Motta loukkaantui. Kun kaikki vaihdot oli tehty, pelasi Azzurri alivoimalla - se siitä kiristä. Ottelu olisi voinut olla toisenlainen, jos Prandelli olisi voinut käyttää vaihtorulettiaan normaalisti.
Tietenkään 4-0 -lopputulos ei jätä juurikaan selittelylle sijaa, mutta aikainen maali tappoi osan pelin luonteesta. Samoin se tosiasia, että Espanjan Del Bosque oli tehnyt kotiläksynsä C-lohkon avauspelistä, tulee ottaa huomioon vastapainona. Espanja oli aiemmin kisoissa nähtyyn verrattuna tehokkaampi, suoraviivaisempi, nopeampi ja juonikkaampi. Ja vaihtopenkiltä löytyi ekstravaihde, kuten ennakoimmekin ottelun ratkaisuja.
Jordi Alba pelasi itsensä all starsiin, hän on Barcalta kelpo hankinta, vaikka peliaika voikin olla tiukassa. Joka tapauksessa tämä ex-valencialainen on miellyttävä tuoreempi tuttavuus. Chelsean takuuduo katkaisi lopullisesti italialaiset grissinit, erityisesti Torresin 1+1 lämmittää. Xavi oli Pirloa etevämpi keskialueella, mistä merkkinä kaksi huippumaalisyöttöä. Casillas oli all starsin arvoinen, jälleen. Sata voittoa maajoukkueessa on huikea saldo. Espanjalla oli italialaisvastustajiensakin mukaan tuoreempia jalkapareja sekä enemmän luonnetta. Liiallinen tyytyväisyys ei ollut lainkaan läsnä, vaikka maa on hallinnut arvokisakekkereitä 4 vuotta.
Jos ja jos. Mutta kun.
Menneestä tulevaan
Ihanasti Azzurrille hampaankoloon tästä ottelusta varmasti jää, joten Brasilian MM-karsinnoissa nähdään äkäinen Italia. Italiallekin mestaruuden olisi toki suonut, varsinkin itsekkäistä syistä, kun Milanon tunnelma olisi tullut silloin kattojen läpikin. Yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti ajateltuna löysässä taloushirressä roikkuva maa olisi saanut mukavasti positiivista energiaa...vaan tuleepa tuo murskavoitto - ja ennen muuta huikaiseva "tripla" - tarpeeseen myös espanjalaismaakunnissa!
Sukupolven vaihdos on asia, joka on Italiassa tapetilla. Gigi, Di Natale ja Pirlo väistyvät pian. Toisaalta, jos Prandelli jatkaa työssään, on Diamantissa, Nocerinossa ja Balotellissa vahva siemen tulevaisuuteen. Forza Azzurri. Uusi Italia on hieno ilmestys.
Tikitaka pelitapana, pelaajien sitoutuminen ja huikea suoritustaso, viimeistään tositilanteessa, lupaavat vieläkin loisteliaampia hetkiä Espanjalle. Ei ole tavatonta, että nyt saavutettu voittoputki saisi jatkoa Brasiliassa, vaikka siellä kotikenttäetu painaa varmasti Euroopan kisoja enemmän.
Kisoista käteen?
Kisoista jäi erityisesti mieleeni Löwin katoava Midaksen kosketus, Tikitakan tripla ja loppujen lopuksi La Furia Rojan melkoinen ylivoima Euroopan viheriöillä. Kiinnostava kuriositeetti oli se, että maaleja tehtiin oikeinkin mukavasti, mutta tekijöitä oli enemmän kuin runsaasti. Kultainen lopo irtosi kolmella maalilla - ja vieläpä El Niñolle, joka teki maaleistaan kaksi heittopussi-Irlantia vastaan. Hmm ja hmm... Lisäksi on merkille pantavaa, että suuret olivat (jälleen) suuria. Hmm ja hmm...
Palaamme vielä Stefanin kanssa Puolan ja Ukrainan yhteisisännöimien kisojen kädenjälkeen, tähtikentälliseen ja muuhun mielenkiintoiseen - tapaamme alkuviikosta Kouvolan Matkakeskuksella... Samaan tapaan kuin kisat alkoivat Varsovassa (Tampereella), ne päättyivät Kiovassa (Kouvolassa). :)
Toimitan pian hieman kuva- ja videosatoa Milanon illasta/illoista, vaikka tuolla reissulla calcio ei ollut mitenkään pääosassa. Kulttuurispektaakkeli joka tapauksessa. :)
~ FCC / m ~
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
LA FINALE
Kohta se huipentuu.. vastakkain kaksi kisojen parasta joukkuetta, Espanja ja Italia. Espanja on koko kisojen ajan jauhanut omaa tiki-takaansa ja luottanut siihen jääräpäisesti. Espanja ei kuitenkaan ole missään vaiheessa vakuuttanut olevansa se vahvin mestarikandidaatti. Luultavasti ilman maailman parasta maalivahtia se ei olisi edes päässyt finaaliin. Italia puolestaan on koko ajan hieman vaihdellut pelitapaansa, soveltanut sitä vastujan mukaan ja parantanut jatkuvasti peliään.
Yksi pelin ratkaisukohdista nähdään keskikentällä kahden legendaarisen pelintekijän taistelussa. Kumpi voittaa keskikentän herruuden: Pirlo vai Xavi? On myös mahdollista, että toinen heistä ratkaisee pelin vaparimaalilla. Toistaiseksi Pirlo on pelannut paremmin ja on todennäköisesti koko kisojen MVP. Xavi on pelannut aika tasaiset kisat - paljon syöttöjä mahtavalla tarkkuudella. Kuitenkaan hän ei ole erityisesti häikäissyt ja oli itse asiassa varsin vaisu Portugalia vastaan. Ehkä Xavi on jättänyt parhaat palat finaaliin?
Espanjan keskikentältä löytyy enemmän maalintekovoimaa. Iniesta ja Silva ovat huomattavasti maaliahneempia kuin Italian Montolivo. Italialla maalintekovastuu on pitkälti Cassanon ja Balotellin harteilla. Saksa-voiton jälkeen ei ainakaan ole epäilyksiä, etteivätkö he pystyisi ratkaisemaan pelejä. Keskikentän pohjalla sekä De Rossi että Alonso ovat olleet huikeita. Jokainen valmentaja haluaisi joukkueeseensa tuollaisen monipuolisen puolustus- ja hyökkäyspään monitaiturin. Eipä kyllä Busquetsin ja Marchisionkaan tarvitse hävetä otteitaan.
Puolustuslinjat ovat aika lailla samantasoiset. Espanjan laitapakit ovat ehkä aavistuksen hyökkäävämpiä. Varsinkin vasemman laidan Alba on noussut mahtavasti hyökkäyksen tueksi. Saapa nähdä, miten Balzaretti/Abate ja Marchisio pärjäävät Iniestaa ja Albaa vastaan.
Vai ratkaisevatko vaihtomiehet pelin? Italian Diamanti on ollut todella kova kentälle tultuaan. Myös "uuden Italian ilmentymä", Nocerino, on päässyt paikoille kentälle tultuaan. Entä mitä keksii vanha kettu Di Natale? Arbeloa kioskille ja zippi Casillasin yli takakulmaan? Del Bosquella on puolestaan hihoissaan Torresin ja Cescin tasoisia ässiä (luultavasti ainakin toinen heistä aloittaa penkin puolelta). Molemmat ovat tuoneet Espanjan peliin yhden lisävaihteen ja tehneet kisoissa maaleja.
Tasaista siis on, mutta veikkaamme Italian asenteen ja joukkuehengen olevan paremmalla tasolla. Italia haluaa mestaruutta enemmän. Nähdyillä peliesityksillä mestaruuden sille myös suo.
Tulosveikkaus: Espanja-Italia 1-2
Yksi pelin ratkaisukohdista nähdään keskikentällä kahden legendaarisen pelintekijän taistelussa. Kumpi voittaa keskikentän herruuden: Pirlo vai Xavi? On myös mahdollista, että toinen heistä ratkaisee pelin vaparimaalilla. Toistaiseksi Pirlo on pelannut paremmin ja on todennäköisesti koko kisojen MVP. Xavi on pelannut aika tasaiset kisat - paljon syöttöjä mahtavalla tarkkuudella. Kuitenkaan hän ei ole erityisesti häikäissyt ja oli itse asiassa varsin vaisu Portugalia vastaan. Ehkä Xavi on jättänyt parhaat palat finaaliin?
Espanjan keskikentältä löytyy enemmän maalintekovoimaa. Iniesta ja Silva ovat huomattavasti maaliahneempia kuin Italian Montolivo. Italialla maalintekovastuu on pitkälti Cassanon ja Balotellin harteilla. Saksa-voiton jälkeen ei ainakaan ole epäilyksiä, etteivätkö he pystyisi ratkaisemaan pelejä. Keskikentän pohjalla sekä De Rossi että Alonso ovat olleet huikeita. Jokainen valmentaja haluaisi joukkueeseensa tuollaisen monipuolisen puolustus- ja hyökkäyspään monitaiturin. Eipä kyllä Busquetsin ja Marchisionkaan tarvitse hävetä otteitaan.
Puolustuslinjat ovat aika lailla samantasoiset. Espanjan laitapakit ovat ehkä aavistuksen hyökkäävämpiä. Varsinkin vasemman laidan Alba on noussut mahtavasti hyökkäyksen tueksi. Saapa nähdä, miten Balzaretti/Abate ja Marchisio pärjäävät Iniestaa ja Albaa vastaan.
Vai ratkaisevatko vaihtomiehet pelin? Italian Diamanti on ollut todella kova kentälle tultuaan. Myös "uuden Italian ilmentymä", Nocerino, on päässyt paikoille kentälle tultuaan. Entä mitä keksii vanha kettu Di Natale? Arbeloa kioskille ja zippi Casillasin yli takakulmaan? Del Bosquella on puolestaan hihoissaan Torresin ja Cescin tasoisia ässiä (luultavasti ainakin toinen heistä aloittaa penkin puolelta). Molemmat ovat tuoneet Espanjan peliin yhden lisävaihteen ja tehneet kisoissa maaleja.
Tasaista siis on, mutta veikkaamme Italian asenteen ja joukkuehengen olevan paremmalla tasolla. Italia haluaa mestaruutta enemmän. Nähdyillä peliesityksillä mestaruuden sille myös suo.
Tulosveikkaus: Espanja-Italia 1-2
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)