Il calcio italiano nel TV [il kaltso italia:no nel ti:vu]

Juven alennustila, Ibran maagisuus, uusi prinssi Diego Milito, Lega Calcio:n talousväännöt, Barin paluu pääsarjaan ja kesän siirtohuhut hallitsivat Italian jalkapallokeskustelua niin lehdistössä kuin televisiossa huhti-toukokuun vaihteessa. Emilia-Romagnan maakunnassa, jossa vietin puolisentoista viikkoa, merkittävimmät asiat olivat kuitenkin alueellisen lippulaivan, Bologna FC:n, vaisujen otteiden kulminoituminen shokkimaiseen kotitappioon sarjajumbolle, Serie B:n putoamiskamppailuun vajonneen Rimini Calcion tappioputki sekä Serie C:n kärkikahinat Cesenan ja Ravennan välillä. Näitä kelailtiin tietysti maakunnallisilla ja paikallisilla tv-kanavilla tunnista ja päivästä toiseen.

Kuuleeko maailma?

Italiassa jalkapallokulttuuri on kansallista, mutta ennen muuta alueellista ja paikallista. Valioliigaa tai muita Euroopan pääsarjoja ei puida edes tulosten tasolla, Mestarien liigan tv-pelipäivänä on keskiviikko, mutta esimerkiksi naapurimaassa miteltävistä jääkiekon MM-kisoista ei tihku pihahdustakaan. Ensi vuonna voi olla toisin, sillä Azzurrihan palaa A-sarjaan Saksassa ’10.

Eräs esimerkki sisäänpäin lämpeävästä la cultura del calcio:sta on se, kun tv-ruudun yläkulmassa näkyy pienellä tulostilanne tiistaisesta Arsenal – ManU –ottelusta, mutta pari-kolme tuntia keskustellaan arvovaltaisella asiantuntijajoukolla siitä, miksi Del Piero ei puhu (median kanssa Juventuksen heikoista otteista, Ranierin asemasta, fanien ärtymyksestä jne.)!

Televisio on mitä keskeisin tiedotuskanava jalkapalloelämysten välittämiseen, ja viikkotasolla yleisin tyylilaji on keskusteluohjelma – käytännössä jaarittelu. Intohimoa saapasmaan futiskulttuurista ei puutu, ja nurmikon pätkästäkin saadaan asiaa. Myös otteluiden tv-oikeuksista on löydetty jännittäviä porsaanreikiä. Vai mitä tuumitte siitä, että Inter – Lazio –ottelun (2.5.) tapahtumien sijaan Giuseppe Meazzalta näytetäänkin selostajaa, joka intohimoisesti kertoo, mitä kentällä tapahtuu. Sitten muutaman tilanteen jälkeen kuva leikkaa studioon, jossa kolmesta kuuteen asiantuntijaa pui nähtyä – nimenomaan nähtyä – koska studion lähettimissä ottelu näkyy, ja siitä minäkin sain aina muutaman sekunnin nauttia kommentaattorin pärstän taustakuvana.

Temperamenttia ja malleja

Tv-ohjelmakonseptia on viety melko maskuliinis-machokulttuurimaiseen suuntaan sillä, että studiossa otteluita ennen, niiden aikana ja jälkeen istuu analysoimassa harmaatukkaisia miehiä joko vierekkäin kaaressa tai vastakkain ikään kuin puolensa valiten, välillä mukana on joku sliipattu stara tai entinen huippupelaaja. Tämän härdellin nyörejä pitää kauniissa pikku kätösissään vaihtelevalla menestyksellä joku hehkeä ragazza, mallikelpoinen bööna.

Parhaimmillaan ja pahimmillaan tämä on sekä kansallisilla (Rai Due/Sport) että paikallisilla (Adriatica, Teleromagna, La7, La8) tv-kanavilla äärimmäistä viihdettä. En tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, kun legendaarinen nerazzurri, Sandro Mazzola (s. 1942), poltti (jälleen kerran?) totaalisesti hihansa keskusteltaessa Internazionalen kansainvälisestä pelaajakaartista ja toisaalta Ibran ylivoimaisuudesta. Vaihdetaanpas kanavaa...jaaha, täällä on käynnissä Dopo la partita dei Rossoblu – jossa pestään sinipunaisten otteluiden jälkipyykkiä...Klik!...hmm: Rimini Vai! punavalkoisine studioineen. Ja täällä pyörii San Marinon pääsarja. Klik! Mutta mitäs täällä on: Chuck Norris puhuu sujuvaa italiaa...Klik!...ja Nicolas Cage! Nooh, mutta se on jo sitten toinen tarina, paikka ja aika.

Arrivederci!


~ FCC / K ~