Vieraskynä II: Seurajoukkueterveisiä Venezuelasta

Vielä ennen paluutani Suomeen lähetän teille futiskulttuuriterveisiä Venezuelasta. Tällä kertaa zoomataan tarkemmin maan johtavaan seurajoukkueeseen.

Copa Libertadores kiikarissa

Viime viikko toi iloa sekä Caracas FC:n faneille että kaikille venezuelalaisille. Caracas FC, joka tunnetaan La Maquinaria Roja (Punainen koneisto) tai Los Rojos del Ávila* (Ávilan punaiset) lempinimillä, voitti ecuadorilaisen Deportivo Cuencan 4:0 kotiottelussa Copa Libertadoresin kaksiosaisissa pudotuspeleissä. Näin venezuelalaisen seuran onnistui edetä 8. pudotuspelivaiheeseen.

Tämä on vasta neljäs kerta 1990-luvun jälkeen kun venezuelalaisjoukkue pääsee niin pitkälle. Vuosi 1999 oli Minerven, 1999 Estudiantes de Meridan ja 2004 Deportivo Tachiran. Copa Libertadores vastaa Euroopan Mestareiden liigaa, johon osallistuu 32 seuraa Etelä-Amerikasta. Venezuelalaisten toivo on, että Caracas FC pääsee semifinaaliin ja vielä voittaa Copa Libertadoresin 2009.

Punainen meri

Ensimmäisessä osaottelussa Cuenca oli onnistunut saavuttamaan 2-1 -edun, mutta Caracas FC oli ylivoimainen kotikentällään. Ensimmäisellä puoliajalla ensin argentiinalainen Darío Figueroa ja sitten meksikolainen Rodrigo Prieto maalasivat. 52. minuutilla Emilio Rentería, joka oli tullut Rafael Castellín tilalle, teki kolmannen maalin. Tässä olikin ratkaisun makua, sillä Cuenca tarvitsi neljä maalia reiluun puoleen tuntiin jatkaakseen matkaansa näissä kekkereissä. Vieraiden viimeisetkin toivon rippeet kaikkosivat, kun venezuelalaispuolustaja José Manuel Rey teki neljännen maalin vapaapotkusta. Näin varmistui Caracas FC:n jatkopaikka Copa Libertadoresissa.

Näyttää siltä, että Caracas FC on voittamaton kotikentällä. Tähän mennessä Noel Sanvicenten luotsaama joukkue ei ole hävinnyt yhtään peliä kotiottelussa. Yksi syy tähän on tunnelma: 20.000 katsojaa juhli kunnolla pelaajien kanssa Estadio Olimpicolla. Se oli yksi punainen meri, joka oli elossa ja täynnä energiaa. Silloin fanit elivät joukkueen mottoa sientete grande (tunne itsesi suureksi). Seuraava haaste on vuorossa keskiviikkona 27.5.2009, jolloin La Maquinaria Roja pelaa brasilialaista suurseuraa, Gremiota, vastaan. Ja kaikki katseet ovat Los Rojos del Ávilassa! Jos perinne jatkuu, Caracas FC voittaa tai venyy tasuriin, sillä se pelaa kotikentällä.

* Àvila on vuoristo, joka sijaitse Caracasin ja rannikkon välillä.


JC

Il calcio italiano nel TV [il kaltso italia:no nel ti:vu]

Juven alennustila, Ibran maagisuus, uusi prinssi Diego Milito, Lega Calcio:n talousväännöt, Barin paluu pääsarjaan ja kesän siirtohuhut hallitsivat Italian jalkapallokeskustelua niin lehdistössä kuin televisiossa huhti-toukokuun vaihteessa. Emilia-Romagnan maakunnassa, jossa vietin puolisentoista viikkoa, merkittävimmät asiat olivat kuitenkin alueellisen lippulaivan, Bologna FC:n, vaisujen otteiden kulminoituminen shokkimaiseen kotitappioon sarjajumbolle, Serie B:n putoamiskamppailuun vajonneen Rimini Calcion tappioputki sekä Serie C:n kärkikahinat Cesenan ja Ravennan välillä. Näitä kelailtiin tietysti maakunnallisilla ja paikallisilla tv-kanavilla tunnista ja päivästä toiseen.

Kuuleeko maailma?

Italiassa jalkapallokulttuuri on kansallista, mutta ennen muuta alueellista ja paikallista. Valioliigaa tai muita Euroopan pääsarjoja ei puida edes tulosten tasolla, Mestarien liigan tv-pelipäivänä on keskiviikko, mutta esimerkiksi naapurimaassa miteltävistä jääkiekon MM-kisoista ei tihku pihahdustakaan. Ensi vuonna voi olla toisin, sillä Azzurrihan palaa A-sarjaan Saksassa ’10.

Eräs esimerkki sisäänpäin lämpeävästä la cultura del calcio:sta on se, kun tv-ruudun yläkulmassa näkyy pienellä tulostilanne tiistaisesta Arsenal – ManU –ottelusta, mutta pari-kolme tuntia keskustellaan arvovaltaisella asiantuntijajoukolla siitä, miksi Del Piero ei puhu (median kanssa Juventuksen heikoista otteista, Ranierin asemasta, fanien ärtymyksestä jne.)!

Televisio on mitä keskeisin tiedotuskanava jalkapalloelämysten välittämiseen, ja viikkotasolla yleisin tyylilaji on keskusteluohjelma – käytännössä jaarittelu. Intohimoa saapasmaan futiskulttuurista ei puutu, ja nurmikon pätkästäkin saadaan asiaa. Myös otteluiden tv-oikeuksista on löydetty jännittäviä porsaanreikiä. Vai mitä tuumitte siitä, että Inter – Lazio –ottelun (2.5.) tapahtumien sijaan Giuseppe Meazzalta näytetäänkin selostajaa, joka intohimoisesti kertoo, mitä kentällä tapahtuu. Sitten muutaman tilanteen jälkeen kuva leikkaa studioon, jossa kolmesta kuuteen asiantuntijaa pui nähtyä – nimenomaan nähtyä – koska studion lähettimissä ottelu näkyy, ja siitä minäkin sain aina muutaman sekunnin nauttia kommentaattorin pärstän taustakuvana.

Temperamenttia ja malleja

Tv-ohjelmakonseptia on viety melko maskuliinis-machokulttuurimaiseen suuntaan sillä, että studiossa otteluita ennen, niiden aikana ja jälkeen istuu analysoimassa harmaatukkaisia miehiä joko vierekkäin kaaressa tai vastakkain ikään kuin puolensa valiten, välillä mukana on joku sliipattu stara tai entinen huippupelaaja. Tämän härdellin nyörejä pitää kauniissa pikku kätösissään vaihtelevalla menestyksellä joku hehkeä ragazza, mallikelpoinen bööna.

Parhaimmillaan ja pahimmillaan tämä on sekä kansallisilla (Rai Due/Sport) että paikallisilla (Adriatica, Teleromagna, La7, La8) tv-kanavilla äärimmäistä viihdettä. En tiennyt, itkeäkö vaiko nauraa, kun legendaarinen nerazzurri, Sandro Mazzola (s. 1942), poltti (jälleen kerran?) totaalisesti hihansa keskusteltaessa Internazionalen kansainvälisestä pelaajakaartista ja toisaalta Ibran ylivoimaisuudesta. Vaihdetaanpas kanavaa...jaaha, täällä on käynnissä Dopo la partita dei Rossoblu – jossa pestään sinipunaisten otteluiden jälkipyykkiä...Klik!...hmm: Rimini Vai! punavalkoisine studioineen. Ja täällä pyörii San Marinon pääsarja. Klik! Mutta mitäs täällä on: Chuck Norris puhuu sujuvaa italiaa...Klik!...ja Nicolas Cage! Nooh, mutta se on jo sitten toinen tarina, paikka ja aika.

Arrivederci!


~ FCC / K ~