Vieraskynä I: Viininpunaista

Urheilu on tärkeätä venezuelalaisille. Maassa on monta sanomalehteä, joissa uutisoidaan pelkästään urheilutapahtumista ja lajien kehityksestä. Joskus sanotaan, että maassa on kaksi tärkeää urheilulajia: beisbol ja perinteinen missikilpailu (jos tätä viimeistä voidaan kutsua urheilulajiksi). Ainakin tähän mennessä Venezuelasta on tullut 5 Miss Universumia ja 5 Miss Maailmaa. Toisaalta nimet David Concepción, Luis Aparicio ja Andres Galarraga eivät juuri viittaa misseihin vaan Venezuelan kärki-beisbolpelaajiin, jotka ovat pelanneet sekä Venezuelan että USA:n seuroissa.

Kolmas laji

Kadulla keskustellaan siitä, miten Leones del Caracasilla menee ja jos Magallanes tällä kertaa voitaa mestaruuden. Ja kun on juego de pelota -pallopelin aika, kaikki ovat ”kuumeessa”. Viime aikoina kuitenkin myös kolmas suuri laji on syntynyt, ja se on jalkapallo. Ehkä on väärin sanoa, että on syntynyt, koska jalkapallo on ollut aina joidenkin sydämessä, mutta se ei ole ollut kansallislaji. Yhä useampi venezuelalainen tunnustautuu La Vinotinto:n (viininpunainen) faniksi seuraten maajoukkueen otteita. Syy siihen on se, että La Vinotinto on kehittynyt huomattavasti joukkueena.

Nykyään venezuelalaisten toivo (jotkut toivovat enemmän kuin toiset) on, että La Vinotinto pääsee pelaamaan seuraaviin MM-kisoihin Etelä-Afrikkaan 2010. Silti ihmisillä on samaan aikaan jalat maassa, kuten yksi taksikuski kertoikin minulle viime viikolla: ”No, varmasti La Vinotinto ei tee paljon seuraavissa MM-kisoissa (jos ovat mukana), mutta on tärkeätä olla mukana”. Kuten Suomi, Venezuela ei ole ikinä osallistunut vastaaviin korketasoisiin tapahtumiin. Vaikka La Vinotinto voitti 31. maaliskuuta ’09 Kolumbian 2:0, joukkue on Etelä-Amerikan karsintalohkon kahdeksantena, ja vain 4 joukkuetta voi päästä Etelä-Afrikkaan.

Vieraskoreutta?

Koska Venezuela on monikansallinen maa, ihmisillä on usein omat suosikkimaajoukkueensa. Esimerkiksi kun Espanja valloitti Euroopan mestaruuden 2008, Venezuelan Espanjan kannattajat juhlivat niin tunteikkaasti, että olisi voinut ajatella Venezuelan olleen se voittaja. Jalkapallofanit täällä Venezuelassa seuraavat Euroopan pääsarjojen otteluita, ja jokaisella on oma suosikkiseuransa ”vanhalla mantereella”. Joskus suosikkiseurat ovat niistä maista, joista fanien vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin tai joissa heidän juurensa ovat. Siksi on mielenkiintoista seurata MM-kisoja Caracasissa, kun jokaisessa big screenissä on Italian, Espanjan, Saksan, Portugalin ja muiden maiden lippuja. Toivon, että 2010 meillä kaikkilla on yhteinen lippu, joka heiluu kun La Vinotinto pelaa Etelä-Afrikassa. Palaan seuraavalla kerralla Venezuelan seurojen ja jalkapallopelaajien kanssa. Terveisiä aurinkoisesta Caracasista!


JC

JC on Venezuelassa syntynyt, Itävallassa opiskellut ja Rovaniemelle kotiutunut kosmopoliitti, joka on huhti-toukokuussa työ- ja lomamatkalla kotikonnuillaan Etelä-Amerikassa. Hän ilahdutti blogilaisia vieraskynäilyillään jo EM-kisojen aikaan, ja nyt tarkastelun kohteena on venezuelalainen jalkapallokulttuuri.

Tykkimiesten pommi jää suutariksi

On kieltämättä hankalaa olla Arsenalin kannattaja, kun menestystoiveet kohdistuvat aina seuraavan kauden potentiaaliin. Johtoportaan mielestä on vain ajan kysymys, milloin Arsenal alkaa dominoida viheriöitä, mutta sekä fanien että tähtipelaajien (esim. Fabregas) kärsivällisyys alkaa jo olla koetuksella.

Ensi vuonna sitten..

Arsene Wenger on tehnyt loistavaa työtä tykistön kenraalina, jakanut rohkeasti vastuuta nuorille lupauksille ja saanut vuosi toisensa jälkeen jalkeille iskukykyisen joukkueen. Ja onhan Arsenal toki semifinaalipaikallaan osoittanut kuuluvansa Euroopan jalkapalloeliittiin. Mutta vielä tällä kaudella nuoren Arsenal-miehistön voitto – tai edes pääsy finaaliin – olisi todellinen yllätyspommi.

Viime viikon ottelu Old Traffordilla paljasti joukkueen kokemattomuuden. Joukkue ei saanut syöttöjä hyökkäyspäähän asti, vaan Fabregas ja Nasri jäivät pyörittelemään palloa keskikentälle. Joukkue sai ainoastaan yhden vedon maalia kohti. Songista ja Diabysta ei ollut apua hyökkäyssuuntaan – eikä itse asiassa tarpeeksi puolustuspäähänkään. Elämänsä ottelun pelannut Manuel Almunia piti Arsenalin pystyssä häikäisevillä venytyksillään.

Gaël Clichyn ja William Gallasin loukkaantumiset jättävät Arsenalin puolustukseen pahan aukon, johon ei löydy päteviä paikkaajia. Mikaël Silvestrenkin loukkaannuttua Wenger joutuu kaivamaan kentälle sveitsiläisen topparilupauksen, Johan Djouroun, jonka paikka ei ole vielä UCL:n ratkaisupeleissä. Myös Kieran Gibbs on turhan kokematon kaveri näihin karkeloihin, eikä hänestä ole vasemmalla laidalla Clichyn kaltaisiin nousuihin.

Ongelmia on myös hyökkäyspäässä. Piikissä pelaavat Adebayor ja Bendtner ovat jäätyneet isoja seuroja vastaan. Esimerkiksi Valioliiga-kaudella juutti ja togolainen eivät ole saaneet palloa kertaakaan TOP6-joukkueiden maaliin. Arshavinille ja van Persielle olisi kieltämättä käyttöä kärkimiehen takana tässä yhden kärjen taktiikassa. Van Persie saattaa toipua tiistain otteluun, mutta ei ole vielä terässä. Noh, ensi vuonna sitten Pietarin taitoniekka nähdään tykkipaidoissa myös UCL:ssä, RvP on täydessä tikissä – ja toivon mukaan piikkiin on hankittu maailmanluokan viimeistelijä.

Arsenalin oljenkorret

Arsenal on pelannut hyvää laitapeliä. Etenkin oikean laidan tykinkuula, Theo Walcott, saa aikaan vaarallisia tilanteita. Toki Walcott-nakin saava Patrice Evra on aivan maailman huippua vasemman pakin tontillaan. Fabregas ja Nasri kykenevät molemmat tappaviin pystysyöttöihin, ja parhaana päivänään Adelta ei saa palloa pois millään. Voi kun se pallo vaan osuisi sinne maalipuiden väliin.

ManU:lle olisi paha menetys, jos kylkensä telonut Rio Ferdinand ei kykene pelaamaan. Puolustuspää on vuotanut usein, kun Ferdinand–Vidic-parivaljakko ei ole ollut kasassa. Luultavasti Rio kuitenkin pystyy pelaamaan. Muutoin ManU:n paketti on kyllä mainio. Löytyy nopeutta, taitoa, voimaa, kokemusta ja maalivahti, jonka hermot ei petä ikinä ratkaisuhetkillä.

Nuhjaamista Stamford Bridgella

Stamford Bridgella nähdään tiukkaa puolustuspeliä. Etenkin Chelsea panostaa oman maalinsa varjeluun, koska ei halua lähteä maalintekokilpailuun Barcelonan kanssa. Jos Chelsean paketti repeää, Cech joutuu muuttumaan kumiksi ja tervaksi.

Tulosveikkaukset Arsenal – ManU, CFC – FCB:
Stefi: 0-1, 1-1 (Jatkoon ManU ja Barca)
Kyli: 2-1, 1-0 (Jatkoon ManU ja Chelsea)