sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Köysi kiristyy

Miten puuhata kaksi maalia kovan joukkueen verkkoon päästämättä itse yhtään? Samojen ajatusten äärellä ovat sekä monsieur Puel Lyonista että senyor Guardiola Katalonian hermokeskuksesta. Olympique Lyonnais oli saamaton Münchenin illassa joutuen nyt toiseen osaotteluun 0-1 tappioasemasta. Bayern Münchenin Van Gaal puolestaan kiteytti heti ottelun jälkeen sen realiteetin, että maali vieraille pakottaa kotijoukkueen kolmeen osumaan. Se on Lyonille liikaa. Heikolta tilanne näyttää myös siksi, että saksalaisjätti jää harvoin ilman maalia.

Väsy

Lyonin etu piilee kuitenkin siinä, että he ovat saaneet levätä ja keskittyä rauhassa viikonlopun yli, kun Ligue 1:ssa ei tarvinnut rehkiä sarjapeliä. Bayern sen sijaan kävi räpeltämässä Ruhrin alueella jääden 1-1 tasuriin Klosen maalilla Mönchengladbachin vieraana. Surkea tulos, kun katsoo vieraiden kokoonpanoa. Ribery, Robben, Klose, Olic, ..., ... Tuleeko tiistai vastaan liian aikaisin? Näimmehän kaikki viime tiistaina, kuinka voi käydä kuntopuntarin kärkijoukkueellekin – väsyneenä!

Vastoin kaikkia ennakkoasetelmia Euroopan tämän hetken kovin jengi FC Barcelona kävi kuokkimassa Giuseppe Meazzalla. Internazionale Milano löi luun kurkkuun ollen parempi kaikilla osa-alueilla: taktinen voitto Mourinholle, Julio Cesar vei veskarien välisen selkeästi, Zanetti pimensi maajoukkuekaverinsa Messin totaalisesti, Sneijder oli tehokkaampi kuin Xavi, Maicon oli edellä Dani Alvesia, ja Ibra jäi Militon varjoon. Tyrmäys! Tässä välierässä, jonka moni soisi olevan jo finaali, taktisuus ja kurinalaisuus kohtaavat teknisen ylivertaisuuden ja vauhdin. Väsynyt tai ei, Pepin käytössä olevalla materiaalilla ei tällaisia romahduksia saisi tulla – edes tilastotappioina.

Panos

Onkin ihmeellistä, että niin Bayern, Barça kuin Inter pelasivat viikonlopun sarjapelinsä käytännössä samalla kokoonpanolla kuin viime viikolla ja ensi viikolla. Kolme peliä viikkoon ja palauttelevat reenit päälle kysyy luonnetta ja kroppaa. Toki Stankovic Nerazzurreilla ja Puyol La Blaugranalla ovat pelikiellossa. Syynä tähän on tietysti se, että UCL ei tee autuaaksi, vaan kotimaan sarjatilanne ei anna sijaa yhteenkään pistemenetykseen.

Pahimmassa tapauksessahan joukkue häviää huonolla pelillä ja tippuu jatkosta – ja katsojille ei tarjota viihdettä. Kolikon kääntöpuolelta löytyvät vastaavasti juuri sen suosikkipelaajan huikea yksilösuoritus tai tilanne, jossa muutama pelaaja pelaa hyvin yhteen – tai jopa puolikahteen. Palkinto on selkeä: paikka parrasvaloissa Madridin finaalissa. Tappio tässä vaiheessa (ja vielä pari yllättävää käännettä kotimaan kentillä) tietäisi potkuja jokaiselle managerille. Monelle pelaajalle tämä voi olla viimeinen mahdollisuus saavuttaa jotain suurta – ainakin yhdessä.

Tulos

Molemmista otteluista voidaan odottaa spektaakkelia. Mitä kukanenkin mahtaa miettiä, kun tilanne on Lyonille 1-0 ennen viimeistä varttia – tai kun Bayern on hetki ennen loppua juuri kaventanut 2-1:een Buttin rangaistuspotkulla? Entä kun Barça johtaa ensimmäisen puoliajan jälkeen playstationmaisella esityksellään 2-0 ja Interiltä on ajettu Cambiasso ulos? Tai kun Inter onkin tankannut Lamborghininsa äärimmilleen ja johtaa 15’ jälkeen 0-1?

Arvailut sikseen! Lyon taipuu, kun Olić tekee räkämaalin 1-1:een kalkkiviivoilla. Barça ottaa paikkansa ansaitusti finaalissa 2-0 voitolla. Kaukana ei tietenkään ole 3-1 voittokaan, joka saisi katsojat puremaan kynsiä jatkoajalla...tai rangaistuspotkukilpailussa. Mourinhon ei auta kuin laittaa uutta matoa ennätysonkensa koukkuun. Tämä tapahtuu ensi kaudella Englannissa, mutta se on jo toinen tarina se.

~ FCC ~

Ei kommentteja: