Eurooppalainen (huippu)seurafutis on siirtynyt kesätauolle. Barca otti omansa palaten Mestarien mestariksi kolmen vuoden tauon jälkeen. Liigamestarit selvisivät pitkälti jo ennen päätöskierroksia muissa Euroopan kärkisarjoissa paitsi Bundesliigassa ja Ranskan Ligue 1:ssa. Siinä missä Internazionale saavutti Serie A:ssa jo 4. scudettonsa, ManU 3. trophynsa ja Barca parin vuoden tauon jälkeen La Ligan voiton, Saksassa ja Ranskasta kuultiin kummia.
Hovikelpoisia susia ja girondisteja
Wolfsburg näpäytti valmentaja Felix Magathin johdolla suurempiaan voittamalla 64-vuotisen seurahistoriansa ensimmäisen liigamestaruuden. Die Wölfen vahvuus oli iloinen hyökkäyspeli, mistä on merkkinä myös torjäger-tilaston tuplavoitto joukkueen kärkimiehille. Ranskassa päättyi puolestaan OL:n kunnioitettava seitsemän vuoden dominanssi, kun Laurent Blanc'n valmentama Bordeaux palasi kannukantaan sitten vuoden 1999. Marseille näytti pitkään olevan se, joka tämän historiallisen tempun tekee, mutta hyytyikin lopulta tasureihin kauden viimeisissä ratkaisuotteluissa.
Huuhkajia ja tipuja
Laakereilla ei suinkaan levätä kesälläkään, ei (harjoitus)kentällä eikä kotisohvilla tai tietokoneidenkaan ääressä. Syitä on neljä: 1) kesän muutamat MM2010-karsintamaaottelut, 2) Naisten EM-kisat Suomessa elokuussa, 3) U21EM-kisat Ruotsissa, sekä 4) kiehumispistettä lähestyvät siirtomarkkinat.
15. kesäkuutahan pikku-huuhkajat näyttävät älykkyytensä ja liitotaitonsa samassa kivenkovassa lohkossa Englannin, Saksan ja Espanjan kanssa. Naisten huipputasoisissa EM-kisoissa Saksan valtaistuinta koittavat horjuttaa alkulohkostaan heittämällä jatkoon etenevät kotk...kaunokaistipusemme! Välieräpaikka ainakin lienee Suomen naisten kiikarissa. Jäämme seuraamaan...
Me halutaan Kakà, Ribery, Ibra, Ronaldo ja ... ...
Kun pelikaudella pääosassa ovat kentällä viilettävät pallotaiturit, taiston tauottua vääntö siirtyy kabinetteihin: haukankatseisille seurapomoille Laportan, Gallianin ja Perezin tapaan sekä häikäilemättömille rahanyörejään raottaville omistajille. Nyt pelaajasiirtojen huhumylly alkaa olla kuumimillaan, ja varmasti jo ensi viikolla tämän ja viime kausien sekä huomisen starat löytävät paikkansa eurooppalaisessa futispalapelissä. Tämän hetken isoin varmistunut siirto on Englannin keskikenttäpelaajaeliittiin kuuluva Barry vaihtoi Birminghamin pölyt Manchesterin pölyihin ja siirtyi Cityn alati vahvistuvaan miehistöön. Tärkeä identiteettitasoinen kaappaus!
Paras on silti vasta edessä päin. Vieraillessani Italiassa huhti-toukokuussa Real Madridiin tuntuivat olevan matkalla Ronaldo, Kakà ja Ibra, kun Barca oli vahvistumassa mm. Riberylla. U n b e l i e v a b l e .
Nyttemmin Riberyn kanssa Barcaan olisivatkin menossa sekä Benzema että Ibrahimovic. Ja Inter paikkaisi ruotsalaisen ammottavan luovuus- ja maalintekoaukon Diego Militolla ja huippulupaus Marko Arnautovicilla. Tai Samuel Eto'o:lla! Hmm...ja hmm.
David Villa menisi Chelseaan, vai olisiko huippuhankinta sittenkin Sergio Aguëro? ManU näyttäisi olevan maltillisempi tyytymällä superlaituriin Wiganista: Antonio Valenciaan - ellei Real ehdi ensin. Adebayor on siirtymässä Milaniin, ja Arsenal menettänee myös Cescin: joko Realiin tai Barcaan - vai olisiko suuntana sittenkin rossoneri. Mutta ei Lyonkaan tyydy sarjakolmosen statukseen jatkossa vaan haluaa riveihinsä mm. Hlebin ja Vieiran. Samanhenkistä menoa on myös Münchenissä, kun kolmikko Gomez - Pranjic - Tymoschuk on jo FC Hollywoodin miehiä ensi kaudella!
Ajan tasalla (ja vähän turhankin edellä) voi tässä hullunmyllyssä pysyä mm. näillä sivustoilla:
- Eurosport
- Soccernet
- Skysports
- La Gazzetta Dello Sport
- Marca
- L'Equipe
Mutta palataanpas asiaan...
~ FCC / K ~
FC Culture on jalkapallokulttuurin keskusteluareena ja kahden futisfanaatikon kutsumusprojekti. Ranskassa pelattavat EM-kisat ovat seuraavana koitoksenamme. Olemme valmiita jalkapallokulttuurin megatapahtumaan. Bienvenue! Allez!
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
maanantai 25. toukokuuta 2009
Hörökorvat vastaan hottikset
Valloittava Rooma, näyttävä Stadio Olimpico ja kaksi tämän hetken parasta seurajoukkuetta. Paljon muuta ei osaa pyytää, ei ehkä edes Chelsean tai Arsenalin kannattajana. Tämän kauden Mestarien liigakausi taputellaan arvolleen sopivasti FC Barcelonan ja Manchester Unitedin il grande finalella keskiviikkona 27.5. Pitkällä, kahdentoista ottelun taipaleella on taipumus erotella jyvät akanoista, ja nämä seurat ovat jo saavuttaneet triplaa ja tuplaa. ManU:lle "isokorvainen" pysti olisi jo tosiaan kauden neljäs – jatkoa maailman seurajoukkueiden, Englannin liigacupin ja Valioliigan mestaruuksille. Barça on puolestaan valloittanut jo kaiken kotimaassaan: Copa Del Reyn ja Primera divisiónin hamuten luonnollisesti vielä la orejonaa.
Kaksi koulukuntaa
Paitsi kaksi todellista eurooppalaisen futiksen mammuttia vastakkain asettuvat kahden erilaisen taktisen ja pelifilosofisen näkemyksen toteuttajaa. Valioliigajoukkueet, joita eteni jälleen kolme semeihin, ovat olleet vastustajiaan etevämpiä koko kentän joukkuepuolustamisessa, tehokkaissa pallonriistojen jälkeisissä vastaiskuissa ja erikoistilannepelaamisessa. Välimeren ja Etelä-Euroopan joukkueet ovat vaikuttaneet siltä, että siellä mennään vähän enemmän fiilispohjalta, mutta tietenkään näin pitkälle ei millään tsuppailulla ja sotaan soittelemalla edetä.
Erona tämän kauden Serie A -jengeihin, joissa italialaista ystävääni lainatakseni "tyydytään liikaa siihen, että pelaaja itse näyttää riittävän sliipatulta ja ihqulta", La Ligan porukoissa on nähty sopivasti näyttävyyttä, mediaseksikkyyttä – mutta mikä tärkeintä – tuloksellista pelinhallintaa. ManU vilisee tunnetusti brittiläisiä perushörökorvia, jotka paistattelevat (keltaisten) lehtien palstoilla joko baaritappeluidensa tai hehkeiden tyttöystäviensä vuoksi.
Pulinat pois: Barça on niitannut tämän kauden UCL:ssa 30 maalia, mikä on huikea määrä. Kärkikolmikko, Henry – Eto’o – Messi, johon ensimmäistä kauttaan Euroopan huipulla valmentava Pep Guardiola luottaa kuin les Ramblesin iltatunnelmaan, on nakuttanut niistä yli puolet, 16. ManU on tyytynyt 18 osumaan parhaina maalintekijöinään Berba – Rooney – Ronaldo, kullakin 4 osumaa. He ovat kevään ratkaisuväännöissä olleet kuitenkin vain harvoin samaan aikaan kentällä – yksi signaali Sir Alexin varovaisemmasta taktiikasta. Varovaista tai ei, one hundred percent manumaista ja siralexmaista. Karrikoiden vastakkain ovat hyvä meininki ja työ.
Mitä tapahtuu finaalissa?
Keskiviikkona selviää, kumpi näistä filosofioista tuottaa tulosta. Jos miettii La blaugranan kannalta, hyökkäys on Rooman illassa todellakin paras puolustus. Vai mitä tuumitte siitä, että luottopuolustajista Abidal, Alves ja Marquez ovat poissa? Myös Iniestalla ja Henrylla on ollut viime aikoina loukkaantumishuolia. ManU sen sijaan pystyy paikkaamaan Fletcherin puutumisen keskikentältä, vaikka kovaan paikkaan energinen Anderson joutuukin. Jääpuikkoja Red Devilsin leiriin tuo vain uhkapeli Rio Ferdinandin suhteen. Vaikka mies lääkittäisiinkin pelaamaan, onko kolmen viikon ottelutauko etu vai haitta – ja kenelle? Totta on varmasti sekin, että vajaakuntoinen Rio on varmempi valinta kuin into piukassa oleva Evans.
Molemmat joukkueet ovat hallinneet otteluitaan, mutta tässä ottelussa Barça pitää nahkakuulaa enemmän. ManU iskee vastaan, kun Henry sekoaa näppäryyteensä ja Puyol ja Keita nousevat yli-innokkaasti laitapakkien tonteiltaan. Kuriositeettina mainittakoon myös sellainen, että molemmat joukkueet ovat tehneet valtaosan maaleistaan puoliaikojen alussa. Nouseeko Ronaldo todellisten suurpelaajien – kovissa otteluissa vastustajansa nöyryyttävien ja omalle joukkueelleen voiton ratkaisevien hahmojen – joukkoon? Vai näyttääkö viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt Messi, että suurin syy lusitaanistaran viime kauden loistoon oli vertailukohdan puuttuminen?
Tulosveikkaus, Barça – ManU:
Stefi: 1-0
Kyli: 2-1
Mestarien liiga All Stars 4-4-2:
Van der Sar
Alves – Pique – Vidic – Evra
Ronaldo – Xavi – Lampard – Essien
Messi – Drogba
+ Almunia, Ferdinand, Park, Iniesta, Walcott, Henry
Valmentaja: Arsene Wenger
Kaksi koulukuntaa
Paitsi kaksi todellista eurooppalaisen futiksen mammuttia vastakkain asettuvat kahden erilaisen taktisen ja pelifilosofisen näkemyksen toteuttajaa. Valioliigajoukkueet, joita eteni jälleen kolme semeihin, ovat olleet vastustajiaan etevämpiä koko kentän joukkuepuolustamisessa, tehokkaissa pallonriistojen jälkeisissä vastaiskuissa ja erikoistilannepelaamisessa. Välimeren ja Etelä-Euroopan joukkueet ovat vaikuttaneet siltä, että siellä mennään vähän enemmän fiilispohjalta, mutta tietenkään näin pitkälle ei millään tsuppailulla ja sotaan soittelemalla edetä.
Erona tämän kauden Serie A -jengeihin, joissa italialaista ystävääni lainatakseni "tyydytään liikaa siihen, että pelaaja itse näyttää riittävän sliipatulta ja ihqulta", La Ligan porukoissa on nähty sopivasti näyttävyyttä, mediaseksikkyyttä – mutta mikä tärkeintä – tuloksellista pelinhallintaa. ManU vilisee tunnetusti brittiläisiä perushörökorvia, jotka paistattelevat (keltaisten) lehtien palstoilla joko baaritappeluidensa tai hehkeiden tyttöystäviensä vuoksi.
Pulinat pois: Barça on niitannut tämän kauden UCL:ssa 30 maalia, mikä on huikea määrä. Kärkikolmikko, Henry – Eto’o – Messi, johon ensimmäistä kauttaan Euroopan huipulla valmentava Pep Guardiola luottaa kuin les Ramblesin iltatunnelmaan, on nakuttanut niistä yli puolet, 16. ManU on tyytynyt 18 osumaan parhaina maalintekijöinään Berba – Rooney – Ronaldo, kullakin 4 osumaa. He ovat kevään ratkaisuväännöissä olleet kuitenkin vain harvoin samaan aikaan kentällä – yksi signaali Sir Alexin varovaisemmasta taktiikasta. Varovaista tai ei, one hundred percent manumaista ja siralexmaista. Karrikoiden vastakkain ovat hyvä meininki ja työ.
Mitä tapahtuu finaalissa?
Keskiviikkona selviää, kumpi näistä filosofioista tuottaa tulosta. Jos miettii La blaugranan kannalta, hyökkäys on Rooman illassa todellakin paras puolustus. Vai mitä tuumitte siitä, että luottopuolustajista Abidal, Alves ja Marquez ovat poissa? Myös Iniestalla ja Henrylla on ollut viime aikoina loukkaantumishuolia. ManU sen sijaan pystyy paikkaamaan Fletcherin puutumisen keskikentältä, vaikka kovaan paikkaan energinen Anderson joutuukin. Jääpuikkoja Red Devilsin leiriin tuo vain uhkapeli Rio Ferdinandin suhteen. Vaikka mies lääkittäisiinkin pelaamaan, onko kolmen viikon ottelutauko etu vai haitta – ja kenelle? Totta on varmasti sekin, että vajaakuntoinen Rio on varmempi valinta kuin into piukassa oleva Evans.
Molemmat joukkueet ovat hallinneet otteluitaan, mutta tässä ottelussa Barça pitää nahkakuulaa enemmän. ManU iskee vastaan, kun Henry sekoaa näppäryyteensä ja Puyol ja Keita nousevat yli-innokkaasti laitapakkien tonteiltaan. Kuriositeettina mainittakoon myös sellainen, että molemmat joukkueet ovat tehneet valtaosan maaleistaan puoliaikojen alussa. Nouseeko Ronaldo todellisten suurpelaajien – kovissa otteluissa vastustajansa nöyryyttävien ja omalle joukkueelleen voiton ratkaisevien hahmojen – joukkoon? Vai näyttääkö viime kaudella loukkaantumisista kärsinyt Messi, että suurin syy lusitaanistaran viime kauden loistoon oli vertailukohdan puuttuminen?
Tulosveikkaus, Barça – ManU:
Stefi: 1-0
Kyli: 2-1
Mestarien liiga All Stars 4-4-2:
Van der Sar
Alves – Pique – Vidic – Evra
Ronaldo – Xavi – Lampard – Essien
Messi – Drogba
+ Almunia, Ferdinand, Park, Iniesta, Walcott, Henry
Valmentaja: Arsene Wenger
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)