Virhe

Virhe. Erehdys. Erhe. Epäonnistuminen. Hairahdus. Haksahdus. Rike. Rikkomus. Epätarkkuus. Lapsus. Moka. Munaus. Kämmi. Kämö. Sössiminen. Hasardi. Hassi. Bugi. Errare humanum est – erehtyminen on humaania, inhimillistä, ihmisyyttä kunnioittavaa ja ihmiselle ominaista. Virheistä oppii. Kantapään kautta. Se, mikä ei tapa, vahvistaa. Yritys ja erehdys. Kukaan ei ole täydellinen, eivät edes Jukka Pattitussi ja Kikka Korea & The Spirit of the New Age. Hyvän joukkueen merkki on se, että se pystyy paikkaamaan yksittäisten jäsenten henkilökohtaiset virheet. Maalivahdin numero #1 ei johdu niinkään siitä, että hän olisi joukkueensa tärkein pelaaja – vaan siitä, että hänen virheensä näkyy ensimmäisenä taululla ja hän on ensimmäinen, joka maksaa suoraan henkilökohtaisesta virheestään. Virheitä tulee, aina.

Virheitä voidaan jaotella karkeasti ottaen kolmeen ryhmään:

1) Tarkoitukselliset ja tietoiset virheet, kuten kenttäpelaajien taktiset rikkeet, joilla pyritään esimerkiksi saamaan etua vastustajaan nähden tai estämään toisen eteneminen. Näitä näkee otteluissa useita. Esimerkiksi eilisessä Argentiina – Meksiko ottelussa joukkueet rikkoivat vastustajaansa 37 kertaa, Meksiko niistä peräti 26 kertaa. Tuomarit ”palkitsevat” pelaajia joskus näistä rikkeistä varoituksilla tai ulosajoilla. Samaisessa ottelussa nähtiin yksi keltainen kortti. Tarkoituksellisia virheitä ovat myös sellaiset, joissa esimerkiksi maalivahdille on maksettu rahaa siitä, että hän päästäisi maalin.

2) Sattumanvaraiset tai tiedostamattomat virheet, kuten hetken mielijohteesta, ”total black out”:eista, keskittymisen herpaantumisesta, pienistä uinahduksista tai olosuhteista johtuvat erehdykset. Nämäkin voivat ratkaista otteluita. Joskus virheen tekijä huomaa virheensä heti, joskus hän ei tunnista sitä koskaan, tai ainakaan myönnä. Näitä voi sattua kenelle tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Meksikon puolustaja #5 Osorio harhasyötti pallon kuin tarjottimella Argentiinan Higuiainille, joka karkasi maalintekoon. Hän huomasi virheensä. Englannin maalivahti Green hörppäsi ainoaksi jääneessä ottelussaan Dempseyn helpontuntuisen kaukovedon taakseen, mikä toi jenkit tasoihin. Uruguayn Muslera torjui kömpelösti ja vain puolittain Dong-Gookin läpiajon, mutta puolustaja Lugano siivosi pallon maaliviivalta ”yhdennellätoista hetkellä”.

3) Toistuvat virheet, kuten jatkuvasti tapahtuvat epäonnistumiset tai niiden sarjat. Nämä saattavat johtua esimerkiksi osaamisen puutteesta tai tekniikkavirheestä. Juniorijalkapalloilussa joku ei kerta kaikkiaan osaa puskea palloa, ottaa haltuun pitkää ristipalloa tai ohittaa vastustajaa. Sitten harjoitellaan ja yritetään saada alle riittävästi toistoja.

Kenties keskeisin ulottuvuus virheissä, niiden välttämisessä, niiden ”nollaamisessa” ja niistä oppimisessa on aika. Tapahtuuko virheitä usein, joskus vai harvoin? Tapahtuuko niitä monta esimerkiksi 45 minuutin tai 90 minuutin aikana, ”kerran kesässä”, joka päivä vai monta kertaa päivässä? Ja sattuvatko ne aaaina samalle henkilölle? Vai saman joukkueen jäsenelle?

Virheiden riskiä voidaan varmasti vähentää ja pyrkiä minimoimaan niiden sattumista. Keinot ovat monet. Jos joku pelkää vaikkapa auton alle jäämistä, hänen on ehkä parempi pysyä kotonaan. Mutta kotiinsa on moni kuollut! Se ei pelaa, joka pelkää. If you can’t stand the heat, get out of the kitchen.

Linjatuomarien joukkuekavereita ovat päätuomari, toinen linjatuomari ja neljäs erotuomari. He muodostavat tuomarien joukkueen, joka pyrkii samalla tavalla täydellisyyteen – tai ainakin virheiden välttämiseen – kuin kuka tahansa pelaaja tai mikä tahansa maajoukkue. Kaikki erotuomarit ovat yhtä suurta maailmanlaajuista perhettä, tai ainakin jalkapallon arvokisoihin valitut pitävät tiiviisti yhtä. He valmistautuvat huolellisesti otteluihin, tuulettavat onnistuneiden suoritusten jälkeen ja tähtäävät aina korkeammalle. Kuten kävi ilmi sunnuntaisesta Tapa Tuomari dokumentista. Putoaminen jatkopeleistä tai mitalipeleistä harmittaa - myös tuomareita.

Siinä missä pelaajien yksittäiset virheet pystytään joskus korvaamaan joukkueena, tuomarit voivat vain harvoin paikata toistensa mokia. Se on mahdollista ”kävelemällä toisen tuomion ylitse” tai hyvittämällä virhe myöhemmin. Vähintä on tietysti tunnustaa virhe, pyytää sitä anteeksi, nollata se, ottaa siitä opiksi ja katsoa eteenpäin. Virheitä välttämällä ja pelkäämällä harvoin pääsee pitkälle.

Sitten on vielä ”virheen velipuoli”, rehellisyys, reilu peli, fair play. Jos esimerkiksi Saksan maalivahti Neuer olisi pelannut reilua peliä (ja normaalitilanteen mukaisesti alkanut esimerkiksi harmitella taakseen päästämäänsä maalia tai sättiä puolustajia), päätuomari tai linjatuomari olisi saattanut huomata hyväksyä Lampardin vedon maalina. Vaatii äärimmäistä kylmähermoisuutta, hyviä ”hoksottimia” ja röyhkeyttäkin ensin huomata salamannopeasti ”hei, tuota ei huomattu” ja sitten jatkaa peliä muina miehinä.

Suhteellistako? Ei, jalkapalloa.

~ FCC / M ~