”Päivän peli”: Kotkat taivaansinessä

Kaksi ensimmäisen kierroksen kolmesta todellisesta huippuottelusta pelataan tänään. Norsunluurannikko ja Portugali avaavat urakkansa tiistaina, mutta tänään klo 17 Albiceleste ottaa mittaa Super Eaglesin taidoista ja illalla klo 21.30 Englanti kohtaa USA:n. Toisin kuin on tilanne kahdessa muussa mainitsemassani matsissa, Argentiinalle ja Nigerialle ottelu ei ole elämän tai kuoleman peli, vaan molemmat jatkavat B-lohkosta eteenpäin. Siksi luvassa onkin vapautunutta, innostunutta ja luovaa peliä.

Nigerialla on huippumahdollisuus ottaa kovemman luokan päänahka. Argentiina on nyt jos koskaan haavoittumaisillaan. Samalla Kotkille huipputulos ja -esitys iltapäivän pelissä antavat tuulta siipien alle koko kisoja ajatellen. Argentiina haluaa myös sulavan startin kuukauden metsästysreissulleen.

Sotkua ja siivousta

Kummankin joukkueen materiaali hipoo täydellisyyttä, mitä näiden passien haltijoista vain kasaan saa. Molemmilla homman voivat sotkea vain valmentajat. Maradonalle on jo annettu kyvyttömyyden leima otsaan. Kaikki miettivät tietysti sitä, miksi maailman paras puolustaja 1 vs. 1 -tilanteissa, Zanetti, tai energinen, monipuolinen ja kuuliainen keskikenttäpelaaja, joka lukee valmentajansa pelikirjaa kuin piru raamattua, Cambiasso, eivät mahtuneet mukaan. No näillä mennään, keitä on! Itse olen suuresti pettynyt, jos Diego Armando lyö käsijarrun päälle ja pään pensaaseen, eikä peluuta 4-3-3 systeemiä ja kärkitrionaan Agüero – Milito – Messi. Higuain ja Tevez ovat jostakin käsittämättömästä syystä nokkimisjärjestyksessä edellä.

Muutama kuukausi sitten pikahälytetty Lars Lagerbäck on moninkertaisesti etevämpi taktikko kuin virkaveljensä, mutta hänen protektionistinen, tålamod pelitapansa on omiaan tekemään hallaa ja lyömään turhia liekoja Nigerian vauhtipelille. Argentiinalle on lyötävä saman tien luu kurkkuun ja kova prässi kahdesta syystä: 1) puolustus on huippumaista selkeästi surkein, tyyliin: Heinze ja Demichelis, ja 2) jos Mascherano ei pääse katkoihin, toimita palloa nopeasti Veronille ja hän edelleen ruoki kärkimiehiä, joukkueen ilmapiiri kärsii ja pääkaupungin nimi vaihtuu Malos Airesiin.

Seuraamisen arvoista

Kuten kirjoitan ennakossani, Etelä-Koreaa ja Kreikkaa vastaan on edessä kova puolustusmuuri, joten hyökkääjien itseluottamus on tärkeätä saada viritettyä taajuuksille jo ekassa matsissa. Muuten Maradona painaa paniikkinappulaa ja kukaan hyökkääjä ei syty näihin kekkereihin. Nigerialle tasapainon löytäminen systeemin (joka on tervetullut lisä maajoukkueeseen!) ja yksilötaidon kesken on avainasia, ja sitä onkin jännittävää seurata, miten tässä käy.

Ottelussa kannattaa seurata kolmea seikkaa ylitse muiden:

1) Nigerian erikoistilanteet; Taiwon vaparit ovat ikäviä sekä muurissa että maalinsuulla seisoville, mutta valmentajan takataskusta on tullut myös muutama ovela kuvio; toki Argentiinakin on aiemmissa kisoissa ollut luova erikoistilanepelaamisessa.
2) Laiturit vs. laitapuolustajat; Odemwingien lähtönopeus on myrkkyä Argentiinan vasemmalle pakille, Gabriel Heinzelle, ja toisella laidalla viilettää huomisen tähti Chinedu Obasi, joka mittaa Burdisson (tai Rodriguezin) päivän kunnon.
3) Vanhassa vara parempi: Juan Sebastian Veron, jonka pitkät syötöt, vapaapotkut, läpisyötöt ja rauhallisuus ovat edelleen kovaa valuuttaa kansainvälisillä kentillä – vai ovatko?

Lopputulos: ARG – NGA 1-1
Päivän muut pelit: KOR-GRE 1-2, ENG-USA 2-0

~ FCC / M ~

Poikia opissa

No niin, avausmatsi on taputeltu. Nyt uskallan jo raottaa äänijänteitäni ja suoristaa selkääni. Ja kuittailla Stefanille, mutta vain vähän. Etelä-Afrikan jatkounelma elää yhä!

Meksiko aloitti toki pirteästi ja näytti 60 sijaa huonommin rankatulle isäntämaalle kaapin paikkaa. Laitapeli oli pirteää Gion ja Aguilarin johdolla, mutta Franco oli tuttu näky boksissa – pallo yli.
Toiselle puoliajalle Parreira näytti taktisen osaamisensa ja sen, miksi hän on vielä kova luu koutsihommissa. Aguirre jäi oppipojan osaan, kun ”pappa” vaihtoi heikoimman lenkkinsä pois ja vaihtoi ryhmittymänsä 4-3-3:ksi.

Prässiä nostettiin, aluepeliä vahvistettiin ja keskusta tukittiin. Sitten kuin tilauksesta Meksiko kavensi keskelle, alkoi lyödä päätään seinään, unohti laitapelinsä ja menetti palloja. Etelä-Afrikka pääsi katkoihin ja kontrasi nopeasti. Tshabalala pääsi parilla ristipassilla läpi ja paukutti niin ylänurkkaan kuin Jabulanin vain voi. Tämän avausmaalin taustat menivät ikävästi Antti Ennekarilta huti toteamuksella: ”Toinen puoliaika näyttää etenevän samaa kaavaa kuin ensimmäinen.”

Lisää oppipoikia pantiin vaihtoon, kun Vela vaihdettiin ”Meksikon Mixu Paatelaiseen”, Cuauhtemoc Blancoon. Hänen spirittinsä laskeutui Soccer City:lle ja hetki tästä Mokoenan kyseenalaisesti johtama (?) puolustus otti ja nukahti taas, ja Marques pääsi kuittaamaan tasoihin.

Avausottelu oli vaisu ja tylsä, vaikka mukaan mahtui yksi kappale kaikkea, mitä viihdyttävään matsiin kuuluukin: hieno maali, komea torjunta, härski liukutaklaus, valmentajan taktista taitoa ja kovaa kannatusta. Ehkä tuo 1-1 on oikeutettu lopputulos, vaikka Etelä-Afrikka paransi peliään enemmän kuin vastustajansa.

Luvalla sanoen molempien pelin on parannuttava, jos meksikolaiset tai eteläafrikkalaiset meinaavat tähyillä jatkopaikkaa. Meksikon ongelmat eivät jää viimeistelytaitoon, vaan kyllä tuo alakerta on kuin Hitchcockin leffasta kruunattuna kisojen huonoimmalla maalivahdilla. Ottelun MVP oli Tshabalala.

Nooh, onneksi iltapelissä nähdään myrskyvaroitus ”Parhaat päivät takana” -leimatulta Uruguaylta.

~ FCC / M ~

PS Tiedoksenne, että tarkoituksenamme on näpytellä joka päivälle tai ainakin joka toiselle päivälle "Päivän peli" -ennakkoanalyysi yhdestä matsista!