Jälkilöylyt

Mika povasi elämäniloisia MM-kisoja, joita leimaisi myönteisyys, iloisuus ja näyttävyys. Ok, Etelä-Afrikka selvitti kisajärjestelyt kunnialla ja turvallisuusongelmilta vältyttiin. Mutta jäävätkö kisat mieleen Afrikan kisoina, "aivan toisenlaisena turnauksena kuin koskaan ennen", kuten Sepp Blatter julisti? Väitämme, että kisat muistetaan ensisijaisesti pelillisistä asioista. Kun vuvuzela ja Jabulani pyyhkiytyvät muistista, jäävät jäljelle Ranskan ja Italian surkeus, Uruguayn venymiskyky sekä Forlánin napakymppiturnaus, Saksan uusi ilme, Hollannin kova ja taitava keskikenttä, sekä Espanjan pallonhallintataito.

Päivänpolitiikka ei ollut kovinkaan merkittävästi esillä kisojen yhteydessä, mutta naiivit ”football saves the world” -puheenvuorot olivat toistuvasti läsnä näissä MM-kisoissa. Viikosta toiseen sai lukea ja kuulla, kuinka FIFA oli mukana kaikessa hyvässä ja ihanassa, ja miten afrikkalaisten arkea oltiin jälleen parannettu futiksen avulla. Paluu arkeen voi kuitenkin olla karu. Miljoonien velkarahalla rakennetut stadionit, tieverkostot ja hotellit jäävät ammottamaan tyhjyyttään ja lapset palaavat crackpiippujensa kanssa slummeihin. No joo, ehkä hieman kyynisesti ajateltu. Toivottavasti kisojen tuottoja ohjautuisi myös junioritoiminnan kehittämiseen.

Arvioimme kisojen alussa, että tasoerot maiden välillä ovat kaventuneet. Joukkuepelaaminen, asenne, työmoraali, taito, luovuus, nöyryys ja kannustava meininki korostuvat menestyvien ja ei-menestyvien vedenjakajana. Egoilu, ylitaktiset ja -puolustusvoittoiset pelitavat, rakoilevat joukkuehenget, väkivaltaisuudet tai eilisen tähdet eivät enää toimisi. Jo alkulohkoissa nähtiin, että pelit ovat todella tiukkoja ja että yleiset veikkaukset menevät aivan reisille. Kisojen edetessä Etelä-Amerikka vei jo valtikan jalkapallokulttuurin kehtoon, mutta organisoidummat eurooppalaisjengit kävivät hakemassa pojan takaisin. Afrikan "epäonnistumista" pohdimme jo varsin perusteellisesti aiemmin (ks. osa 1 ja osa 2). Se jokin Afrikalta vielä puuttuu, vaikka se jokin sillä tietysti on.

Inhimillisyyden kisat

Yhdellä termillä näitä kisoja voidaan kutsua – jos ei nyt elämäniloisuuden kisoiksi niin – inhimillisyyden MM-kisoiksi. MM2010 palautti monet maan pinnalle siitä, että jalkapalloilijat – äärimmäiset tähdet ja ylivoimaiset taituritkin – ovat vain ihmisiä. Eivät robotteja tai Duracell-pupuja. Messin, Rooneyn, Ronaldon, Gerrardin, Lampardin, Kakán, Torresin, van Persien ja kumppaneiden käsittämätön n. 50-70 ottelun kausi sekä kovasta rääkistä seuranneet vammat eivät voineet olla jättämättä verojaan peliesityksiin. He olivat siis ensisijaisesti väsyneitä, seurauksena heikentynyt usko omiin kykyihin kannatella joukkueitaan, ja kolmanneksi siis maalinteko- ja muut ongelmat. Tietysti media oli kärppänä paikalla heikkona hetkenä...

Inhimillisesti – mutta toki kuin märkä rätti vasten kasvoja – tuomarit tulivat myös parrasvaloihin poikkeuksellisten pahojen mokien muodossa. Hylättyjä maaleja, paitsiomaaleja, hyväksymättä jääneitä maaleja...missattuja varoituksen paikkoja, turhia kortteja. Toki pelaajienkin suuntaan voi tässä katsoa! He tekevät filmauksillaan tuomarien (sivu)työstä helvettiä. Samalla se kuitenkin näyttää sen, miten inhimillistä voittamisen halu todellisuudessa on. Kaikki on sallittua sodassa, rakkaudessa – ja jalkapallossa.

On joka tapauksessa todella hieno asia, että finaaliin pääsi kaksi ensikertalaista. Ja vielä hienompi asia jalkapallolle, että Espanja voitti. Mourinholainen vastahyökkäyspeliin perustuva taktiikka ei ole ainoa tie voittoon. Podeeemoooss!! 

Mikan 7 lauseenalkua

Odotan erityisen innokkaasti… Pohjois-Korean otteita.
Joukkue oli kieltämättä kiinnostava ilmestys MM-areenalla robottimaisella puolustuspelaamisella, joka liikkui sinnikkäästi vastustajan pallonsiirtelyn mukaisesti. Brasseja vastaan noudatettu pelitapa olisi saattanut johtaa komeampaan saldoon, mutta kumma romahdus nähtiin Portugalia vastaan.

Kisoista tullaan muistamaan erityisesti… taitofutiksen paluu myös MM-areenalle.
Taitopeliä pelanneet Uruguay, Hollanti, Saksa ja Espanja valloittivat välieräpaikat – eli sikäli asia meni näin. Espanjan EM-kisoissa käyttämä vauhdikas tikitaka ei aivan täysipainoisesti kantanut Etelä-Afrikkaan asti johtuen taktisista eroista ja pelaajavalinnoista.

Maradonalle tulee… muutama harmaa hius lisää jo alkulohkossa.
Maradonan puutteet valmentajana näkyivät selvästi Saksaa vastaan, kun kuumakalle jäätyi esikuntansa kanssa.

Saksan turnauskestävyys… on hyvää perustasoa, mutta se ei nyt riitä.
Se riitti komeasti pronssiin. Myös pelitapa ja uusien, nuorten starojen esiinmarssi antaa hyvät lähtökohdat tuleviin kisoihin. Willkommen!

Slovenialaiselle Valter Birsalle… tai hänen agentilleen tulee kisojen jälkeen muutama puhelu.
Birsa ja muutama muu nuori pelaaja ovat kuumia nimiä kesän siirtomarkkinoilla.

Ranskan valmentaja Domenech ei… enää kisojen jälkeen nautikaan FFF:n luottamusta.
Domenech, Ranska ja F.F.F. floppasivat.

Hollanti voi… yltää puolivälieriin asti.
Ylsi pidemmälle! Tiputti Brassit ja näytti, miksi juuri sen kuului pelata Espanjaa vastaan finaalissa.


FC Culture kiittää lukijoitaan, vieraskyniään ja muita myötä eläneitä - sekä tietysti kaikkia armoitettuja futisleskiä!!


~ FCC -toimitus ~