Vieraskynä I: Viininpunaista

Urheilu on tärkeätä venezuelalaisille. Maassa on monta sanomalehteä, joissa uutisoidaan pelkästään urheilutapahtumista ja lajien kehityksestä. Joskus sanotaan, että maassa on kaksi tärkeää urheilulajia: beisbol ja perinteinen missikilpailu (jos tätä viimeistä voidaan kutsua urheilulajiksi). Ainakin tähän mennessä Venezuelasta on tullut 5 Miss Universumia ja 5 Miss Maailmaa. Toisaalta nimet David Concepción, Luis Aparicio ja Andres Galarraga eivät juuri viittaa misseihin vaan Venezuelan kärki-beisbolpelaajiin, jotka ovat pelanneet sekä Venezuelan että USA:n seuroissa.

Kolmas laji

Kadulla keskustellaan siitä, miten Leones del Caracasilla menee ja jos Magallanes tällä kertaa voitaa mestaruuden. Ja kun on juego de pelota -pallopelin aika, kaikki ovat ”kuumeessa”. Viime aikoina kuitenkin myös kolmas suuri laji on syntynyt, ja se on jalkapallo. Ehkä on väärin sanoa, että on syntynyt, koska jalkapallo on ollut aina joidenkin sydämessä, mutta se ei ole ollut kansallislaji. Yhä useampi venezuelalainen tunnustautuu La Vinotinto:n (viininpunainen) faniksi seuraten maajoukkueen otteita. Syy siihen on se, että La Vinotinto on kehittynyt huomattavasti joukkueena.

Nykyään venezuelalaisten toivo (jotkut toivovat enemmän kuin toiset) on, että La Vinotinto pääsee pelaamaan seuraaviin MM-kisoihin Etelä-Afrikkaan 2010. Silti ihmisillä on samaan aikaan jalat maassa, kuten yksi taksikuski kertoikin minulle viime viikolla: ”No, varmasti La Vinotinto ei tee paljon seuraavissa MM-kisoissa (jos ovat mukana), mutta on tärkeätä olla mukana”. Kuten Suomi, Venezuela ei ole ikinä osallistunut vastaaviin korketasoisiin tapahtumiin. Vaikka La Vinotinto voitti 31. maaliskuuta ’09 Kolumbian 2:0, joukkue on Etelä-Amerikan karsintalohkon kahdeksantena, ja vain 4 joukkuetta voi päästä Etelä-Afrikkaan.

Vieraskoreutta?

Koska Venezuela on monikansallinen maa, ihmisillä on usein omat suosikkimaajoukkueensa. Esimerkiksi kun Espanja valloitti Euroopan mestaruuden 2008, Venezuelan Espanjan kannattajat juhlivat niin tunteikkaasti, että olisi voinut ajatella Venezuelan olleen se voittaja. Jalkapallofanit täällä Venezuelassa seuraavat Euroopan pääsarjojen otteluita, ja jokaisella on oma suosikkiseuransa ”vanhalla mantereella”. Joskus suosikkiseurat ovat niistä maista, joista fanien vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin tai joissa heidän juurensa ovat. Siksi on mielenkiintoista seurata MM-kisoja Caracasissa, kun jokaisessa big screenissä on Italian, Espanjan, Saksan, Portugalin ja muiden maiden lippuja. Toivon, että 2010 meillä kaikkilla on yhteinen lippu, joka heiluu kun La Vinotinto pelaa Etelä-Afrikassa. Palaan seuraavalla kerralla Venezuelan seurojen ja jalkapallopelaajien kanssa. Terveisiä aurinkoisesta Caracasista!


JC

JC on Venezuelassa syntynyt, Itävallassa opiskellut ja Rovaniemelle kotiutunut kosmopoliitti, joka on huhti-toukokuussa työ- ja lomamatkalla kotikonnuillaan Etelä-Amerikassa. Hän ilahdutti blogilaisia vieraskynäilyillään jo EM-kisojen aikaan, ja nyt tarkastelun kohteena on venezuelalainen jalkapallokulttuuri.