Tykkimiesten pommi jää suutariksi

On kieltämättä hankalaa olla Arsenalin kannattaja, kun menestystoiveet kohdistuvat aina seuraavan kauden potentiaaliin. Johtoportaan mielestä on vain ajan kysymys, milloin Arsenal alkaa dominoida viheriöitä, mutta sekä fanien että tähtipelaajien (esim. Fabregas) kärsivällisyys alkaa jo olla koetuksella.

Ensi vuonna sitten..

Arsene Wenger on tehnyt loistavaa työtä tykistön kenraalina, jakanut rohkeasti vastuuta nuorille lupauksille ja saanut vuosi toisensa jälkeen jalkeille iskukykyisen joukkueen. Ja onhan Arsenal toki semifinaalipaikallaan osoittanut kuuluvansa Euroopan jalkapalloeliittiin. Mutta vielä tällä kaudella nuoren Arsenal-miehistön voitto – tai edes pääsy finaaliin – olisi todellinen yllätyspommi.

Viime viikon ottelu Old Traffordilla paljasti joukkueen kokemattomuuden. Joukkue ei saanut syöttöjä hyökkäyspäähän asti, vaan Fabregas ja Nasri jäivät pyörittelemään palloa keskikentälle. Joukkue sai ainoastaan yhden vedon maalia kohti. Songista ja Diabysta ei ollut apua hyökkäyssuuntaan – eikä itse asiassa tarpeeksi puolustuspäähänkään. Elämänsä ottelun pelannut Manuel Almunia piti Arsenalin pystyssä häikäisevillä venytyksillään.

Gaël Clichyn ja William Gallasin loukkaantumiset jättävät Arsenalin puolustukseen pahan aukon, johon ei löydy päteviä paikkaajia. Mikaël Silvestrenkin loukkaannuttua Wenger joutuu kaivamaan kentälle sveitsiläisen topparilupauksen, Johan Djouroun, jonka paikka ei ole vielä UCL:n ratkaisupeleissä. Myös Kieran Gibbs on turhan kokematon kaveri näihin karkeloihin, eikä hänestä ole vasemmalla laidalla Clichyn kaltaisiin nousuihin.

Ongelmia on myös hyökkäyspäässä. Piikissä pelaavat Adebayor ja Bendtner ovat jäätyneet isoja seuroja vastaan. Esimerkiksi Valioliiga-kaudella juutti ja togolainen eivät ole saaneet palloa kertaakaan TOP6-joukkueiden maaliin. Arshavinille ja van Persielle olisi kieltämättä käyttöä kärkimiehen takana tässä yhden kärjen taktiikassa. Van Persie saattaa toipua tiistain otteluun, mutta ei ole vielä terässä. Noh, ensi vuonna sitten Pietarin taitoniekka nähdään tykkipaidoissa myös UCL:ssä, RvP on täydessä tikissä – ja toivon mukaan piikkiin on hankittu maailmanluokan viimeistelijä.

Arsenalin oljenkorret

Arsenal on pelannut hyvää laitapeliä. Etenkin oikean laidan tykinkuula, Theo Walcott, saa aikaan vaarallisia tilanteita. Toki Walcott-nakin saava Patrice Evra on aivan maailman huippua vasemman pakin tontillaan. Fabregas ja Nasri kykenevät molemmat tappaviin pystysyöttöihin, ja parhaana päivänään Adelta ei saa palloa pois millään. Voi kun se pallo vaan osuisi sinne maalipuiden väliin.

ManU:lle olisi paha menetys, jos kylkensä telonut Rio Ferdinand ei kykene pelaamaan. Puolustuspää on vuotanut usein, kun Ferdinand–Vidic-parivaljakko ei ole ollut kasassa. Luultavasti Rio kuitenkin pystyy pelaamaan. Muutoin ManU:n paketti on kyllä mainio. Löytyy nopeutta, taitoa, voimaa, kokemusta ja maalivahti, jonka hermot ei petä ikinä ratkaisuhetkillä.

Nuhjaamista Stamford Bridgella

Stamford Bridgella nähdään tiukkaa puolustuspeliä. Etenkin Chelsea panostaa oman maalinsa varjeluun, koska ei halua lähteä maalintekokilpailuun Barcelonan kanssa. Jos Chelsean paketti repeää, Cech joutuu muuttumaan kumiksi ja tervaksi.

Tulosveikkaukset Arsenal – ManU, CFC – FCB:
Stefi: 0-1, 1-1 (Jatkoon ManU ja Barca)
Kyli: 2-1, 1-0 (Jatkoon ManU ja Chelsea)

Etulyöntiasemat

Väki vähenee, pidot paranevat. Tällä ja ensi viikolla mitellään todellisesta maineesta ja mammonasta – paikasta Rooman auringossa. Se, saavutaanko sinne Katalonian auringosta, Lontoosta vai Manchesterista, on kiinni Barcasta ja Chelseasta, sekä ManU:sta ja Arsenalista. Joka tapauksessa finaalissa Valioliigajoukkue(et) nähdään. Valioliigan laatua kuvaa hyvin se, että vain Barca pystyy toden teolla haastamaan kovimmat brittijengit. Mutta onko La Ligan puolustava mestari ja vuoden 2007 UCL-voittaja tästä huippunelikosta se kaikkein paras?

Messi kiinni

On jännittävää, miten huippujoukkue riippumatta uusista vahvistuksista, vanhoista avainpelaajista ja pelin näyttävyydestä ja tuloksellisuudesta kulminoituu pidemmän päälle aina muutamiin pelaajiin – jopa yhteen. Toki myös samaistumisen arvoisia sankaritarinoita metsästävillä tiedotusvälineillä on tässä oma osuutensa. Silti, on kummallista, miten esimerkiksi FC Bayern elää Riberystä, Poolin kaataminen perustuu Torresin ja Gerrardin nollaamiseen, ja Arsenal pärjää pitkälti kapteeni-Cescin otteilla. Yhtä lailla Barcalle kaikki kaikessa on Lionel Messi. Siinä mielessä ManU ja Chelsea vaikuttavat tasapainoisimmalta, että ratkaisijoita ja menestyksen tekijöitä löytyy laajalta rintamalta.

Laitapakki Colen poissaolo avaa paikan aloitukseen Bosingwalle, jonka avut ovat ennen muuta hyökkäysten tukemisessa, niinpä Ivanovic ottanee Colen laidan. Keskikentältä löytyy kuitenkin varsinainen päällysmies, sillä Essien on jo napannut vyölleen muun muassa Gerrardin pelinumeron. Vai voisiko yllätyskortin tarjota kovapotkuinen Juliano Belletti, joka pelasi 2004–2007 FCB:n riveissä? Miten Xavi, Henry ja Iniesta nostavat profiiliaan, jos Messi sattuisi vaikka olemaan ”vähän pihalla”?

Hiddink, Pep ja vierasmaali

Molemmille joukkueille tiistain koitos on jo neljäs ottelu kymmeneen päivään, mikä voi heijastua ottelun tempoon. Vaikka Malin maajoukkuepelaaja Keita vakuuttelee joukkueensa konemaista kestävyyttä, punnitaan tässä erityisesti managerien ja valmentajien taito virittää joukkueensa äärimmilleen. Miten ensimmäistä kauttaan tosipaikassa oleva Guardiola tässä onnistuu?

La Blaugrana selvisi puhtain paperein viime viikostaan: 4–0-voitto Sevillasta ja 2–2-tasuri Valenciassa. Chelsea pelasi paikallisottelun West Hamia vastaan lauantaina ja voitti 0–1, viikolla Everton nipisti Bluesilta pinnan. FA Cup -välierässä sinipaidoilta tuli kova näyttö, kun se masensi Arsenalin 2–1.

Ottelun huikeaa hyökkäyspotentiaalia hillitsee aavistuksen se, että Chelsea tähtää vierasmaaliin, ja Barcelona haluaa kaikin tavoin estää sen. Kiinnostavaa on nähdä, miten viime otteluista tuttu Chelsean toisen puoliajan dominanssi horjuttaa kotijoukkueen pallonhallintaa. Voisiko Blues pelata tasollaan jo ottelun alusta lähtien ja panna kautta linjan kotijoukkueen ahtaalle, vai vaatiiko joukkue Hiddinkin läksytystä erätauolla?

Otteluparin voittajaksi selviytyy se, kumpi pelaa enemmän omannäköistään peliä vieraskentällä säilyttäen pelillisen identiteettinsä läpi osaotteluiden. Barca on vieraspeleissään ollut tyystin erilainen kuin Camp Noulla, mistä merkkinä viime aikojen vierastasurit.

Piipahdus Old Traffordilla

Sekä ManU:n että Arsenalin esitykset ovat ailahdelleet paljon tällä kaudella, mutta keskiviikkona otteet eivät saa lipsua. Sekä Sir Alex että herra Wenger pitävät huolen siitä, että pelaajat eivät ole unessa. Voi olla, että Old Traffordin pukukopeissa ei kyyneleiltäkään (tai mustelmilta) vältytä, jos peli tökkii.

Kieltämättä Wengerillä on kova haaste lietsoa nuoret pelaajat jättiläisen kaatoon. Miten esimerkiksi 19-vuotias Kieran Gibbs pystyy vartioimaan Cristiano Ronaldon? Entä kuinka 20-vuotias toppari Johann Djorou pysyy Berbatovin ja kumppaneiden kyydissä?

Viikonloppuna ManU kiri vakuuttavaan 5–2-voittoon Tottenhamista, mutta myös Arsenal otti mukavan 2–0-voiton Middlesbroughista. Tilastot ovat vahvasti kotijoukkueen puolella; ManU:lla on Old Traffordin UCL-peleistä peräti 20 ottelun tappioton putki!


Tulosveikkaukset FCB – CFC, ManU – Arsenal:
Stefi: 1-1, 1-0
Kyli: 2-1, 3-1