Se jokin sinulla on... (osa 2)

Nyt ollaan asian ytimessä. Kiitokset Kylille ja Aallon Pekalle hyvästä avauksesta Afrikan jalkapalloon liittyen. Mielestäni Afrikka on mennyt viimeisen 20 vuoden aikana todella suuren harppauksen eteenpäin. Ehkä suurin harppaus tehtiin jo 90-luvulla, jolloin Nigerian superikäluokka murtautui aivan sinne TOP10-maiden joukkoon.

2000-luvulla kehitys on kuitenkin pysähtynyt. On nähty vain väläyksittäin afrikkalaista taituruutta (esim. Senegal 2002) ja tuskailtu lahjakkaan Norsuunluurannikon huonoa arpaonnea. Ja sitten on alettu keksiä kaikenlaisia selityksiä ja teorioita afrikkalaisten huonoon menestykseen.

Olen tässä pohtinut, millä perusteella Afrikan maihin asetetaan kovia odotuksia? Nigerian joukkueessa palaset olivat 90-luvulla loksahtaneet aivan poikkeuksellisen hyvin yhteen. Samaan tapaan kuin esimerkiksi Uruguayllä 1930-, Unkarilla 50- tai Tsekkoslovakialla 70-luvulla. Ei tuon pohjalta voi ladata kovin korkeita odotuksia. Varsinkin kun muistetaan, että Afrikan maa on vain kahdesti päässyt puolivälieriin asti MM-kisoissa.

Afrikkalaisten kansainvälisen tason futiskulttuuri on aivan lapsenkengissä verrattuna esimerkiksi Etelä-Amerikan joukkueisiin. Vielä 1970-luvulla Pohjois-Afrikka piti lähes yksin yllä Afrikan edustusta kansainvälisillä kentillä. Zaire oli ensimmäinen "mustan Afrikan" edustaja MM-tasolla vuonna 1974, jolloin se hävisi kaikki kolme peliään yhteismaalein 0-14. Kamerun näytti vuosina 1982 ja 1990, että potentiaalia on. Mutta toden totta, afrikkalaisilla on todella nuoret futisperinteet.

Afrikkalaispelaajia leimataan toistuvasti naiiveiksi ja henkisesti kypsymättömiksi nautiskelijoiksi, jotka eivät ymmärrä taktiikkaa tai osaa ryhdistäytyä tosipaikan tullen. Väitetään, että he ovat erinomaisia jalkapallossa siksi, että heillä on niin hyvät synnynnäiset ominaisuudet sen pelaamiseen. (Kuningas jalkapallo 2003.)

Uskallan kuitenkin väittää, että todellinen syy löytyy kansainvälisen tason jalkapallokulttuurin puutteesta. Afrikan maissa ei ole perinteitä järjestelmällisestä ja pitkäjänteisestä jalkapallotoiminnasta. Mutta on asioita osattukin tehdä, mistä esimerkkinä Ghanan 20-vuotiaiden maailmanmestaruus.

Niin kiehtovalta kuin ajatus tuntuukin, "villiä afrikkalaispalloa" ei tulla näkemään ikinä MM-tasolla. Tällä tasolla eurooppalaiset vaikutukset ovat afrikkalaisessa futiksessa kitkemättömästi aina läsnä. Olipa penkin päässä sitten paikallinen tai ruotsalainen. Jalkapallo saapui Afrikkaan siirtomaaisäntien myötä, koska sitä pidettiin erinomaisena tapana opettaa afrikkalaisille eurooppalaishenkistä kuria ja yhteistyökykyisyyttä. Eurooppalaiset ovat opettaneet heitä huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi etelä-amerikkalaisia tai aasialaisia.

FCC / S